Seksuaalikasvatuksella on syvät juuret suomalaisessa koulutuksessa. Se on muuttanut muotoaan valtavasti vuosien aikana esimerkiksi kirkollisesta siveysopista nykyiseen nuoren kasvua tukevaan muotoon. Sillä ei ole omaa varsinaista paikkaa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2016), mutta sen teemoja esiintyy alakoulun ympäristöopin oppiaineessa biologian ja terveystiedon merkein. Yläasteella sitä käsitellään vielä syvemmin terveystiedossa. Yläasteella terveystiedon opettajat tutustuvat laajemmin terveystiedon oppiaineen sisältöihin, mutta luokanopettajien pitää olla jokapaikanhöyliä kaikissa aineissa. Tämä saa pohtimaan, millaisia valmiuksia opettajat saavat seksuaalikasvatuksen opettamiseen. Tutkimusta opettajien kokemuksista seksuaalikasvatuksen parissa on tehty vain yläasteen terveystiedon aineenopettajille (Kontula & Meriläinen 2007), mutta ala-asteen seksuaalikasvatus on jäänyt hyvin vähälle huomiolle. Mielestäni oli tärkeä tuoda esille luokanopettajien roolia seksuaa...