Kasvatuksen tuulia

Koulunsa päättävät nuoret ovat uuden ääressä, kun he pohtivat omaa paikkaansa tulevaisuudessa ja lähtevät suunnittelemaan omaa työpolkuaan. Nuoren käsityksiä työelämää kohtaan muokkaavat vahvasti hänen lähipiirinsä asenteet. Läheisten mielipiteiden lisäksi myös sosiaalinen media on nuorille paikka, josta etsitään tietoa työelämästä. (Seppänen 2021.) Sosiaalisen median alle lukeutuvat myös podcastit, joiden suosio on ollut huomattavassa nousussa viime vuosien aikana. Podcastien suosio perustuu niiden helppouteen ja samaistuttavuuteen. Hyvän podcastin äärellä voi tuntea olevansa osa keskustelua, mikä herättää ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia. Podcasteja kuuntelevat erityisesti nuoret ihmiset ja yksi kimmoke podcastien kuunteluun on uuden oppiminen. (Aho, 2020.)  Podcastit perustuvat kaverilliselle jutustelulle ja jaksoissa käsitellään ajankohtaisia teemoja keskustelun kautta. Pro gradu tutkielmassani tarkastelen, miten työelämästä ja siihen liittyvistä ilmiöistä keskustellaan podcas

Media on tiiviisti mukana ihmisten elämässä ja sillä on vaikutusta lasten ja nuorten identiteetin kehittymiseen. Voidaankin ajatella, että media on ottanut kirkon, koulun ja perheen paikan ihmisten sosiaalistajana, sillä media muovaa ihmisten kuvaa maailmasta ja vaikuttaa heidän mielipiteisiinsä etenkin lasten ja nuorten kohdalla, jotka usein viettävät median parissa suuren osan päivästään (Buckingham 2003). Vielä 10 vuotta sitten mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus MEKU:n sekä Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen teettämän tutkimuksen mukaan mediakasvatuksen alaan liittyvää tutkimusta tehtiin melko runsaasti Suomessa, mutta itsessään mediakasvatusta käsittelevää tutkimusta oli vähän. (Pekkala ym. 2013). Niin lasten ja nuorten kuin aikuistenkin on tärkeä oppia ymmärtämään median vaikutusta ja toimimista, sillä median rooli on kasvanut yhteiskunnassamme, ja siitä on tullut yhä merkityksellisempi osa arkea. (Takala & Takala 2019). Median rooli ja merk

Työterveyshoitajan työn arjessa esiintyvät kokemukset sekä näkemykset vallasta ovat erilaisia ja vaikuttavat ihmisten välisiin suhteisiin monella tavoin. Tutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka valta näyttäytyy työterveyshoitajan ja asiakkaan välisessä vuorovaikutuksessa, ohjaukseen, neuvontaan ja päätöksentekoon liittyen sekä kuinka valta määrittää työterveyshoitajan toimijuutta. Asiakasvastaanotolla työterveyshoitaja toimii tilanteessa toimijana ja arvioijana, mutta on samalla vallankäyttäjänä ja vallankäytön kohteena (kt. Brauer & Bourhis 2006, 612). Aikuiskasvatuksessa toimijuus on ymmärretty yksilöiden kapasiteettina päätöksenteossa ja niiden toteuttamisessa, jolloin siihen on sisältynyt vaihtelevasti oletuksia vallasta, resursseista ja vaikutuksesta (Eteläpelto ym. 2010, 12). Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, johon haastateltiin kuutta työterveyshoitajaa. Tulokset analysoitiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä. Työterveyshoitajan työhön liittyy paljon henkilö a

Väestön liikunnallisen aktiivisuuden lasku on viime aikoina ollut suuri yhteiskunnallinen puheenaihe. Liikuntapaikkojen runsaasta rakennusmäärästä huolimatta liikunnallinen aktiivisuus on laskussa. Liikuntakulttuurin muutos sekä liikunnallisen elämäntavan puute ovat syitä tähän. Koulumaailmassa käydään keskustelua siitä, miten liikuntakasvatuksella voitaisiin vaikuttaa lasten liikkumiseen. Liikuntakasvatuksen monipuolisista mahdollisuuksista ei ole tarpeeksi tietoa. Liikunnallisen elämäntavan omaksuminen varhain vaikuttaa merkittävästi yksilön tulevaisuuteen (Salovaara & Honkonen 2011).  Liikunnan on puhuttu olevan myös oppiaine, jossa harjoitellaan tärkeitä elämäntaitoja. Liikuntaan motivointi voi olla hyvinkin haastavaa (Salovaara & Honkonen 2011).  Pro gradu -tutkielmassani tutkin, miten liikunnallisesti aktiivisen lapsen kokonaisvaltaista kasvua ja liikuntaidentiteetin kehitystä voidaan tukea perusopetuksen liikuntakasvatuksen keinoin. Määrittelen lapsen liikunnallisesti ak

Useiden tutkimusten (mm. Tynjälä, Slotte, Nieminen, Lonka & Olkinuora 2004; Koski 2014; Perä & Peteri 2018) mukaan erityisesti yliopistojen generalistialojen opintojen työelämäyhteydet nähdään heikoiksi, millä on puolestaan yhteys opiskelijoiden heikompaan työelämäorientaation kehittymiseen opintojen aikana. Generalistialoilla tarkoitetaan sellaista koulutusohjelmaa, josta ei valmistuta mihinkään tiettyyn ammattiin tai työtehtävään. Generalistialalta valmistuneet ovat suorittaneet yleistutkinnon tai toiselta nimeltään soveltuvan korkeakoulututkinnon. Kasvatusala on yksi näistä generalistialoista. (Rouhelo 2008.) Työelämäorientaatiolla tarkoitetaan yksilöllistä suhdetta työelämään, joka rakentuu opiskelijalle opintojen aikana (Penttilä 2009). Työelämäorientaatio koostuu kolmesta osa-alueesta, joita ovat 1) työelämäsuhde, 2) työllistymisvalmiudet sekä 3) työelämään liittyvät tiedot ja taidot, jotka jakautuvat vielä tarkemmin yleisiin työelämätaitoihin sekä alakohtaiseen asiantunt

Opettajuus on haastava ammatti, johon usein kohdistuu paljon odotuksia (Rasehorn 2009, 262). Useasti uutisoidaan opettajien lisääntyneestä kuormituksesta työssään. Golnickin ja Ilveksen (2021) mukaan luokanopettajien työn imu on laskenut muutamassa vuodessa merkittävästi. Tällaiset tulokset ja uutiset ovat herättäneet itsessäni huolestuneita ajatuksia. Halusin pro gradu -tutkielmassani tehdä tutkimuksen, joka on lähellä omaa elämäntilannettani opiskelijana, mutta sivuaa tulevaa opettajan työtäni. Päädyin tutkimaan luokanopettajaksi opiskelevien opetusharjoittelua kartoittamalla luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia hyvinvoinnista opetusharjoittelussa sekä hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Opetusharjoittelulla on merkittävä siirtovaikutus tulevaan työelämään tiedoissa, taidoissa ja käytänteissä (Leivo, Isosomppi & Valli 2004, 24). Opetusharjoittelu pyrkii mukailemaan opettajan työtä mahdollisimman tarkasti, minkä vuoksi näen tutkimukseni tärkeäksi myös tulevaisuutta ajatellen.

Viime aikoina on puhuttu paljon opettajien työuupumuksesta, mutta rehtoreiden uupumus ja työn kuormittuneisuus on jäänyt vähemmälle huomiolle. Koulutuksen lisääntyneet tuloksellisuus- ja tehostamisvaatimukset ovat korostaneet johtamisen merkitystä koulutuspolitiikassa sekä kansallisella että ylikansallisella tasolla. (Rajakaltio 2012, 105). Koulutusjohtajien voimavarojen vähentyessä ja vaatimusten kasvaessa johtamiseen ja rehtoriuteen liittyvät kysymykset nousevat esiin ihan uudella tavalla. (Alava, Halttunen & Risku 2012, 5; Pont, Nusche & Moorman 2008, 3).  Koulun johtajan työ on jatkuvassa muutoksessa, mikä lisää sen kuormittavuutta (Sahlberg 2007, 27; Barkman 2015, 14). Työn lisääntynyt kuormittavuus edellyttää suuriin kouluihin johtamisrakenteita, jotka mahdollistavat johtamisvastuun jakamisen. (Opetushallitus 2013, 8; Pont, Nusche & Moorman 2008, 3).  Tämä sen takia, että vuonna 2020 julkaistun rehtoribarometrin mukaan yhä useampi rehtori on uupunut. Barometrin mukaan