Kasvatuksen tuulia

Työelämä on muuttunut viime vuosina ja tämä muutos koskee myös opettajien työtä. Enää ei ole itsestään selvää, että valmistumisen jälkeen työntekijä jatkaisi samassa työssä eläkeikään asti. Tuoreet opettajatkaan eivät ajattele, että tulisivat tekemään opettajan työtä lopun ikäänsä. Digitaalisuuden tuomat muutokset ovat olleet suuria ja näkyvät opettajien arkipäivissä. Yksi suurimmista muutoksista on kuitenkin työn luonteen muuttuminen. Enää ihmisten ei ole niin helppoa rajata työtään, kun digitaalisuuden ansiosta työ ei ole sidottua tiettyyn aikaan tai paikkaan. Opettajat ovat nostaneet esille, että he kokevat työn rajaamisen haasteelliseksi. Tämä onkin yksi syy myös sille, että opettajat kokevat paljon työuupumusta. Luokanopettajan työaika on yksi töistä, jotka määritellään Suomen työaikalain ulkopuolella. Opettajan työaika määritellään Kunnallisen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimuksen (OVTES) perusteella. Luokanopettajan työaika määrittyy opetusvelvollisuuden mukaan. Opetusve

Greta Thunberg, Atte Ahokas, Tuure Boelius. Siinä muutamia nuoria, ketkä vaikuttavat ympäristöönsä kukin omalla tahollaan. Thunberg ja Ahokas tunnetaan ympäristövaikuttajina. Tuure Boelius tuo aktiivisesti esille sukupuoli- ja seksuaalitasa-arvoa pyrkien näin vaikuttamaan nuorten suvaitsevaisuuskäsitykseen. Miten vaikuttamista tulee alakoulussa opettaa, jotta lapsista kasvaisi aktiivisia yhteiskunnan jäseniä? Vaikuttaminen on muutosta, jota edeltää osallisuus. Koulussa oppilaiden osallisuus toimintaan lisää vaikuttamisen mahdollisuuksia. Puhuttaessa vaikuttamisesta miellämme sen herkästi vain yhteiskunnalliseksi vaikuttamiseksi. Tutkielmani mukaan vaikuttamista ilmenee monissa koulun arkipäiväisissäkin hetkissä. Vaikuttamisen keskiössä on oppilaan luovuus ja oma mielenkiinto. Jos vaikuttaminen alakoulussa suuntautuu vain yhteiskunnalliselle sektorille, oppilaiden luovuus voi vähentyä. (Sotkasiira, Haikkola & Horelli 2010, 176.) Pro gradu -tutkielmani käsitteli vaikuttamisen opetta

Ei ole ihme, että opiskelijapiireissä yhtenä polttavana keskustelun aiheena pyörii vuodesta toiseen opetusharjoittelut, sillä onhan harjoittelu aina uusi ja jännittävä tilanne opiskelijan opintotaipaleella. Opiskelijat suorittavat ohjattuja opetusharjoitteluja opintojensa aikana viidessä eri periodissa tuoden heidät joka kerta uusien opettajien sekä ohjaajien eteen. Opiskelija kerryttää harjoitteluistaan käytännön kokemusta toimimalla ohjausryhmässään niin ohjattavana kuin ohjaajana vertaisilleen. Harjoitteluissa opiskelija hyödyntää saamaansa pedagogista ja kasvatuksellista tietoa käytännön maailmaan (Syrjäläinen, Jyrhämä & Haverinen 2004). Siksi opetusharjoittelujen roolia opiskelijan opettajuuden kehittymisessä voidaan pitää erityisen merkityksellisenä. Uudet vuorovaikutussuhteet ja toimintaperiaatteet sekä opiskelijan omat odotukset ja toiveet harjoittelulle synnyttävät ohjaukselle niin hyviä kuin huonojakin kokemuksia, ja jokainen opiskelija antaa omalle harjoittelukokemuksell

 Tasa-arvo, yksilöllinen tuki, kaikkien oppilaiden oppiminen yhdessä - kauniita ajatuksia siitä, mihin inklusiivisella kasvatuksella pyritään (ks. Norwich 2013). Inkluusio on tänä päivänä perusopetuksen taustalla vallitseva ideologia, johon liittyen on tehty tutkimuksia esimerkiksi opettajien tai opettajaopiskelijoiden kokemuksista ja asenteista (ks. Lakkala 2008). Vähemmälle huomiolle tutkimusten näkökulmasta ovat jääneet oppilaat, vaikka heitä inkluusio kaikkein lähimmin koskettaa. Tutkielmamme kohderyhmänä olivat alkuopetuksen yhdysluokan oppilaat. Yhdysluokassa oppilaat toimivat yhdessä eri-ikäisten lasten kanssa. Tässä tutkimuksessa pidämme yhdysluokkaa pedagogisena valintana ja tilanteena, jossa alkuopetuksen oppilaat toimivat tiiviissä yhteistyössä täysin tai osittain yhteisissä fyysisissä oppimisympäristöissä. Inkluusion tavoitteena pidetään yleisesti oppilaiden oppimista ja osallisuutta, jotka mahdollistavat tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa. Osallisuuden voidaan

 Maailman terveysjärjestön (WHO 2010, 17) mukaan jokaisella on oikeus seksuaalikasvatukseen. Seksuaalikasvatusta tulisi saada kehitys- ja ikätason mukaisesti itselleen sopivalla tavalla (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2012b, 28). Seksuaalikasvatuksen avulla lapsen oma seksuaalisuus muodostuu vähitellen. Seksuaalikasvatuksessa lapsi oppii seksuaalisuuden tiedollisia ja sosiaalisia taitoja sekä tunnetaitoja. (Korteniemi-Poikela & Cacciatore 2015, 21.) Seksuaalikasvatuksessa opitaan arvostamaan itseään sekä kunnioittamaan omia ja toisten rajoja. Seksuaalikasvatus toimii seksuaaliopetuksen yläkäsitteenä. Seksuaaliopetus sisältää samoja asioita kuin seksuaalikasvatus. Seksuaaliopetusta annetaan kouluissa ja se pohjautuu perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Seksuaaliopetuksen vastuuhenkilönä toimii opettaja. (Oinonen & Susineva 2019, 9.)  Seksuaalikasvatus voidaan jakaa epäviralliseen ja viralliseen seksuaalikasvatukseen. Epävirallista seksuaalikasvatusta antaa muun muassa

Seksuaalinen kehitys alkaa jo syntymästä ja kestää koko elämän ajan. Seksuaalinen kehitys tapahtuu järjen, tunteen sekä biologian tasoilla. (Aho, Kotiranta-Ainamo, Pelander & Rinkinen 2008, 18.) Korteniemi-Poikelan ja Cacciatoren (2015) seksuaalisuuden portaat -käsikirja kertoo lapsen seksuaalisuuden kehityksestä ikävaiheittain korostaen lapsen yksilöllistä kehittymistä. Porrasmalli auttaa opettajaa tarjoamaan lapselle ajankohtaisia tietoja, taitoja ja asenteita, ymmärrystä itsensä suojaamiseen sekä keinoja kehittää omia tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Seksuaalisuuden portaat alkavat syntymästä ja jatkuvat aikuisuuteen saakka. Käytimme porrasmallin portaita tutkimustulosten raportoinnin tukena. Olen tehnyt pro gradu –tutkielman yhdessä toisen luokanopettajanopiskelijan kanssa. Tutkimuksessa selvitimme, millaista alakoulun seksuaaliopetus on PISARA-kirjasarjan opettajan materiaalien näkökulmasta vuosiluokilla 1–6 ympäristöopin oppiaineessa. Olemme erotelleet tulokset vuosiluokkiin