Tasa-arvo, yksilöllinen tuki, kaikkien oppilaiden oppiminen yhdessä - kauniita ajatuksia siitä, mihin inklusiivisella kasvatuksella pyritään (ks. Norwich 2013). Inkluusio on tänä päivänä perusopetuksen taustalla vallitseva ideologia, johon liittyen on tehty tutkimuksia esimerkiksi opettajien tai opettajaopiskelijoiden kokemuksista ja asenteista (ks. Lakkala 2008). Vähemmälle huomiolle tutkimusten näkökulmasta ovat jääneet oppilaat, vaikka heitä inkluusio kaikkein lähimmin koskettaa. Tutkielmamme kohderyhmänä olivat alkuopetuksen yhdysluokan oppilaat. Yhdysluokassa oppilaat toimivat yhdessä eri-ikäisten lasten kanssa. Tässä tutkimuksessa pidämme yhdysluokkaa pedagogisena valintana ja tilanteena, jossa alkuopetuksen oppilaat toimivat tiiviissä yhteistyössä täysin tai osittain yhteisissä fyysisissä oppimisympäristöissä.
Inkluusion tavoitteena pidetään yleisesti oppilaiden oppimista ja osallisuutta, jotka mahdollistavat tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa. Osallisuuden voidaan nähdä olevan osa ihmisen sosiaalista perusluonnetta, sillä ihminen haluaa luontaisesti kokea yhteenkuuluvuutta sekä elää ja toimia muiden ihmisten kanssa (Kyrönlampi & Sirkko 2020, 35). Oppilaiden osallisuus tarkoittaa kuulumista erilaisiin yhteisöihin koulupäivän aikana. Osallisuutta ei kuitenkaan saavuteta sijoittamalla kaikkia oppilaita fyysisesti samaan luokkaan, vaan keskeistä on se, kokeeko oppilas itse osallisuutta luokkayhteisöön. On myös huomioitavaa, että oppilaan osallistuminen ei vielä takaa osallisuutta. Osallisuuteen ja kuuluvuuden tunteisiin liittyy vahvasti oppilaan tunne siitä, että toiset yhteisön jäsenet tunnustavat hänen osallisuutensa. (Qvortrup & Qvortrup 2018.)
Osallisuuden suhteen inklusiivisessa kasvatuksessa ja opetuksessa tavoitellaan myös oppilaiden vaikutusmahdollisuuksien sekä kuulluksi tulemisen tukemista, jolloin voidaan puhua oppilaiden toimijuuden tukemisesta. Toimijuuden keskiössä on minäpystyvyys, eli kokemus omista vaikutusmahdollisuuksista itseä ja ryhmää koskevissa asioissa sekä kokemus siitä, että omilla teoilla on merkitystä. Kokemus omasta pystyvyydestä muotoutuu yhteisössä toimimisen ja siihen kuulumisen kautta. (Kyrönlampi & Sirkko 2020.) Onkin syytä pohtia, kuinka paljon oppilaita on kuultu kehitettäessä perusopetusta inkluusion periaatteiden kautta.
Pro gradu –tutkielmamme tavoitteena oli selvittää alkuopetuksen yhdysluokan oppilaiden kokemuksia inkluusiosta sekä osallistaa näiden kokemusten kautta oppilaita osaksi suomalaisen perusopetuksen kehittämistä. Tutkimusaineistoa keräsimme oppilaiden teemahaastatteluilla, havainnoimalla sekä sosiometrisellä mittauksella. Koska tutkimme kokemuksia, päädyimme käyttämään fenomenologista analyysimenetelmää. Aineiston analyysiprosessin tuloksena muodostettiin seuraavat sisältöalueet: oppiminen, tuki, yhdysluokka oppimisympäristönä ja -yhteisönä, oppilaiden väliset sosiaaliset suhteet sekä osallisuus. Näiden sisältöalueiden kautta jäsensimme tutkimuksemme tuloksia.
Tutkimuksemme tuloksista ilmeni, että yhdysluokka pedagogisena ratkaisuna tukee inkluusion tarkoituksenmukaista toteuttamista myös oppilaiden kokemusten valossa. Useamman opettajan resurssi luokassa koetaan tärkeänä oppilaiden oman oppimisen ja tuen saamisen näkökulmista. Lisäksi yhdysluokan eri-ikäiset oppilaat harjoittelevat keskenään kaveriavun antamista ja oppilaat kokevat eri-ikäiset oppilaat rikkautena luokassa. Oppilailla on myös normalisoitunut käsitys siitä, että kaikki oppilaat oppivat yksilöllisesti ja eriaikaisesti. Oppilaiden oppimiskokemukset viittaavat sosiokonstruktivistiseen näkemykseen oppijoista aktiivisina toimijoina, jotka oppivat yhdessä, mutta omalla lähikehityksen vyöhykkeellään. Sosiaalinen vuorovaikutus muiden oppilaiden ja opettajien kanssa näyttäytyy oppimisen kannalta merkittävänä oppilaiden kokemuksissa. Tuloksissamme korostuu myös oppilaiden kokemus oman luokan yhteisöllisestä luonteesta, mikä tukee merkityksellisyyden ja osallisuuden kokemuksia. Tutkimustulostemme perusteella yhdysluokka tukee oppilaiden osallisuutta ja toimijuutta. Esitämme, että tulokset eivät puhu ainoastaan tutkimushenkilöidemme puolesta, vaan yhdysluokan resurssit tukevat inklusiivista opetusta muissakin kouluyhteisöissä.
Tiina Korhonen & Iina Laurén
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu kasvatustieteen pro gradu -tutkielmaan: ”No kaikki oppii eriin aikaan ainaski”. Alkuopetuksen yhdysluokan oppilaiden kokemuksia inkluusiosta.
Lähteet:
Kyrönlampi, T. & Sirkko, R. 2020. Lasten toimijuuden tukeminen esi- ja alkuopetuksessa. Teoksessa T. Kyrönlampi, K. Mäkitalo & M. Uitto (toim.) 2020. Esi- ja alkuopetuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus, 35–52
Lakkala, S. 2008. Inklusiivinen opettajuus: toimintatutkimus opettajankoulutuksessa. Rovaniemi: Lapin yliopisto.
Norwich, B. 2013. Addressing tensions and dilemmas in inclusive eduvation. Living with uncertainty. London: Routledge.
Qvortrup, A. & Qvortrup, L. 2018 Inclusion: Dimensions of inclusion in education. International Journal of Inclusive Education 22:7, 803–817.
Kommentit
Lähetä kommentti