Kasvatuksen tuulia

Jokaisen lapsen tulisi saada kokea rakkautta sellaisella tavalla, jonka itse ymmärtää rakkaudeksi. Lasten tunnistaman ja ymmärtämän rakkauden määritteleminen on kuitenkin vaikeaa. Se johtuu siitä, että rakkaus itsessään sisältää useita tunteita, jotka vaativat ensin tunnistamista. Tunnistaakseen ja erottaakseen rakkauden muista tunteista, lapsi tarvitsee tunneälyään. Se tarkoittaa ihmisen neurobiologista valmiutta vastaanottaa, käsitellä ja ymmärtää tunteita (Köngäs 2018). Pro gradu- tutkielmassani käsittelen esikoululaisten tunneälyä rakkauden tunteen näkökulmasta. Tutkielmani keskiössä on, miten esikoululaiset kuvaavat rakkautta visuaalisesti ja sanallisesti.  Tutkimustani ovat ohjanneet Tunneälyn nelihaarainen malli (Mayer, Salovey & Caruso 2000) sekä Preschool RULER-sovellus (Yale Center of Emotional Intelligence 2021), joka on kehitetty varhaiskasvatukseen tunneälyn oppimisen ja opettamisen tueksi. Sovellus sisältää viisi osa-aluetta: tunteen tunnistaminen, ymmärtäminen, luoki

Valitsin pro gradu -tutkielmani aiheeksi tunnetaidot ja niiden harjoittelemisen Loimu-äänileikkisovelluksen avulla. Kiinnostuin aiheesta, koska äänileikki on uusi tapa oppia tunnetaitoja, sekä muita taitoja yhdessä muiden kanssa hauskasti ja toiminnallisesti oppien. Äänileikin käyttäminen erityisesti tunnetaitojen harjoittelun välineenä kiinnosti minua. Nykyään tunnetaitojen ja leikin merkitystä tuodaan esille yhä perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen asiakirjoissa, kuten opetussuunnitelmissa. Tunne- ja vuorovaikutustaitojen kirjaamisesta perusopetuslakiin tehtiin kansalaisaloite vuonna 2021. Se ei kuitenkaan saanut tarpeeksi kannatusta, jotta se olisi edennyt eduskunnan käsittelyyn. (Kansalaisaloite 2021.) Keräsin tutkimukseni aineiston laadullisin menetelmin. Tutkimuksessani oli kaksi eri aineistoa. Molemmat aineistot kerättiin keväällä 2021 eräässä esikouluryhmässä. Videoin esikouluryhmää leikkimässä äänileikkejä ja lisäksi haastattelin esikouluopettajia tunnetaitoihin ja äänileikkei

Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani Suomen Punaisen Ristin (SPR) vapaaehtoistoimijoiden osaamiseen liittyviä kokemuksia. Erityisesti halusin tutkimuksessa selvittää, millaista osaamista vapaaehtoistoiminnassa voi oppia tai hyödyntää. Tarkastelin osaamista avaintaitona tai kompetenssina, jolloin osaamisen ymmärretään olevan tiedoista, taidoista ja arvoista koostuva kokonaisuus. Avaintaitojen käsite juontaa juurensa koulutuspoliittiseen keskusteluun, jossa on pyritty määrittelemään tulevaisuuden työelämässä tarvittavia geneerisiä taitoja.  Tutkimusaineisto koostui kymmenen SPR:n luottamushenkilönä ja vapaaehtoisena toimivan henkilön kirjoituksesta. Tutkimukseen osallistujia pyydettiin kirjoittamaan vapaaehtoistoiminnan kokemuksistaan otsikolla ”minun osaamiseni”. Tutkimus osoitti, että vapaaehtoistoimijoilla on taito tunnistaa omaa osaamista, reflektoida oman osaamisen kehittymistä ja kehittää omaa osaamistaan tavoitteellisesti.  Tutkimus osoitti, että vapaaehtoistoiminnassa voi oppia