Jokaisen lapsen tulisi saada kokea rakkautta sellaisella tavalla, jonka itse ymmärtää rakkaudeksi. Lasten tunnistaman ja ymmärtämän rakkauden määritteleminen on kuitenkin vaikeaa. Se johtuu siitä, että rakkaus itsessään sisältää useita tunteita, jotka vaativat ensin tunnistamista. Tunnistaakseen ja erottaakseen rakkauden muista tunteista, lapsi tarvitsee tunneälyään. Se tarkoittaa ihmisen neurobiologista valmiutta vastaanottaa, käsitellä ja ymmärtää tunteita (Köngäs 2018). Pro gradu- tutkielmassani käsittelen esikoululaisten tunneälyä rakkauden tunteen näkökulmasta. Tutkielmani keskiössä on, miten esikoululaiset kuvaavat rakkautta visuaalisesti ja sanallisesti.
Tutkimustani ovat ohjanneet Tunneälyn nelihaarainen malli (Mayer, Salovey & Caruso 2000) sekä Preschool RULER-sovellus (Yale Center of Emotional Intelligence 2021), joka on kehitetty varhaiskasvatukseen tunneälyn oppimisen ja opettamisen tueksi. Sovellus sisältää viisi osa-aluetta: tunteen tunnistaminen, ymmärtäminen, luokittelu, ilmaisu ja säätely. Olen hyödyntänyt ja pilkkonut näitä osa-alueita pienemmäksi oman tutkimukseni aineistonkeruu- ja analyysivaiheessa.
Tutkimukseni on toteutettu laadullisesti. Aineisto koostuu esikoululaisten piirustuksista sekä haastatteluista. Kysymysten lisäksi olen esittänyt lapsille valokuvia, joissa esiintyvät vanhempainrakkaus, romanttinen rakkaus, sisarusrakkaus, rakkaus lemmikkiin, ystävyys, lähimmäisenrakkaus sekä pedagoginen rakkaus. Valokuvat liittyvät rakkauden tunteen tunnistamiseen muissa ihmisissä sekä tunteen luokitteluun. Ne ovat myös helpottaneet rakkauden tunteen sanoittamista. Tutkimukseni tulosten perusteella voidaankin todeta, että lapset kuvaavat rakkautta eri tavoin visuaalisesti sekä sanallisesti. Sanallisella rakkauden kuvauksella saadaan kuitenkin laajempi käsitys lapsen rakkaudesta.
Esikoululaisten rakkauden kohteita ovat tutkimukseni perusteella perheenjäsenet, ystävät, lelut, koti, lemmikit, herkut sekä luonto. Merkittäviä tutkimustuloksia olivat lasten tunnistamat rakkauden muodot. Ne konkretisoituivat lapsille vasta valokuvien kautta. Kaikki lapset tunnistivat romanttisen rakkauden ja yhtä poikkeusta lukuun ottamatta myös vanhempainrakkauden. Myös ystävyys oli lasten selkeästi tunnistama rakkauden muoto. Pohdin näitä rakkauden muotoja kulttuurisesta näkökulmasta, sillä ne ovat usein edustettuna lapsille suunnatuissa elokuvissa, lastenohjelmissa sekä kirjoissa. Pedagogista rakkautta ei tunnistanut tutkimuksessani kukaan lapsista. Tämä voisi johtua siitä, että lapsi on siinä rakkauden kohde, ei itse aktiivinen toimija. Lisäksi pedagoginen rakkaus näyttäytyy lapselle usean eri kasvattajan kautta, jolloin lapsi ei välttämättä osaa yhdistää tunnetta rakkauteen. Rakkauden ilmaiseminen oikein ja väärin oli myös mielenkiintoinen havainto omassa tutkimuksessani. Siinä lapset turvautuivat vahvasti oppimiinsa malleihin oikeasta ja väärästä toiminnasta: ketään ei saa jättää ulkopuolelle, kiusata tai puhua rumasti. Tällaiset mallit tukevat Bar-Onin (2013) mukaan tunneälyn kehitystä.
Tämän tutkimuksen perusteella lapset kokivat rakkauden positiivisena tunteena, mutta heillä oli selvästi vaikeuksia sanoittaa sitä. Jos positiivista tunnetta on vaikeaa sanoittaa, miten lapsi pärjää negatiivisten tunteiden kanssa? Esikoululainen kokee valtavan määrän erilaisia tunteita koulun aloituksen kynnyksellä. Kun tunteiden tunnistaminen ja sanoittaminen ovat saaneet harjoitusta, on lapsen helpompaa myös ilmaista ja säädellä tunteitaan. Tunneälyn kehityksen kannalta onkin tärkeää luoda tunneälyn taidoille vahva pohja jo varhaisessa vaiheessa.
Elina Koivu
Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu kasvatustieteiden Pro gradu- tutkielmaan ”SE TUNTUU SILITYKSELTÄ JA SUUKOTUKSELTA” Laadullinen tutkimus esikoululaisten kuvaamasta rakkaudesta.
Lähteet:
Bar-On Reuven, 2013. Reuven Bar-On: The Bar-On model: The EI conceptual aspect. Saatavilla: https://www.reuvenbaron.org/wp/the-bar-on-model/the-ei-conceptual-aspect/
Köngäs Mirja. 2018. ”Eihän lapsil ees oo hermoja” Etnografinen tutkimus lasten tunneälystä päiväkotiarjessa. Rovaniemi: Lapin yliopistopaino.
Mayer John, Salovey Peter & Caruso David. 2000. Models of Emotional Intelligence. Teoksessa: Robert J. Sternberg (toim.) Handbook of intelligence. Cambridge University Press. 396–420. Saatavilla: https://www-cambridge-org.libproxy.helsinki.fi/core/services/aop-cambridge-core/content/view/939985F534A44268E9C5AD7B33036087/9780511807947c18_p396-420_CBO.pdf/models_of_emotional_intelligence.pdf luettu 1.12.2020
Köngäs Mirja. 2018.
Kommentit
Lähetä kommentti