Ammattikoulusta
yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen
vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä
huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan
koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa
muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä
sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat
näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla
media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin
diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua,
joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat
koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat
henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi,
ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.
Jokaisessa
henkilöhaastattelussa korostettiin eri tavoin sitä, kuinka harvinaista ja
epätavallista ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on. Poikkeuksellisuusdiskurssi
rakentui näistä ilmaisuista. Ei-ylioppilastaustaisten yliopisto-opiskelijoiden
poikkeuksellisuutta kuvattiin aineistossa pieniä prosenttiosuuksia esittämällä mutta
myös sanallisesti heidän harvinaisuuttaan kuvaamalla. Ammattikoulusta
yliopistoon hakeutumista kuvattiin esimerkiksi ”rohkeaksi”, ”erikoiseksi”,
”jotain poikkeuksellista vaativaksi”, ”kummastusta herättäväksi” ja ”merkittävästi
poikkeavaksi”. Tällaiset ilmaisut voivat esittää ei-ylioppilastaustaiset
yliopisto-opiskelijat sankarinomaisina esikuvina, mutta samalla ne voivat
vahvistaa ajatusta siitä, että reitti ei ole kaikille mahdollinen. Aineistossa
ilmeni kuitenkin myös positiiviseen erottumiseen liittyviä ilmauksia, jotka
rakentavat myönteistä kuvaa ei-ylioppilaiden mahdollisuuksista päästä
yliopistoon ja menestyä siellä. Toinen vahva teema oli ahkeruuden korostaminen.
Ei-ylioppilastaustaisia kuvattiin henkilöhaastatteluissa erityisen
sinnikkäiksi, uhrautuviksi ja kovaa työtä pelkäämättömiksi opiskelijoiksi,
jotka ylittävät koulutusjärjestelmän näkymättömiä umpiperiä poikkeuksellisella
työmäärällä. Nämä ilmaisut rakentavat mielikuvaa ammattikoulusta yliopistoon
hakeutumisesta erityisen haastavana ja työläänä koulutuspolkuna. Kolmas tapa
puhua aiheesta oli rohkaisu. Henkilöhaastatteluissa tuotiin esiin
ei-ylioppilastaustaisten yliopisto-opiskelijoiden onnistumisia ja mahdollisuuksia:
kyllä, ammattikoulusta voi päästä jopa hyvin helposti yliopistoon, ja kyllä, opinnoissa
voi myös menestyä. Tämä diskurssi oli tärkeä vastapaino muille puhetavoille,
sillä haasteiden lisäksi aineistossa esiintyi runsaasti myös selvästi rohkaisevaa
puhetta ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta.
Henkilöhaastatteluiden
välittämä viesti ei-ylioppilaiden mahdollisuuksista hakeutua opiskelemaan
yliopistoon näyttäytyy siis varsin ristiriitaisena. Ei-ylioppilastaustaisten
yliopisto-opiskelijoiden harvinaisuutta, poikkeuksellisuutta, erityistä
ahkeruutta ja kykyä ylittää näkymättömiä esteitä uhrautuvuudella kuvataan
runsaasti, mutta yhdeksi päädiskurssiksi muodostui kuitenkin mahdollisuuksia ja
onnistumisia korostava rohkaisudiskurssi. Lukiokoulutus näyttäytyy aineiston
perusteella tietynlaisena edellytyksenä yliopistoon pääsemiselle ja siellä
pärjäämiselle, mutta samanaikaisesti henkilöhaastattelut kuvaavat ei-ylioppilastaustaisten
yliopisto-opiskelijoiden vahvuuksia, onnistumisia ja jopa muille samaa
haluaville suunnattua rohkaisua. Ristiriitainen mediaviestintä on
ongelmallista, sillä se voi saada yliopistokoulutuksen näyttämään riskialttiilta
vaihtoehdolta ja luoda hämmennystä erityisesti epätyypillisistä taustoista
tulevien potentiaalisten yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Tämä voi
vaikuttaa siihen, missä määrin he harkitsevat hakeutuvansa yliopistoon, joka on
puolestaan vastoin koulutustason nostoon tähtääviä koulutuspoliittisia
tavoitteita sekä pohjoismaisen mallin mukaista koulutusjärjestelmän ihannetta,
jossa pohjakoulutus ei poissulje jatkokoulutusvaihtoehtoja. Koska
henkilöhaastattelut keskittyvät nimenomaan ei-ylioppilastaustaisiin
yliopisto-opiskelijoihin, heidän kerrontansa voi katsoa asettavan esimerkin
muille samaa haluaville. Sinnikkäästi puurtavien ja uhrautuvien poikkeuksellisten
ei-ylioppilaiden sankaritarinat voivat muodostaa kiiltokuvamaisen
esimerkkikuvan, johon jatko-opintomahdollisuuksiaan pohtiva ei-ylioppilas
saattaa verrata itseään.
Sara
Leed
Lapin
yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta
Kasvatusalan maisteriohjelma, aikuiskasvatustiede
Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani ”Poikkeuksellisuutta, ahkeruutta ja rohkaisua – ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisen diskurssit mediassa julkaistuissa henkilöhaastatteluissa”.
Lähteet:
Haltia, N., Jauhiainen, A. & Isopahkala-Bouret, U. 2017. Ei-ylioppilastaustaiset korkeakouluopiskelijat. Eurostudent VI-tutkimuksen artikkelisarja. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:28. Helsinki.
Haltia, N., Jauhiainen, A. & Isopahkala-Bouret, U. 2018 Epätavallista reittiä korkeakoulutukseen – ei-ylioppilastaustaisten hakijoiden taustat ja sisäänpääsy korkeakoulutukseen. Teoksessa Risto Rinne, Nina Haltia, Sonia Lempinen & Tuuli Kaunisto (toim.) Eriarvoistuva maailma – tasa-arvoistava koulu? Kasvatusalan tutkimuksia 78. Jyväskylä: Suomen kasvatustieteellinen seura, 223–244.
Nori, H. 2011. Keille yliopiston portit avautuvat? Tutkimus suomalaisiin yliopistoihin ja eri tieteenaloille valikoitumisessa 2000-luvun alussa. Turku: Turun yliopisto.
OKM. 2023. Opetus- ja kulttuuriministeriön virkanäkemys tulevan hallituskauden valinnoista. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164635/OKM_2023_9.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Snowden, C. & Lewis, S. 2015. Mixed messages: Public communication about higher education and non-traditional students in Australia. Higher education, 70(3), pp. 585–599. doi:10.1007/s10734-014-9858-2
Valtioneuvosto 2019. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019. Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:31. Helsinki 2019. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161931/VN_2019_31.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Valtioneuvosto 2023. Pääministeri
Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023. Vahva ja välittävä Suomi.
Valtioneuvoston julkaisuja 2023:58. Helsinki 2023. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165042/Paaministeri-Petteri-Orpon-hallituksen-ohjelma-20062023.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Kommentit
Lähetä kommentti