Luokanopettajien kokemuksia neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukemisesta

Perusopetuslain (2010/642 § 30) mukaan oppilaalla on oikeus saada riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan tukea annetaan oppilaalle ensisijaisesti omassa opetusryhmässä ja koulussa erilaisten järjestelyjen avulla (Opetushallitus 2014, 61). Neuropsykiatrisesti oireilevat oppilaat, joilla ilmenee yleensä neurokognitiivisia poikkeavuuksia sekä käyttäytymisen ja tunnesäätelyn ongelmia, muodostavat merkittävän ryhmän tuen saajista (Parikka, Halonen-Malliarakis & Puustjärvi 2020, 7, 10). Useimmiten he opiskelevat yleisopetuksen luokissa, minkä myötä luokanopettajilta vaaditaan osaamista heidän tukemiseensa. 

Tutkin pro gradu -tutkielmassani luokanopettajien koettua osaamista neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukemiseen. Tutkimuksessani neuropsykiatrisesti oireilevalla oppilaalla tarkoitetaan oppilasta, jolla on diagnosoitu neuropsykiatrinen häiriö tai siihen liittyviä piirteitä. Lähdin tutkimaan aihetta erityisesti opetusharjoitteluissa syntyneen kiinnostuksen vuoksi. Tulevana luokanopettajana koen tärkeäksi asiaksi, että jokainen oppilas saa riittävää tukea oppimiseensa ja koulunkäyntiinsä. Kuulemani, näkemäni ja lukemani perusteella neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden oikeus tukeen ei aina onnistu, minkä vuoksi lähdin selvittämään, millainen koettu kompetenssi luokanopettajilla on neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukemiseen sekä millaisia keinoja luokanopettajat käyttävät neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukemiseen. Lisäksi selvitin, millaisia näkemyksiä luokanopettajilla on oman osaamisen kehittämisestä neuropsykiatrisesti oireileviin oppilaisiin liittyen. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, johon osallistui 21 luokanopettajaa. Keräsin aineiston sähköisen kyselylomakkeen avulla kesän 2024 aikana. Analysoin aineiston sisällönanalyysia hyödyntäen. 

Tutkimuksissa on osoitettu opettajien kompetenssin olevan pääosin heikko neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukemiseen (esim. Leifler, Borg & Bölte 2024). Tutkimukseni mukaan luokanopettajien koettu kompetenssi neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukemiseen vaihtelee. Noin puolet vastaajista kokee osaavansa tukea hyvin neuropsykiatrisesti oireilevia oppilaita hyvin, kun taas muutama kokee osaamisensa riittämättömäksi. Tutkimuksen keskeisenä havaintona on se, että suurin osa luokanopettajista kokee osaavansa tukea neuropsykiatrisesti oireilevia oppilaita hyvin, mikäli resurssit ovat kunnossa. Resurssien puute on todettu olevan este oppilaiden riittävälle tuelle myös esimerkiksi Eklundin, Sundqvistin, Lindellin ja Toppisen (2021) tutkimuksessa.

Tutkimukseni mukaan osa luokanopettajista kokee riittämättömyyden tunteita työssään, koska heillä ei ole aina aikaa tai resursseja tukea neuropsykiatrisesti oireilevia oppilaita. Tutkimuksen perusteella luokanopettajat käyttävät monipuolisia tukikeinoja neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukemiseen. Osa luokanopettajista kokee kuitenkin tarvitsevansa käytännönläheistä täydennyskoulutusta neuropsykiatrisesti oireileviin oppilaisiin liittyen, mikä on todettu myös esimerkiksi Bölten, Leiflerin, Berggrenin ja Borgin (2021) tutkimuksessa. 

Luokanopettajien osaamisen kehittymisessä merkittävänä tekijänä näyttäisi olevan oma kiinnostuneisuus ja se, että luokanopettajat pitävät oman osaamisen jatkuvaa kehittämistä tärkeänä asiana. Tutkimuksen perusteella luokanopettajien osaaminen ei ole syntynyt opettajankoulutuksen aikana, joten luokanopettajakoulutusta tulisi kehittää niin, että valmiuksia neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukemiseen saataisiin jo opettajankoulutuksen aikana. Tutkimus herätti ajatuksen myös siitä, että tuen tarvitsijoiden määrää yleisopetuksen luokissa tulisi pohtia huolellisesti, koska tutkimuksen mukaan sillä näyttäisi olevan vaikutusta oppilaan saamaan tuen laatuun sekä luokanopettajien jaksamiseen ja haluun tarjota tukea. Tuleva oppimisen tuen uudistus pyrkii vastaamaan tähän haasteeseen kehittämällä opetusjärjestelyjä niin, että opettajat voivat huomioida opetusryhmän tarpeet riittävän hyvin (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2024). Nähtäväksi jää, miten uudistus tulee vaikuttamaan oppilaiden saamaan tukeen ja opettajien työhön. 

Janina Vittikko, Lapin yliopisto

Kasvatustieteiden tiedekunta, Luokanopettajan kandidaatti- ja maisteriohjelma

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan ’’Luokanopettajien kokemuksia neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukemisesta’’. 

Lähteet

Bölte, S., Leifler, E., Berggren, S. & Borg, A. 2021. Inclusive practice for students with neurodevelopmental disorders in Sweden. Scandinavian Journal of Child and Adolescent Psychiatry and Psychology 9(1), 9–15. https://doi.org/10.21307/sjcapp-2021-002

Eklund, G., Sundqvist, C., Lindell, M. & Toppinen, H. 2021. A study of Finnish primary school teachers’ experiences of their role and competences by implementing the three-tiered support. European Journal of Special Needs Education 36(5), 729–742. https://doi.org/10.1080/08856257.2020.1790885

Leifler, E., Borg, A. & Bölte, S. 2024. A multi-perspective study of perceived inclusive education for students with neurodevelopmental disorders. Journal of Autism and Developmental Disorders 54(4), 1611–1617. https://doi.org/10.1007/s10803-022-05643-7 

Opetus- ja kulttuuriministeriö 2024. Oppimisen tukea esi- ja perusopetuksessa vahvistetaan. Saatavilla www-muodossa https://okm.fi/-/oppimisen-tukea-esi-ja-perusopetuksessa-vahvistetaan. (Luettu 17.12.2024)

Opetushallitus 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki: Opetushallitus.

Parikka, J., Halonen-Malliarakis, N. & Puustjärvi, A. 2020. Vaikeudesta voimaksi: Neuropsykiatriset häiriöt ja niiden huomioiminen koulussa. 2.–4.painos. Helsinki: Finn Lectura. 

Perusopetuslaki 628/1998. Saatavilla www-muodossa https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628. (Luettu 17.12.2024).