Kasvatuksen tuulia

Koulun rooli nuorten hyvinvoinnin edistäjänä ja tukijana on tiedostettu jo pitkään. Kouluterveydenhuollolla on tässä suuri rooli, mutta myös opettajilta odotetaan tiettyjä valmiuksia ja taitoja tukea nuorta elämän eri tilanteissa. Jopa neljännes nuorista kärsii mielenterveyshäiriöistä (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019), joten monet oppilaat tarvitsevat tukea myös koulupäivän aikana selvitäkseen arjen haasteista. Syömishäiriöt ovat nuorten yleisimpiä mielenterveyshäiriöitä masennuksen ja ahdistuneisuuden ohella (Hietala, Kaltiainen, Metsärinne & Vanhala 2010). Koska syömishäiriöön sairastutaan usein juuri teini-iässä, opettajilla on hyvä mahdollisuus havaita nuoren hyvinvoinnin muutoksia sekä olla myös ennaltaehkäisyn kautta vaikuttamassa nuorten syömishäiriöiden puhkeamiseen (Syömishäiriöliitto 2018). Syömishäiriöön sairastunut tarvitsee valtavasti tukea lähimmäisiltään, sillä syömishäiriöiden hoito toteutetaan tyypillisesti avohoitona (Viljanen 2014). On siis tärkeää, että

Tunnetaidot ovat nouseva trendi kasvatustieteen kentällä. Aihe nosti esiin päätään ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa, kun terveystieto otettiin osaksi perusopetussuunnitelmaa, jonka yhtenä osa-alueena toimivat tunnetaidot. Terveystiedosta povattiin ratkaisua nuorten syrjäytymiseen ja ongelmakäyttäytymiseen. Tänä päivänä roolit ovat kuitenkin kääntyneet ja tunnetaidot nähdään samanlaisessa valossa kuin terveystieto aikoinaan. Mitä sillä sitten tarkoitetaan, kun puhutaan tunnetaidoista? Pelkistettynä sillä tarkoitetaan ihmisen kykyä tunnistaa, ilmaista ja säädellä erilaisia tunteita. Tunnetaidot ovat jatkuvasti läsnä elämässämme: käyttäytymisessämme, itseemme ja muihin suhtautumisessa, sekä henkisessä ja fyysisessä hyvinvoinnissa. Halusimme lähteä syventymään aiheeseen, sillä tunnetaidot on kirjattu osaksi opetussuunnitelmaa, mutta niiden opettaminen on pitkälti opettajan omalla vastuulla. Tämän vuoksi halusimme lähteä tutkimaan, miten tunnetaitoja opetetaan ja millaisia vaikutuksia n