Syömishäiriöiset oppilaat koulussa

Koulun rooli nuorten hyvinvoinnin edistäjänä ja tukijana on tiedostettu jo pitkään. Kouluterveydenhuollolla on tässä suuri rooli, mutta myös opettajilta odotetaan tiettyjä valmiuksia ja taitoja tukea nuorta elämän eri tilanteissa. Jopa neljännes nuorista kärsii mielenterveyshäiriöistä (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019), joten monet oppilaat tarvitsevat tukea myös koulupäivän aikana selvitäkseen arjen haasteista.

Syömishäiriöt ovat nuorten yleisimpiä mielenterveyshäiriöitä masennuksen ja ahdistuneisuuden ohella (Hietala, Kaltiainen, Metsärinne & Vanhala 2010). Koska syömishäiriöön sairastutaan usein juuri teini-iässä, opettajilla on hyvä mahdollisuus havaita nuoren hyvinvoinnin muutoksia sekä olla myös ennaltaehkäisyn kautta vaikuttamassa nuorten syömishäiriöiden puhkeamiseen (Syömishäiriöliitto 2018). Syömishäiriöön sairastunut tarvitsee valtavasti tukea lähimmäisiltään, sillä syömishäiriöiden hoito toteutetaan tyypillisesti avohoitona (Viljanen 2014). On siis tärkeää, että koulussa pystytään tarjoamaan tukea sairastuneelle nuorelle.

Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli tuoda esiin peruskoulun opettajien kokemuksia siitä, millaisin eri tavoin he ovat tukeneet oppilasta syömishäiriöön liittyen. Kokonaisvaltaisen käsityksen muodostamiseksi laskin opettajan ennaltaehkäisevän työn osaksi tukemista, sillä sen katsotaan olevan yksi tärkeimmistä syömishäiriöitä ehkäisevistä toiminnoista (Walsh 2016). Määrittelen tukemisen alkavan siis ennaltaehkäisystä, joka konkretisoituu syömishäiriön tunnistamisvaiheessa jatkuen oireilun aikaiseen tukemiseen. Lisäksi selvitin, miten opettajan työyhteisö on ollut opettajan apuna tukemisprosessissa.

Tutkimukseni aineiston keräsin haastattelemalla neljää peruskoulun opettajaa, jotka olivat uransa aikana opettaneet yhtä tai useampaa syömishäiriöön sairastunutta nuorta. Lisäksi neljä muuta peruskoulun opettajaa lähetti minulle aineistoa kirjallisena. Tutkimuksessa oli mukana luokanopettajia, aineenopettajia sekä erityisopettajia.

Tutkimukseni tulokset osoittivat, että opettajien kokemukset olivat erittäin monitahoisia. Jopa saman opettajan kokemat tilanteet vaihtelivat paljon keskenään. Lähtökohtaisesti opettajat toimivat aina parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta monet eri tekijät vaikuttivat omalta osaltaan siihen, kuinka oppilaan tukeminen käytännössä onnistui. Onnistuneissa kokemuksissa keskiössä olivat opettajan oma tietoisuus syömishäiriöistä, hyvä ja luotettava opettajaoppilas-suhde sekä avoin kommunikaatio sairastuneen perheen kanssa. Myös työyhteisöltä saatu tuki auttoi opettajaa toimimaan vaikeimmissakin tilanteissa.

Lähes kaikkien opettajien vastauksissa korostui huoltajien kanssa tehdyn yhteistyön merkitys, oli oireilun vaihe sitten mikä tahansa. Monet opettajat toivat esiin kokemuksia, jossa he eivät olleet tietoisia oppilaan syömishäiriöstä, sillä perhe ei ollut halunnut asiasta kertoa. Tällöin opettajan antama tuki ei välttämättä ollut riittävää tai ainakaan opettajalle ei ollut annettu mahdollisuutta huomioida sairautta myös koulussa. Opettajilla oli myös kokemuksia siitä, että sairauden kulusta ei kommunikoitu riittävästi perheen kanssa, mikä omalta osaltaan vaikeutti tuen antamista oppilaalle.

Tutkimukseni antaa opettajille vinkkejä ja toimintatapoja siihen, kuinka oppilaan syömishäiriön eri vaiheissa kannattaisi toimia sekä tietoa siitä, mitkä asiat voivat hankaloittaa tukemista. Tämän tutkimuksen osalta tärkein sanoma opettajille on, että aina kannattaa nostaa huolen aihe esille, jotta mahdolliset jatkotoimenpiteet voidaan aloittaa hetimmiten. Rohkeus puuttua ja toimia tulee kokemuksen ja tietoisuuden kautta, mutta on tärkeää, että esimerkiksi jo vastavalmistuneet opettajatkin uskaltavat tuoda huolensa ilmi.

 

Veera Kiviniemi

Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta

Kirjoitus perustuu kasvatustieteen pro gradu -tutkielmaan Opettajien kokemuksia syömishäiriöisen nuoren kohtaamisesta.

 

 

Lähteet:

Hietala, T., Kaltiainen, T., Metsärinne, U. & Vanhala, E. 2010. Nuori ja mieli: koulu mielenterveyden tukena. Helsinki: Tammi.

Syömishäiriöliitto. 2018. Kohtaamisopas. Turku: Syömishäiriöliitto – SYLI.

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. 2019. Nuorten mielenterveyshäiriöt. Saatavilla www-muodossa: https://thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyshairiot/nuortenmielenterveyshairiot.

Viljanen, T. 2014. Syömishäiriöt: Mistä on kyse? Turku: Syömishäiriöliitto - SYLI.

Walsh, B. T. 2016. Handbook of assessment and treatment of eating disorders. Arlington, Virginia: American Psychiatric Association Publishing.