Kasvatuksen tuulia

Opettajakoulutuksessa sekä opetustyössä olemme huomanneet, että ylöspäin eriyttäminen on jäänyt alaspäin eriyttämisen varjoon. Opiskellessamme alaspäin eriyttämisellä oli huomattavasti suurempi painoarvo yliopiston opettajakoulutuksen peruskursseilla kuin ylöspäin eriyttämisellä. Luokkahuoneet ovat täynnä omalla tavallaan lahjakkaita yksilöitä, joiden kykyjä pitäisi ottaa enemmän huomioon, sillä jokaisella oppilaalla on oikeus kehittyä omien edellytystensä mukaisesti (OPS, 2014). Opettajilla tulisi siis olla pedagogiset edellytykset vastata opetussuunnitelman heille antamiin velvoitteisiin. Halusimme lähteä tutkimaan, millä keinoin opettajat ymmärtävät lahjakkuutta, kuinka he tunnistavat lahjakkaan oppilaan, ja kuinka he eriyttävät opetusta ylöspäin lahjakkuutta kohdatessaan. Löytyykö luokanopettajilta mielestään riittävästi resursseja, jotta he kykenisivät vastaamaan lahjakkuuden laajan kirjon luokkahuoneeseen tuomiin ammatillisiin haasteisiin.  Pro gradu -tutkielmamme aiheeksi muodos

Keväällä 2020 koulut, opettajat sekä oppilaat joutuivat uuden ja ennennäkemättömän tilanteen eteen, kun koronapandemian (COVID-19) aiheuttamien poikkeusolojen vuoksi koulut siirtyivät perinteisestä lähiopetuksesta verkkovälitteiseen etäopetukseen. Etäopetus oli monelle alakoulun opettajalle suuri loikka tuntemattomaan, sillä heillä ei ollut aiempaa kokemusta etäopetuksesta. Vaikka etäopetuksen historia ulottuu 150 vuoden päähän (Keegan 1996, 7), on se Suomen peruskoulujärjestelmälle vielä vieras käsite, eikä sitä ole määritelty perusopetuslaissa (628/1998). Etäopetusta ei ole koskaan toteutettu Suomessa näin suurella mittakaavalla kuin keväällä 2020. Etäopetukseen siirtyminen tapahtui erittäin nopealla aikataululla eikä sitä ollut mahdollista valmistella etukäteen, tämän vuoksi opettajilla ei ollut työkaluja etäopetuksen toteuttamiseen ja etäopetus oli niin kutsuttua “hätäistä verkossa tapahtuvaa kotiopetusta” (Petrie ym. 2020, 4–5, 15). Kevään 2020 poikkeusolojen aikaista etäopetusta

Luokanopettajan työ on tänä päivänä vaativaa ja monipuolista asiantuntijatyötä, mitä varten opettajat tarvitsevat laaja-alaista tietämystä ja osaamista (Metsäpelto, Heikkilä, Hangelin, Mikkilä-Erdmann, Poikkeus & Warinowski 2021, 165). Luokat koostuvat monenlaisista oppilaista, minkä taustalla on esimerkiksi inklusiivisen koulun ja opetuksen malli sekä Perusopetuslain uudistus (Perusopetuslaki; Takala, Lakkala & Äikäs 2020). Oppilaiden neuropsykiatriset häiriöt ovat yksi luokanopettajan laaja-alaista osaamista vaativa tekijä. Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää, millainen käsitys luokanopettajaopiskelijoilla on omista valmiuksistaan tukea neuropsykiatrisen häiriön omaavan oppilaan eli ns. nepsy-oppilaan käyttäytymistä ja toimintaa yleisopetuksessa. Valmiudet määrittelin tarkoittavan opiskelijan tietämystä sekä taitoa hyödyntää omattuja tietoja. Määritelmäni mukaili kompetenssin käsitettä, jonka Ruohotie, Nokelainen ja Korpelainen (2008, 6) määrittelevät kognitiivis

Urheilu- ja liikuntaseuroja voidaan kuvata Suomen suurimpina kansanliikkeinä. (Itkonen 2022, 64.) Urheiluseuratoiminnalla viitataan organisoituun liikuntaan ja urheiluun. (Kokko 2017, 115.) Seurojen rooli korostuu erityisesti lasten ja nuorten liikuttamisessa. Esimerkiksi vuonna 2018 toteutetun LIITU-kyselyn mukaan noin 62 prosenttia 9-15 vuotiaisista nuorista tai lapsista harrasti liikuntaa urheiluseurassa. (Blomqvist, Mononen, Koski& Kokko 2019, 50-51.) Lisäksi seuratoiminta toimii kanavana yhteisöllisyydelle sekä kansalaistoiminnalle. Tämän seurauksena seuratoiminta on niin ikään kuvattavissa merkittävänä yhteiskunnallisena tekijänä. (Koski& Mäenpää 2018, 11.) Suomessa toimii liikunnan- ja urheilun parissa noin 530 000 vapaaehtoistoimijaa ja heistä 80 000 toimii jalkapallon parissa. Vapaaehtoistyön arvo rahallisessa muodossa nousee satoihin miljooniin euroihin. (Suomen palloliitto, Vapaaehtoisten johtaminen.)  Pro gradu -tutkielmassani lähdin etsimään vastausta siihen, milla

Koulussa tapahtuu lukuisia erilaisia tapaturmia. Ne ovat tapahtumia, jotka sattuvat odottamattomasti ja äkillisesti aiheuttaen kipua, fyysisiä vammoja ja turvattomuutta. Erityisesti lasten keskuudessa ne ovat yleisiä, ja ovat näin ollen osa koulun arkea. (Paavola 2005, 364.) Tutkimuksissa on selvinnyt, että vuosittain noin 120 000 lasta kohtaa tapaturmatilanteen, joka tarvitsee lääkärin apua. Kun lapset tulevat kouluikäisiksi, näistä tapaturmista koulussa sattuu melkein puolet. (Huttunen 2002, 306; Mäki ym. 2010, 113.) Kouluissa pyritään ennaltaehkäisemään tapaturmia lukuisin eri keinoin, mutta tilanteen sattuessa tulisi tapaturmissa osata myös toimia. Pro gradu -tutkielmassani selvitin, millaisia käsityksiä työelämään siirtyvillä luokanopettajaopiskelijoilla on valmiuksistaan toimia tapaturmatilanteissa. Tutkielmani tavoitteena oli selvittää, millaisia käsityksiä opintojen loppuessa opiskelijoilla on taidoistaan ja tiedoistaan, joilla työelämään siirrytään. Tutkielmani oli laadullinen

Matematiikan opetuksen kehittämistyön tavoitteena on ollut oppilaiden matemaattisen ymmärryksen tukeminen jo vuosikymmenten ajan (Brownell 1935; Hiebert & Carpenter 1992; Koskinen 2016). Matemaattinen ymmärrys on nähty tärkeänä tavoitteena, sillä ymmärrykseen tähtäävän opetuksen on huomattu tuottavan parempia oppimistuloksia mekaanista laskemista painottavaan opetukseen verrattuna (Koskinen & Pitkäniemi 2020, 85). Matemaattinen ymmärrys edistää opitun muistamista, oppimisen siirtovaikutusta, uuden keksimistä (Hiebert & Carpenter 1992, 74–77) sekä lisää oppimisen mielekkyyttä oppilaiden ymmärtäessä, miksi jossain tilanteessa toimitaan juuri tietyllä tavalla (Haapasalo 2004, 79). Kehittämistyöstä huolimatta matematiikan opetus ja oppimistuloksen jäävät usein mekaanisen suorittamisen tasolle (Pehkonen 2011, 16). Matematiikan oppikirjat näyttävät myös painottavan mekaanista suorittamista ymmärryksen rakentamisen sijaan, jolloin vastuu oppilaiden ymmärryksen tukemisesta on opett