Kasvatuksen tuulia

Luokanopettajaopiskelijat kokevat uskonnon oppiaineen sisällöissä ja oppimistavoitteissa tapahtuneen muutoksia 2000-luvulla, mutta näkemykset suunnan laadusta jakavat mielipiteitä. Luokanopettajaopiskelijoiden näkemykset uskonnon oppiaineen kehityssuunnasta Pro gradu -tutkielmassani tutkin, miten luokanopettajaopiskelijat suhtautuvat evankelisluterilaisen uskonnonopetuksen muutoksiin kahden viimeisimmän perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden välillä (Opetushallitus 2004, 2014). Kaikki tutkimukseen osallistuneet luokanopettajaopiskelijat kokivat oppiaineen muuttuneen. Muutoksina havaittiinkin muun muassa: Raamatun roolin kaventuminen, kristillisten oppien ja tapojen vähentyminen, painopisteen siirtyminen kristinuskosta yleisesti kaikkiin uskontoihin sekä etiikan ja moraalin kasvu oppiaineen kantaviksi teemoiksi. Luokanopettajaopiskelijat kokivat uskonnon oppiaineen olevan nykyisin hyvinkin erilaista verrattuna siihen, miten heille itselle uskontoa opetettiin 2000-luvun puolivälis

Yliopistot ovat tunnettuja akateemisesta vireydestään, tiedon tuottamisesta ja korkeatasoisesta opetuksesta. Ne ovat myös paikkoja, jotka ovat nostaneet yliopiston opettajien hyvinvoinnin tapetille. Opettajat yliopistolla ovat olleet pitkään odotuksien ja vaatimuksien ristipaineessa. Nyt heidän hyvinvointiaan haastavat yhä enemmän alati muuttuva työelämä ja sen asettamat uudet osaamisvaatimukset. Digitaalisuus on yliopisto-opetusta merkittävästi ravisuttanut tekijä. Erityisesti koronaviruspandemian aiheuttama massiivinen digiloikka on pakottanut opettajia opettelemaan uudenlaista arkea, johon digitaaliset työkalut ja ohjelmistot tiiviisti kuuluvat. Useat tutkimukset (ks. Korte ym. 2022; Mäki 2021) ovat kuitenkin osoittaneet, ettei opettajien digityövälineiden käyttöönotto ole sujunut täysin ongelmitta – ne ovat vaatineet opettajilta uusia taitoja, mutta myös kuormittaneet heitä haitallisesti. Tutkin pro gradu-tutkielmassani Lapin yliopistolla opettavien kokemuksia verkko-opetukseen lii

Ilmastokriisin todellisuutta on vaikea enää kieltää. Ilmastoraportit ja uutiset herättelevät ihmiskuntaa huomaamaan, että ilmastonmuutos ei ole tulevaisuuden ongelma, vaan sen vaikutukset näkyvät jo nyt. Ilmastonmuutoksen hidastamisella ja siihen sopeutumisella on kiire.  Ilmastokasvatuksen tavoitteena on hankkia tietoa ja taitoja, joilla ymmärtää ilmastonmuutoksen viheliäistä ongelmaa, sekä oppia arvioimaan ja soveltamaan ilmastotoimia. Tavoitteena on ympäristövastuullisuuden vahvistaminen sekä kulutuskulttuurin ja käyttäytymisen muutos  Lapset ja nuoret ovat aktivoituneet ilmastotoimijoiksi yhteiskunnallisella tasolla: he osallistuvat koululakkoihin ja mielenosoituksiin, kirjoittavat vetoomuksia ja ovat nostaneet valtioita vastaan ilmastokanteita. Nuoret argumentoivat, että valtioiden riittämättömät ilmastotoimenpiteet asettavat heidän tulevaisuutensa ja oikeutensa elämään vaakalaudalle. (Oksanen, 2023, 268–269.) Lasten ja nuorten toimijuuden näkökulma on siis tarkastelemisen arvoine