Luokanopettajaopiskelijat kokevat uskonnon oppiaineen sisällöissä ja oppimistavoitteissa tapahtuneen muutoksia 2000-luvulla, mutta näkemykset suunnan laadusta jakavat mielipiteitä.
Luokanopettajaopiskelijoiden näkemykset uskonnon oppiaineen kehityssuunnasta
Pro gradu -tutkielmassani tutkin, miten luokanopettajaopiskelijat suhtautuvat evankelisluterilaisen uskonnonopetuksen muutoksiin kahden viimeisimmän perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden välillä (Opetushallitus 2004, 2014). Kaikki tutkimukseen osallistuneet luokanopettajaopiskelijat kokivat oppiaineen muuttuneen. Muutoksina havaittiinkin muun muassa: Raamatun roolin kaventuminen, kristillisten oppien ja tapojen vähentyminen, painopisteen siirtyminen kristinuskosta yleisesti kaikkiin uskontoihin sekä etiikan ja moraalin kasvu oppiaineen kantaviksi teemoiksi.
Luokanopettajaopiskelijat kokivat uskonnon oppiaineen olevan nykyisin hyvinkin erilaista verrattuna siihen, miten heille itselle uskontoa opetettiin 2000-luvun puolivälissä. Oppiaineen nähdään muotoutuneen neutraalimpaan suuntaan, millä pyritään välttämään uskonnon ”tuputtaminen” sekä opetuksen tunnustuksellisuus. Luokanopettajaopiskelijoiden mielestä kristinuskoa ja sen vaikutuksia yhteiskuntaan pikemminkin ohjeistettiin tutkimaan kriittisesti sen sijaan, että varsinaisesti perehdyttäisiin kyseisen uskonnon sanomaan ja oppeihin.
Mielipiteet muutoksista
Tutkimukseen osallistuneet luokanopettajaopiskelijat näkivät tapahtuneiden muutosten taustalla vaikuttaneen esimerkiksi nyky-yhteiskunnan yksilökeskeisen maailmankuvan, Suomen väestön moninaistumisen sekä uskonnon tarpeen pienenemisen nykymaailmassa. Osa luokanopettajaopiskelijoista suhtautui myönteisesti tähän kehityssuuntaan. Heidän mielestään ”entisaikojen uskonnonopetukselle” ei ole nykyisin enää tarvetta ja oppiaineen tulisi mennä kohti kaikille oppilaille sopivaa kasvatuksellista oppiainetta. Toiset taas suhtautuivat kriittisemmin nykyiseen uskonnonopetukseen ja näkivät kristinuskon sanomalla ja opeilla olevan tärkeän roolin ihmisten kasvatuksessa vielä nykypäivänäkin. Uskonnon paikka suomalaisessa koulujärjestelmässä on selkeästi arvokysymys.
Uskonnon tulevaisuus
Riippumatta siitä kannattivatko haastattelemani luokanopettajaopiskelijat uskonnon oppiaineen tämän hetkistä kehityssuuntaa, lähes kaikki heistä ennustivat, että nykymuotoinen uskonnonopetus poistuu kouluista tulevien vuosikymmenten aikana. Uskonnon oppiaineen nähtiin joko kuihtuvan kokonaan pois tai vaihtoehtoisesti sulautuvan osaksi elämänkatsomustietoa, jolloin kaikilla oppilailla ja opiskelijoilla olisi sama oppiaine riippumatta heidän uskonnollisesta vakaumuksestaan. Tulevaisuus näyttää mitä uskonnon oppiaineelle tapahtuu, mutta tulos ei varmasti tule tyydyttämään kaikkia.
Tatu Kuru, Lapin yliopiston luokanopettajakoulutus. 2023.
Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan Uskonnon oppiaineen muutos perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa luokanopettajaopiskelijoiden näkökulmasta.
Kommentit
Lähetä kommentti