Kasvatuksen tuulia

Kyläkoulujen määrä on vähentynyt Suomessa huomattavasti viimeisten vuosikymmenten ajan (SVT 2023). Samalla on vähentynyt kyläkouluille tyypillinen yhdysluokkaopetus, jossa opettaja opettaa samaan aikaan kahta tai useampaa vuosiluokkaa. Kyläkoulujen lakkauttamista perustellaan oppilasmäärän vähenemisellä ja erityisesti säästösyillä. (Korpinen 2010.) Onko kyläkoulujen tuomat mahdollisuudet jääneet huomioimatta, kun koulutuspoliittisia päätöksiä on tehty talousnäkökulma edellä? Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että kyläkoulujen vahvuuksia ovat esimerkiksi oppimisympäristö, yhteisöllisyys sekä hyvä oppilaantuntemus (ks. esim. Kangas ym. 2014, Kilpeläinen 2010, Brühwiler & Blatchford 2011). Kyläkouluista ja yhdysluokkaopetuksesta on kuitenkin tehty suhteellisen vähän tutkimusta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Miten voidaan tehdä tutkimusperustaisia ja järkeviä koulutuspoliittisia päätöksiä ja muutoksia kouluverkostoon, jos pienet koulut jätetään tutkimuksen ulkopuolelle? Tutkin pr

Opettajien kokema emotionaalinen kuormitus ja huoli oppilaista on tutkimusalue, joka herätti kiinnostukseni omien kokemusteni kautta. Koronapandemian vuoksi etäopetukseen siirtymisen myötä opettajat joutuivat kohtaamaan uudenlaisen todellisuuden, jossa perinteiset opetusmenetelmät ja vuorovaikutustavat joutuivat koetukselle. Ystäväpiiristäni löytyy usean eri kouluasteen opettajia, ja heidän kokemuksensa etäopetuksesta erosivat toisistaan hyvin paljon. Tämä herätti kiinnostukseni siitä, minkälaisia haasteita eri kouluasteella toimivilla opettajilla oli ensimmäisen etäopetusjakson aikana. Vaikka etäopetus tarjosi joitakin etuja, kuten parantuneen työrauhan ja lisääntyneen joustavuuden, se toi mukanaan myös merkittäviä haasteita opettajien ja oppilaiden väliseen vuorovaikutukseen sekä opetuksen laadun ylläpitämiseen. Tutkimukseeni rajasin tarkasteltavaksi perusopetuksen vuosiluokkien 1-6, vuosiluokkien 7-9 opettajien ja lukion opettajien vastaukset. Tutkimuksessani selvisi, että etäopetus

Monimuotoisuus on läsnä meidän kaikkien arjessa yhä enemmän ja enemmän. Monimuotoisuudella tarkoitetaan pro gradu -tutkielmassani kaikkia yksilön ominaisia piirteitä, jotka tekevät hänestä oman itsensä. Vuoden 2014 yhdenvertaisuuslaissa monimuotoisuuden kuvataan kattavan iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, perhesuhteet, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen sekä kaikki muut henkilöön liittyvät tekijät (Yhdenvertaisuuslaki 135/2014). Aikaisemmin ihmisten monimuotoisuudesta tai moninaisuudesta on puhuttu termillä ”erilaisuus”, johon on liitetty pitkään kielteinen ja kahtia jakava näkemys. Haluaisin puhdistaa erilaisuuden termistä kielteiset mielleyhtymät ja nähdä sen kuvastavan pelkästään ihmisten monipuolisia ja erilaisia ominaisuuksia. Toinen ominaisuus ei ole toista parempi, vaan kaikki hyväksytään yhtäläisinä. Keskityin pro gradu -tutkielmassani tarkastelemaan suuren suomalaisen organisaation henkilöstön käsityksiä sukupuolen ja kulttuur

Olemme käyneet toisten luokanopettajaopiskelijoiden kanssa paljon keskustelua opettajuudesta ja sen kehittymisestä opintojen aikana. Opettajuuden sekä opettajan työn uudistuminen ovat viime aikoina nousseet esiin mediassa. Keskustelua ovat aiheuttaneet esimerkiksi toimimaton kouluympäristö sekä opettajan työn edellytykset (Salusjärvi, 2024). Etenkin näin maisteriopintojen loppusuoralla aihe on ollut meille hyvin ajankohtainen, mikä olikin yksi syy sille, miksi päätimme tutkia opettajuuden kehittymistä luokanopettajaopintojen aikana pro gradu -tutkielmassamme. Aineistona käytimme maisterivaiheen opiskelijoiden syventävän harjoittelun portfolioita, jotka keskittyivät nimenomaan oman opettajuuden monipuoliseen tarkasteluun. Toteutimme tutkimuksemme laadullisesti fenomenografiaa ja fenomenografista analyysiä käyttäen. Halusimme tutkimuksessamme keskittyä luokanopettajaopiskelijoiden käsitysten tutkimiseen, mikä selittää metodologiset valintamme. Opettajuus on terminä hyvin laaja eikä sille

Vahvan itsetunnon merkitys ihmisen hyvinvoinnille on huomattava sen ehkäistessä muun muassa syrjäytymistä sekä erilaisia emotionaalisia haasteita, kuten masennusta (mm. Nurmi & Salmela-Aro 2002; Keltikangas-Järvinen 2023). Perusopetuksen opetussuunnitelmassa (Opetushallitus 2016) vahvan itsetunnon tukeminen onkin määritelty yhdeksi perusopetuksen tärkeistä tavoitteista. Kiinnostuin pro gradu -tutkielmassani tutkimaan itsetuntoa ja sen kehittymistä erityisesti pienten koulujen kontekstissa. Pienet koulut kasvu- ja oppimisympäristöinä omaavat ainutlaatuisia piirteitä ja niiden on useissa tutkimuksissa todettu olevan turvallisia ja antoisia ympäristöjä oppilaiden kasvulle. Pienten koulujen määrä on lakkautusten vuoksi ollut jo pitkään laskussa (Peltonen 2002), ja siksi tutkimustieto niihin liittyen on tärkeää. Tutkin opettajien käsityksiä pienestä koulusta kasvuympäristönä itsetunnon kehittymisen näkökulmasta sekä mahdollisuuksistaan oppilaiden itsetunnon tukemiseen pienellä koululla.

Opettajantyötä on pidetty perinteisesti kutsumustehtävänä, joka nauttii yhteiskunnalta saamaansa arvostusta. Kutsumus auttaa ymmärtämään, miksi jotkut ylipäätään toimivat opettajina (Estola & Syrjälä 2008, 98). Suomi on toiminut jo pitkään esimerkkinä toimivasta opettajankoulutusjärjestelmästä, jonka tehtävänä on kehittää opiskelijoiden laaja-alaisia ja itsenäisen ammattilaisen valmiuksia sekä valmiuksia kehittää omaa työtään (Niemi 2006, 79). Opettajuus on myös opettajaksi kasvamista ja identiteettityötä, jotka kehittyvät opettajankoulutuksen aikana ja voivat vahvistaa opiskelijoiden kutsumusta opettajantyöhön. Pro Gradu -tutkielmassani selvitin luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä heidän omista kutsumuksellisista tekijöistään, jotka ovat syynä alalle hakeutumiseen sekä heidän näkemyksiään siitä, kuinka he kokevat ammatillisen identiteettinsä rakentuneen opettajankoulutuksen aikana. Tutkimusaineisto koostui kuuden eri puolilla Suomea opiskelevan luokanopettajaopiskelijan teemah