Kasvatuksen tuulia

Urheilijoiden haastatteluissa mainitaan usein menestyksen taustalla olevien ihmisten äärimmäisen suuri merkitys, mikä voi kuulostaa normaalilta sanahelinältä satunnaisesti urheilua seuraavalle ihmiselle, joka näkee vain jäävuoren huipun, eli itse kilpailun. Mutta keitä ovat ne henkilöt, jotka ovat läsnä urheilijoiden kasvun ja kehityksen tukena päivittäisessä elämässä, niin hyvinä, kuin kaikista huonoimpinakin hetkinä? Millaista työtä Suomessa tehdään urheilulahjakkuuksien arkipäiväisen ja kokonaisvaltaisen elämän tukemisessa? Tämän tyylisten ajatusten ja oman mielenkiintoni pohjalta käsittelin pro gradu -tutkielmassani suosikkiurheilulajini jalkapallon näkökulmasta toimintaympäristöjä, joissa tuetaan herkässä toisen asteen vaiheessa olevien suomalaisten nuorten jalkapallolahjakkuuksien urheilu-uran ja koulutuksen yhdistämistä menestyksekkäästi. Kaksoisura käsitteenä tarkoittaa urheilu-uran yhdistämistä opintoihin tai työhön siten, että molempien urien välillä vallitsee tasapaino. Onni

Tämä blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani, jossa tutkin alakoulun opettajien kohtaaman fyysisen väkivallan jälkikäsittelyä. Kiinnostus aiheeseen heräsi vuonna 2018 tehdyn kandidaatintutkielman pohjalta. Halusin tutkimuksellani selvittää, millaista väkivaltaa alakoulun opettajat kohtaavat työssään, kuinka usein he ovat kohdanneet väkivaltaa, miten väkivaltatilanteiden jälkikäsittely on hoidettu sekä onko väkivaltatilanteilla ollut vaikutusta työssäjaksamiseen. Tutkimuksen aineiston keräsin Webropol -kyselylomakkeella keväällä 2020. Lomake koostui monivalintakysymyksistä sekä avoimista kysymyksistä. Julkaisin kyselylomakkeen kolmessa eri ryhmässä Facebookissa. Ryhmät, joissa kyselyn julkaisin, on tarkoitettu erityisesti alakoulun opettajille ja vastaajiksi pyydettiin opettajia, jotka ovat kohdanneet fyysistä väkivaltaa työssään. Kyselyyn vastasi 73 opettajaa eri puolilta Suomea. Analysoin aineiston sisällönanalyysin ja ristiintaulukoinnin (SPSS) avulla menetelmätriangulaatiot

Inkluusion kehittyessä ja sen ollessa yhä enemmän osana perusopetusta, on sen mukana yhteistyö eri ammattiryhmien välillä kehittynyt aivan uudelle tasolle ja yhteistyö voi pitää sisällään paljon erilaista vuorovaikutusta. Yksi yhteistyön muoto, jota on toteutettu jo kauemman aikaa, on luokanopettajan ja koulunkäynninohjaajan välinen yhteistyö. Koulunkäynninohjaaja voi olla luokassa työskentelemässä vain muutamalla oppitunnilla, tai hänet on voitu määrätä luokkaan luokkakohtaiseksi ohjaajaksi, jolloin hän on luokassa pääsääntöisesti jokaisella oppitunnilla. Mahdollisesti ohjaajan resursseja voidaan käyttää myös siihen, että hän on jonkun tai joidenkin oppilaiden henkilökohtainen ohjaaja. Koulunkäynninohjaajan tuomaa ammattitietoisuutta ja osaamista pidetäänkin osana toimivan inkluusion toteutumista. Tutkielmassamme tutkimme luokanopettajien ja koulunkäynninohjaajien välistä yhteistyötä luokanopettajien kokemusten kautta. Erityisesti paneudumme siihen, millaisena yhteistyö ilmeni opettaj

Jokainen on varmasti yhtä mieltä siitä, että suomalaista korkeakouluopetusta tulee alati kehittää. Kuitenkin opetuksen kehittämispakista on hukassa työkalu, jos toinenkin. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) auditointiraportin mukaan Suomen korkeakouluilla on paljon petrattavaa opiskelijapalautejärjestelmien toimivuudessa1. Vastausprosentit ovat alhaisia ja kerättyä tietoa ei aina osata hyödyntää. Lisäksi osalla opettajista on tutkitusti vaikeuksia soveltaa työnsä kehitysideoita käytäntöön2. Etenkin vähemmän kokeneet opettajat tarvitsevat välineitä palautteen käsittelemiseen3. Omalla pro gradu -tutkielmallani halusin selvittää, löytyisikö opetuksen kehittämiseen valjastettavaa hyötypotentiaalia syväjohtamisesta. Moni voi muistaa syväjohtamisen omilta armeija-ajoiltaan, mutta kysymys ei nyt suinkaan ole sotilaskurin tuomisesta korkeakouluun. Suomen kielen sana ”johtaminen” ei nimittäin tee eroa käsitteiden ”management” ja ”leadership” välille. Ensimmäinen tarkoittaa autor

Opiskeluaikanani olen törmännyt erityisesti musiikin opettamiseen liittyviin negatiivisiin asenteisiin ja haasteisiin. Esimerkiksi opetusharjoitteluissa musiikki on monelle opiskelijalle tietynlainen peikko. Itsekin olen huomannut musiikin tunteja pitäessäni, että ne ovat olleet erityisen kuormittavia ja jossain määrin myös stressaavia. Vuonna 2011 tehty oppimistulosten arviointi osoitti, että kolmasosa musiikkia opettavista opettajista ei omannut kelpoisuutta tehtävään (yle.fi). Vaikka olen itsekin suorittanut musiikin erikoistumisopinnot, on minulle jäänyt hieman varjoon se, mitä musiikinopettajan pitää todella osata. Valitsin tämän pro gradu -tutkielmani aiheeksi musiikin opettamisen kompetenssin, johon kiinnostukseni syntyi jo aiemmin kandidaatin tutkielmaa tehdessä. Kompetenssilla määritellään kasvatustieteessä yksilön osaamista työkentällä, joskin tarkka määrittely vaihtelee. Käsitin itse tutkielmassani kompetenssin yksilön tietoina, taitoina, kykyinä ja valmiuksina toteuttaa s