Siirry pääsisältöön

Mistä alakoulun musiikinopettajan kompetenssi syntyy?

Opiskeluaikanani olen törmännyt erityisesti musiikin opettamiseen liittyviin negatiivisiin asenteisiin ja haasteisiin. Esimerkiksi opetusharjoitteluissa musiikki on monelle opiskelijalle tietynlainen peikko. Itsekin olen huomannut musiikin tunteja pitäessäni, että ne ovat olleet erityisen kuormittavia ja jossain määrin myös stressaavia. Vuonna 2011 tehty oppimistulosten arviointi osoitti, että kolmasosa musiikkia opettavista opettajista ei omannut kelpoisuutta tehtävään (yle.fi). Vaikka olen itsekin suorittanut musiikin erikoistumisopinnot, on minulle jäänyt hieman varjoon se, mitä musiikinopettajan pitää todella osata.

Valitsin tämän pro gradu -tutkielmani aiheeksi musiikin opettamisen kompetenssin, johon kiinnostukseni syntyi jo aiemmin kandidaatin tutkielmaa tehdessä. Kompetenssilla määritellään kasvatustieteessä yksilön osaamista työkentällä, joskin tarkka määrittely vaihtelee. Käsitin itse tutkielmassani kompetenssin yksilön tietoina, taitoina, kykyinä ja valmiuksina toteuttaa sekä suunnitella opetusta. Esimerkiksi Henna Suomi (2019) totesi väitöskirjassaan, että suurin osa hänen tutkimistaan luokanopettajaopiskelijoista koki musiikin opettamisen haastavaksi tai jopa mahdottomaksi tulevassa työssään. Halusin tässä tutkielmassa keskittyä työelämässä oleviin luokanopettajiin. Keräsin aineiston laadullisin menetelmin viidellä teemahaastattelulla keväällä 2021. Haastatteluihin osallistui viisi musiikkiin erikoistunutta luokanopettajaa, jotka omasivat useamman vuoden kokemuksen musiikin opettamisesta. Haastateltavien opetus-, musiikkiharrastus- ja työtaustat poikkesivat toisistaan melko suuresti, mikä loi mielenkiintoisia asetelmia haastattelun toteuttamiselle. Haastatteluihin osallistui muun muassa pienen kyläkoulun opettaja, musiikkia opettava rehtori sekä yhdysluokanopettaja. Suoritin aineiston analyysin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Tutkimuksessa selvisi, että musiikin opettamisen kompetenssi muodostuu yksilön omakohtaisen polun kautta musiikillisesta tietotaidosta, pedagogiikasta sekä motivaatiosta. Opettajien musiikillisen tietotaidon taustalla vaikutti vahva kiinnostus musiikkia kohtaan. Musiikillisen tietotaidon osalta opettajan kompetenssissa erityisen tärkeää on monitaituruus. Monitaituri-musiikinopettaja hallitsee monella soittimella esimerkiksi muutamia sointuja sen sijaan, että osaa esimerkiksi soittaa vain yhtä soitinta virtuoosimaisesti. Monitaituruuteen liittyy myös erilaisten työvälineiden hallinta. Lisäksi musiikin oppiaineen luonne mahdollistaa luokanopettajalle oman pedagogiikkansa vapaata toteuttamista. Luokanopettaja voi esimerkiksi eheyttää musiikkia muihin oppiaineisiin, vaikka lukujärjestyksen tuntimäärä rajoittuisikin yhteen tuntiin viikossa. Musiikin opettamiseen vaikuttaa erityisesti opetuksen resurssit sekä oppilasryhmät, joiden luomiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin opettaja vastaa kompetenssillaan. Esimerkiksi soitinten määrä ja kunto vaihtelee suuresti eri kouluissa, mikä luo erilaisia lähtökohtia musiikinopetukselle. Opettajan tärkeinä taitoina korostui ryhmänhallinta sekä kyky motivoida ja kyky hyödyntää taito- ja taideaineiden mahdollisuuksia. Taito- ja taideaineiden osalta tärkeä huomio oli, että esimerkiksi musiikista nauttiminen on myös oppimista. Lisäksi musiikin opettaminen elää opetusmaailman muutoksen keskellä ja monipuolistuu jatkuvasti sekä opetussuunnitelman että työvälineiden kannalta. Esimerkiksi musiikkiteknologiset välineet ja sovellukset ovat nykyään osana opettajan työelämää. Musiikin opettaminen on myös opettajalle oppimista.

Juho Kinnunen

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan: ”Musiikkiin erikoistuneiden luokanopettajien käsityksiä musiikin opettamisen kompetenssista”.

Lähteet:

Suomi, H. 2019. Pätevä musiikin opettamiseen? Luokanopettajaksi valmistuvan musiikillinen kompetenssi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden toteuttamisen näkökulmasta. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

https://yle.fi/uutiset/3-9919098 (Luettu 13.3.2022)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Psykologiset perustarpeet ja ammatillinen kasvu hoitotyön opiskelijoiden kokemana eri pedagogisissa menetelmissä

Hoitoalan vetovoimaisuus on muuttunut paljon vuosien varrella . Hoitajapula ilmenee Kevan (2023) ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (2024) tilastoissa (Keva 2023; Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat 2024). Olisi tärkeää , että alalle hakeutuneet opiskelijat kokevat alan opinnot mielekkääksi opiskella ja että opintojen aikana tuetaan hyvinvointia ja kasvua tulevaksi hoitotyön ammattilaiseksi . Kokonaishyvinvointia voidaan edistää sillä , että psykologiset perustarpeet ( autonomia , kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus ), jotka pohjautuvat Decin ja Ryanin itsemääräämisteoriaan , tulevat täytetyiksi (Deci & Ryan 2008, 182-183). Kun opiskelija voi hyvin ja kasvaa opintojensa aikana , saadaan uusia työntekijöitä hoitoalalle , jolla voidaan puolestaan vaikuttaa hoitajapulaan . Pro gradu - tutkimuksessani tutkin , millaisia kokemuksia hoitotyön opiskelijoilla on psykologisten perustarpeiden ja ammatillisen kasvun toteutumisesta...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...