Kasvatuksen tuulia

Yhteiskunnassa on huoli lasten vähäisestä liikkumisesta. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (OPH 2014) liikunnanopetuksen yksi tehtävä on lasten kasvaminen liikuntaan ja liikunnan avulla. Opetushallitus on uudistanut liikunnanopetuksen sisältöjä ja arviointikriteerejä viimeisimmissä opetussuunnitelman perusteissa (OPH 2014).   Tutkimuksessa selvitin, onko todistuksen arvioinnilla vaikutusta oppilaiden motivaatioon liikkua. Erityisesti kiinnosti arvioinnin vaikutus vapaa-ajan liikuntaan. Rajasin motivaation osuuden teoreettisessa viitekehyksessä sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon. Sisäisessä motivaatiossa motivoidutaan tekemisestä ilman ulkoista palkkiota (Jaakkola 2015, 111). Oppilaat, joiden motivaatioon liikkua ei vaikuta arviointi tai muu palkkio, ovat sisäisesti motivoituneita. Ulkoisesti motivoinut henkilö tarvitsee palkkion. Palkkio voi olla palkka, toisten ihmisten arvostus tai arvosana (Hokkanen ym. 2008, 34). Nämä rajaukset toivat selkeämmin esille arvioinnin vaiku

Etäopiskelu saapui yllättäen opiskelijoiden arkeen kaikilla koulutusasteilla Covid-19-pandemian myötä. Yhteiset oppitunnit vaihtuivat kotiopintoihin etäyhteyksineen ja itsenäisine tehtävineen. On sanomattamakin selvää, että etäopiskelu sopii osalle opiskelijoista paremmin kuin toisille. Oman työn kontrollointi ja johtaminen vaatii melkoista itsekuria meiltä kaikilta, puhumattakaan nuorista, joilla ei välttämättä ole vielä tällaisia valmiuksia. Itsekurin lisäksi etäopinnoissa tarvitaan vuorovaikutustaitoja. Kommunikointi opettajan ja opiskelijan välillä sekä opiskelijoiden keskinäisessä kanssa käymisessä voi olla merkittävässä roolissa opintojen onnistumisessa. Tutkin pro gradu -tutkielmassani toisen asteen matkailualan opiskelijoiden etäopiskelukokemuksia ammatillisen kasvun näkökulmasta. Valitsin tutkimukseeni matkailualan, sillä pandemia on vaikuttanut siihen monin tavoin esimerkiksi rajojen sulkeutumisena ja asiakasryhmien muuttumisena. Tarkastelin ammatillista kasvua reflektion sek

Inkluusiolla tarkoitetaan tasa-arvoista ja yhdenvertaista osallisuutta kaikkien oppilaiden kesken. Inklusiivisessa koulussa kaikki opiskelevat yhdessä yksilöllisistä ominaisuuksista riippumatta. Oppilaalla tulee olla opiskeluun riittävät tukitoimet lähikoulussa yleisopetuksen ryhmässä. (Takala 2016 13, 16; Lindh & Sinkkonen 2009, 177.) Yhteiskunnan muuttuminen inklusiivisempaan suuntaan edellyttää myös koulutuksen muuttumista sen mukana. Inklusiivinen kasvatus vahvistaa oppilaiden osallisuutta ja mahdollistaa koulun, opetuksen ja oppimisen kehittymisen sekä oppilaiden erilaisiin, muuttuviin ja todellisiin tarpeisiin vastaamisen. (Arnaiz Sánches 2012, 35.)  Koulun toimintakulttuurin muutosten lisäksi onnistuakseen inklusiivinen kasvatus edellyttää yhteistyötä kodin ja koulun välillä. Luottamuksellinen suhde opettajan ja vanhempien välillä on hyvän yhteistyön elinehto, mikä on puolestaan edellytys oppilaan asioiden myönteiselle etenemiselle (Lakkala, Turunen, Laitinen & Kauppi 20

Musiikinopetuksen resursseista peruskoulussa on syytä olla huolissaan. Musiikkikasvatuksen professori Marja-Leena Juntusen (2017) mukaan keskustelu oppilaiden osaamisen tasosta sekä oppimisen merkityksestä taito- ja taideaineissa on käytännössä olematonta. Juntunen kirjoittaa, että vaikka musiikki on oppilaiden keskuudessa pidetty oppiaine, niin silti peruskoulunsa päättävien oppilaiden osaaminen musiikissa on välttävää tai kohtalaista. Puukan (2017) kirjoittamassa Juntusen haastattelussa todetaan, että osasyy oppilaiden heikkoon osaamiseen löytyy kouluista, joissa rehtorit päättävät siitä, miten koulujen vähäiset resurssit jaetaan. Päteviä musiikinopettajia on hankalaa löytää opetustuntimäärien vähyyden vuoksi, eikä musiikkia ole tästä johtuen välttämättä mahdollista opiskella edes valinnaisaineena. Vuonna 2011 tehty musiikin oppimistulosten arviointi osoitti, että jopa kolmannekselta musiikkia opettavista opettajista puuttui tehtävään vaadittava kelpoisuus. Syyttävä sormi osoittaa my

Suomessa asuvat saamelaiset ovat Euroopan Unionin ainoa alkuperäiskansa, joiden asema on ollut erittäin huono jo pidemmän aikaa. Saamen kielet ja kulttuuri ovat olleet sukupuuton partaalla kylmän sodan aikaan, mutta lähes 40 vuotta sitten ihmiset alkoivat pelastamaan ja vaalimaan niitä (Suomen YK-liitto, 2021). Viime aikoina on paljon puhututtanut saamen kielten ja kulttuurin uhanalaisuus, jolloin on alettu myös pohtimaan saamenkielisten oppimateriaalien asemaa nyky-yhteiskunnan kouluissa. Kaiken opetuksen lähtökohtana on laadukkaat saamenkieliset oppimateriaalit, joiden tilanne on katsottu olevan melko huono yhteiskunnassamme. Oppimateriaalin tehtävänä on kuitenkin pyrkiä vahvistamaan ja vaalimaan saamelaisen oppilaan kieli- ja kulttuuri-identiteettiä.  Tutkimuskysymykseni on, millaisia näkemyksiä saamenkielisillä opettajilla on saamenkielisistä oppimateriaaleista. Kiinnostuin tutkimusaiheesta, koska minun oma äidinkieleni on saamen kieli ja olen käynyt peruskouluni saamenkielisellä l

Työhyvinvointi on hyvin ajankohtainen aihe, sillä työelämä on jatkuvan muutoksen keskellä. Ihmiset ovat yhä kiireisempiä, esimerkiksi pandemia-aikakin on antanut oman lisämausteensa työelämän osa-alueelle. Jaksamisen kannalta ihmisillä olisi tärkeä olla jokin tukipilari työelämässä, ja työnohjaus onkin yksi hyväksi havaittu tuen muoto. Tästä syystä lähdin tutkimaan aihetta. Haastattelin neljää ihmistä, ja tutkin heidän kokemuksiaan työnohjauksesta. Erityisenä kiinnostuksen kohteena oli se, kokivatko he hyödylliseksi työnohjauksen ja antoiko työnohjaus jotain lisäarvoa heidän työhyvinvoinnilleen.  Työhyvinvoinnilla on neljä osa-aluetta, jotka ovat fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja henkinen. Kaikilla näillä ulottuvuuksilla on tärkeä rooli ihmisen kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Virolaisen (2012) mukaan näitä osa-alueita ei pitäisi tarkastella yksilöllisisinä tekijöinä, vaan pikemminkin kokonaisuutena, koska ne yhdessä ovat hyvinvoinnin rakennuspalikoita. Lisäksi Rauramon (2008) ty

Koululiikunta on ihmisiä paljon puhuttava oppiaine, joka nousee yhteiskunnallisissa keskusteluissa tasaisin väliajoin esille. Kaikilla meillä on koululiikunnasta erinäisiä kokemuksia. Toisilla kokemus saattaa olla pelkästään positiivinen, kun taas toisilla kokemukset koululiikunnasta ovat negatiiviset. Etenkin vanhemmat ikäryhmät kertovat koululiikuntakokemuksiensa olleen negatiivisia, mutta viimeaikaiset tutkimukset osoittavat myös sen, että yhä nuoremmat oppilaat kokevat koululiikunnan kielteisenä asiana. Nämä negatiiviset ja huonot kokemukset koululiikunnasta nousevat usein myös erinäisissä uutisoinneissa esille. Olen itse pitänyt aina hirveästi liikunnasta ja kokemukseni liikuntatunneista ovat pelkästään positiivisia. Tämän vuoksi kiinnostuin oppilaiden kokemuksista koululiikunnasta sekä siitä, miten oppilaat koululiikunnan kokevat, jonka vuoksi halusinkin lähteä tutkimaan, millaisia kokemuksia nykypäivän 6.-luokkalaisilla oppilailla on koululiikunnasta.  Perusopetuksen opetussuunn

Koulu välittää oppilaille paljon erilaisia käsityksiä ja asenteita sukupuolista ja niihin liittyvistä rooleista. Nämä roolit ovat hyvin perinteisiä sekä usein identiteettiä rajoittavia. Sukupuolisensitiivinen kasvatus on avain näiden roolien purkamiseen. Suomen kielen sana sukupuoli viittaa vahvasti heteroseksuaalisuuteen. Siihen sisältyy ajatus kahdesta sukua jatkavasta puolikkaasta. Vaikka sanan sisällä mies- ja naispuolikas ovatkin periaatteessa tasavertaisia, on toista sukupuolta edustava yksilö aina puolikas. (Kinnunen 2022, 41.) Sukupuoli -käsitteeseen integroituukin jo valmiiksi ajatus heteronormatiivisuudesta, mikä on yksi sukupuoliroolien juurisyistä. Heteronormatiivisuudessa heteroseksuaalisuus nähdään luonnollisena, kun taas muut seksuaaliset suuntautumiset koetaan epäluonnollisiksi. Ajatus sukupuolen kaksijakoisuudesta on osa heteronormatiivisuutta. (Alsterhag 2007, 9–10; Lehtonen 2018, 124.) Sukupuoliroolien purkamisen mahdollistamiseksi, on heteronormatiivisuuden sekä sen