Siirry pääsisältöön

Onnistumisen kokemukset avaimena koululiikunnassa viihtymiseen

Koululiikunta on ihmisiä paljon puhuttava oppiaine, joka nousee yhteiskunnallisissa keskusteluissa tasaisin väliajoin esille. Kaikilla meillä on koululiikunnasta erinäisiä kokemuksia. Toisilla kokemus saattaa olla pelkästään positiivinen, kun taas toisilla kokemukset koululiikunnasta ovat negatiiviset. Etenkin vanhemmat ikäryhmät kertovat koululiikuntakokemuksiensa olleen negatiivisia, mutta viimeaikaiset tutkimukset osoittavat myös sen, että yhä nuoremmat oppilaat kokevat koululiikunnan kielteisenä asiana. Nämä negatiiviset ja huonot kokemukset koululiikunnasta nousevat usein myös erinäisissä uutisoinneissa esille. Olen itse pitänyt aina hirveästi liikunnasta ja kokemukseni liikuntatunneista ovat pelkästään positiivisia. Tämän vuoksi kiinnostuin oppilaiden kokemuksista koululiikunnasta sekä siitä, miten oppilaat koululiikunnan kokevat, jonka vuoksi halusinkin lähteä tutkimaan, millaisia kokemuksia nykypäivän 6.-luokkalaisilla oppilailla on koululiikunnasta. 

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden näkökulmasta liikunnan opetuksen tehtävänä on vaikuttaa oppilaiden hyvinvointiin tukemalla oppilaiden psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista toimintakykyä sekä myönteistä suhtautumista omaan kehoon. Liikunnassa tärkeäksi nähdään oppilaiden yksittäiset positiiviset liikuntatunteihin liittyvät kokemukset sekä oppilaiden liikunnallisen elämäntavan tukeminen. (POPS 2014, 273.) 

Liukkosen, Jaakkolan & Soinin (2007) mukaan koululiikunta voi parhaimmillaan tarjota positiivisia kokemuksia liikunnasta. Päinvastaisena ilmiönä koululiikunnassa ovat huonot kokemukset. Monet oppilaat kertovat saaneensa koululiikunnasta negatiivisia kokemuksia ja kielteiset kokemukset lapsuudessa ovatkin osaltaan vaikuttamassa haluttomuuteen omaksua fyysisesti aktiivista elämäntapaa. Koululiikunnassa yksilöllisistä kokemuksista ja siihen liittyvistä tekijöistä on tullut entistä tärkeämpiä. Tämän vuoksi on tärkeää etsiä pedagogisia ratkaisuja siihen, että yhä useammalla oppilaalla, olisi mahdollisuus saada onnistumisen kokemuksia. Yhden liikuntatunnin aikana ei voida parantaa oppilaan fyysistä kuntoa, mutta yksi liikuntatunti voi kuitenkin olla ratkaisevassa asemassa positiivisten liikuntakokemusten ja asenteiden kehittymisen kannalta. (Liukkonen, Jaakkola & Soini 2007, 158.) Koululiikunnassa positiiviset, onnistumisen kokemukset ovat siis erittäin tärkeässä roolissa ja ne  nähdään viihtymistä sekä motivaatiota parantava tekijänä.

Tutkielmassani halusin keskittyä oppilaiden kokemuksiin, jonka vuoksi käytin tutkielmassani fenomenologista lähestymistapaa. Tutkimuksen aineisto kerättiin kahden eri 6.-luokkien oppilailta. Tutkimuksen osallistui 23 oppilasta. Aineistonkeruu tapahtui kirjoitelma, jossa oppilaat apukysymysten avulla kirjoittivat omista kokemuksistaan. Aineistonkeruu tapahtui Rovaniemellä joulukuussa 2021. Analysoin tutkimukseni aineistoa sisällönanalyysia sekä fenomenologista analyysia apuna käyttäen.

Tutkimuksessa selvisi, että oppilaiden kokemat onnistumisen kokemukset liikuntatunnilla ovat erittäin suuressa roolissa siinä, millaiseksi oppilaiden motivaatio koululiikuntaa kohtaan muodostuu. Onnistumisen kokemukset nähdään siis motivaatiota ja liikuntatunnilla viihtymistä nostavana tekijänä. Onnistumisen kokemusten kautta oppilaat ovat kokeneet pätevyyden tunnetta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä autonomian kokemuksia, jotka itsemääräämisteorian näkökulmasta kasvattajat oppilaiden motivaatiota ja viihtymistä liikuntaa kohtaan.  Onnistumisen kokemuksia oppilaat ovat saaneet esimerkiksi peleissä ja leikeissä voittamisesta, oman ennätyksen tekemisestä eli itsensä voittamisesta, onnistuneista suorituksista erilaisissa harjoitteissa, tunnin kulkuun osallistumisesta, kuten esimerkkinä muille olemisesta sekä opettajan ja luokkakavereiden kehujen myötä. Onnistumisen kokemukset voidaan siis nähdä avaimena siihen, kuinka oppilaat tunneilla viihtyvät ja motivoituvat sekä avaimena liikunnallisen kipinän syttymiseen, jonka vuoksi niiden saaminen on oppilaille erittäin tärkeää.


Verneri Renko

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta


Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan: ” 6.-luokkalaisten oppilaiden kokemuksia koululiikunnasta”.


Lähteet:

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki: Opetushallitus. [Luettu 13.5.2022]. <URL:  https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

Liukkonen, J,  Jaakkola, T & Soini, M. 2007. Motivaatioilmasto liikunnanopetuksessa. Teoksessa: Heikinaro-Johansson, P & Huovinen, T (toim.) 2007. Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan.















Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Psykologiset perustarpeet ja ammatillinen kasvu hoitotyön opiskelijoiden kokemana eri pedagogisissa menetelmissä

Hoitoalan vetovoimaisuus on muuttunut paljon vuosien varrella . Hoitajapula ilmenee Kevan (2023) ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (2024) tilastoissa (Keva 2023; Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat 2024). Olisi tärkeää , että alalle hakeutuneet opiskelijat kokevat alan opinnot mielekkääksi opiskella ja että opintojen aikana tuetaan hyvinvointia ja kasvua tulevaksi hoitotyön ammattilaiseksi . Kokonaishyvinvointia voidaan edistää sillä , että psykologiset perustarpeet ( autonomia , kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus ), jotka pohjautuvat Decin ja Ryanin itsemääräämisteoriaan , tulevat täytetyiksi (Deci & Ryan 2008, 182-183). Kun opiskelija voi hyvin ja kasvaa opintojensa aikana , saadaan uusia työntekijöitä hoitoalalle , jolla voidaan puolestaan vaikuttaa hoitajapulaan . Pro gradu - tutkimuksessani tutkin , millaisia kokemuksia hoitotyön opiskelijoilla on psykologisten perustarpeiden ja ammatillisen kasvun toteutumisesta...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...