Arviointitavan merkitys oppilaan motivoitumiselle liikkumaan

Yhteiskunnassa on huoli lasten vähäisestä liikkumisesta. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (OPH 2014) liikunnanopetuksen yksi tehtävä on lasten kasvaminen liikuntaan ja liikunnan avulla. Opetushallitus on uudistanut liikunnanopetuksen sisältöjä ja arviointikriteerejä viimeisimmissä opetussuunnitelman perusteissa (OPH 2014).  

Tutkimuksessa selvitin, onko todistuksen arvioinnilla vaikutusta oppilaiden motivaatioon liikkua. Erityisesti kiinnosti arvioinnin vaikutus vapaa-ajan liikuntaan. Rajasin motivaation osuuden teoreettisessa viitekehyksessä sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon. Sisäisessä motivaatiossa motivoidutaan tekemisestä ilman ulkoista palkkiota (Jaakkola 2015, 111). Oppilaat, joiden motivaatioon liikkua ei vaikuta arviointi tai muu palkkio, ovat sisäisesti motivoituneita. Ulkoisesti motivoinut henkilö tarvitsee palkkion. Palkkio voi olla palkka, toisten ihmisten arvostus tai arvosana (Hokkanen ym. 2008, 34). Nämä rajaukset toivat selkeämmin esille arvioinnin vaikutuksen oppilaiden motivaatioon liikkua.

Tutkimuksessa huomioin erilaiset arviointimenetelmät. Nykyisessä opetussuunnitelmassa (OPH 2014) vähennettiin aluksi numeerista arviointia ja lisättiin sanallista arviointia. Vuodesta 2020 lähtien on pyritty yhtenäistämään arviointia tasavertaisuuden saavuttamiseksi ja palattu paikoin takaisin numeroarviointiin. Tutkimuksessani selvitin oppilaiden kokemuksia molemmista arviointimenetelmistä ja niiden vaikutuksista oppilaiden motivaatioon liikkua. Tein haastateltavien otannan harkinnanvaraisesti, jotta saisin tutkimukseen oppilaita, joilla on kokemusta molemmista arviointimenetelmistä. Haastattelin oppilaita neljänneltä, viidenneltä ja kuudennelta luokalta.

Käytin tutkimuksessani fenomenografista tutkimusotetta, koska halusin tutkia oppilaiden kokemuksia. Keräsin aineiston teemahaastatteluilla ja analysoin sen aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tuloksissa näkyi yhteyksiä arvioinnin ja liikuntamotivaation välillä.

Haastateltavien liikuntamotivaatioon vapaa-ajalla numeroarviointi ei pääosin vaikuttanut. Sen sijaan numeroarviointi vaikutti selkeästi motivaatioon liikuntatunneilla. Merkittävin liikuttaja niin liikuntatunneilla kuin vapaa-ajallakin, oli henkilöiden sisäinen motivaatio. 

Tuloksia voi hyödyntää opettajien tukena heidän suunnitellessaan arviointia ja sen tarkoitusta. Jos halutaan motivoida oppilaita liikkumaan vapaa-ajalla, niin numeerinen arvosana ei ole paras keino. Opettajan kannattaa pitää todistuksen numeroarviointi rehellisenä ja kannustava arviointi, jolla motivoidaan liikkumaan vapaa-ajalla, annetaan todistuksen ulkopuolella sanallisesti. 

Tutkimukseni otos on pieni ja tulokset ovat siis hyvin viitteellisiä. Tutkimus voi silti antaa näkökulmia opettajille, jotka pohtivat arvioinnin hyödyntämistä motivoidessaan oppilaita. Jatkotutkimusaiheena mielenkiintoinen olisi vertaileva tutkimus, jossa kaksi opettajaa arvioi samaa opiskelijaryhmää. Olisiko arviointi yhdenmukaista vai näkyisikö opettajakohtaisia eroja opetussuunnitelman liikunnan arvioinnin tulkitsemisessa. 

Jussi Mäkelä

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Blogi-kirjoitus perustuu Pro gradu -tutkielmaan: Arviointitavan merkitys oppilaan motivoitumiselle liikkumaan.

Lähteet:

Hokkanen, S., Mäkelä, T. ja Taatila, V. 2008. Alan johtajaksi. Porvoo: WSOY Oppi-materiaalit Oy.

Jaakkola, T. 2015. Motivaatio-ilo, innostus ja intohimon synnyttäminen. Teoksessa Hämäläinen, K., Danskanen, K., Hakkarainen, H., Lintunen, T., Forsblom, K., Pulkkinen, S., Jaakkola, S., Pasanen, K., Kalaja, S., Arajärvi, P., Lehtoviita, T. & Riski, J. Lasten ja nuorten hyvä harjoittelu. Lahti: VK-kustannus.

OPH, 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki: Opetushallitus