Siirry pääsisältöön

Arviointitavan merkitys oppilaan motivoitumiselle liikkumaan

Yhteiskunnassa on huoli lasten vähäisestä liikkumisesta. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (OPH 2014) liikunnanopetuksen yksi tehtävä on lasten kasvaminen liikuntaan ja liikunnan avulla. Opetushallitus on uudistanut liikunnanopetuksen sisältöjä ja arviointikriteerejä viimeisimmissä opetussuunnitelman perusteissa (OPH 2014).  

Tutkimuksessa selvitin, onko todistuksen arvioinnilla vaikutusta oppilaiden motivaatioon liikkua. Erityisesti kiinnosti arvioinnin vaikutus vapaa-ajan liikuntaan. Rajasin motivaation osuuden teoreettisessa viitekehyksessä sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon. Sisäisessä motivaatiossa motivoidutaan tekemisestä ilman ulkoista palkkiota (Jaakkola 2015, 111). Oppilaat, joiden motivaatioon liikkua ei vaikuta arviointi tai muu palkkio, ovat sisäisesti motivoituneita. Ulkoisesti motivoinut henkilö tarvitsee palkkion. Palkkio voi olla palkka, toisten ihmisten arvostus tai arvosana (Hokkanen ym. 2008, 34). Nämä rajaukset toivat selkeämmin esille arvioinnin vaikutuksen oppilaiden motivaatioon liikkua.

Tutkimuksessa huomioin erilaiset arviointimenetelmät. Nykyisessä opetussuunnitelmassa (OPH 2014) vähennettiin aluksi numeerista arviointia ja lisättiin sanallista arviointia. Vuodesta 2020 lähtien on pyritty yhtenäistämään arviointia tasavertaisuuden saavuttamiseksi ja palattu paikoin takaisin numeroarviointiin. Tutkimuksessani selvitin oppilaiden kokemuksia molemmista arviointimenetelmistä ja niiden vaikutuksista oppilaiden motivaatioon liikkua. Tein haastateltavien otannan harkinnanvaraisesti, jotta saisin tutkimukseen oppilaita, joilla on kokemusta molemmista arviointimenetelmistä. Haastattelin oppilaita neljänneltä, viidenneltä ja kuudennelta luokalta.

Käytin tutkimuksessani fenomenografista tutkimusotetta, koska halusin tutkia oppilaiden kokemuksia. Keräsin aineiston teemahaastatteluilla ja analysoin sen aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tuloksissa näkyi yhteyksiä arvioinnin ja liikuntamotivaation välillä.

Haastateltavien liikuntamotivaatioon vapaa-ajalla numeroarviointi ei pääosin vaikuttanut. Sen sijaan numeroarviointi vaikutti selkeästi motivaatioon liikuntatunneilla. Merkittävin liikuttaja niin liikuntatunneilla kuin vapaa-ajallakin, oli henkilöiden sisäinen motivaatio. 

Tuloksia voi hyödyntää opettajien tukena heidän suunnitellessaan arviointia ja sen tarkoitusta. Jos halutaan motivoida oppilaita liikkumaan vapaa-ajalla, niin numeerinen arvosana ei ole paras keino. Opettajan kannattaa pitää todistuksen numeroarviointi rehellisenä ja kannustava arviointi, jolla motivoidaan liikkumaan vapaa-ajalla, annetaan todistuksen ulkopuolella sanallisesti. 

Tutkimukseni otos on pieni ja tulokset ovat siis hyvin viitteellisiä. Tutkimus voi silti antaa näkökulmia opettajille, jotka pohtivat arvioinnin hyödyntämistä motivoidessaan oppilaita. Jatkotutkimusaiheena mielenkiintoinen olisi vertaileva tutkimus, jossa kaksi opettajaa arvioi samaa opiskelijaryhmää. Olisiko arviointi yhdenmukaista vai näkyisikö opettajakohtaisia eroja opetussuunnitelman liikunnan arvioinnin tulkitsemisessa. 


Jussi Mäkelä

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Blogi-kirjoitus perustuu Pro gradu -tutkielmaan: Arviointitavan merkitys oppilaan motivoitumiselle liikkumaan.


Lähteet:

Hokkanen, S., Mäkelä, T. ja Taatila, V. 2008. Alan johtajaksi. Porvoo: WSOY Oppi-materiaalit Oy.

Jaakkola, T. 2015. Motivaatio-ilo, innostus ja intohimon synnyttäminen. Teoksessa Hämäläinen, K., Danskanen, K., Hakkarainen, H., Lintunen, T., Forsblom, K., Pulkkinen, S., Jaakkola, S., Pasanen, K., Kalaja, S., Arajärvi, P., Lehtoviita, T. & Riski, J. Lasten ja nuorten hyvä harjoittelu. Lahti: VK-kustannus.

OPH, 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki: Opetushallitus


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Aliupseerien jatkuva oppiminen Ilmavoimissa

Puolustusvoimien suorituskyvyn takaa motivoitunut ja osaava henkilöstö (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015). Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Ruohotie 2005), mihin Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan panostamalla henkilöstön koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+; Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022). Aliupseerien täydennyskoulutus uudistui Puolustusvoimissa vuonna 2020 ja koostuu nykyisellään kolmesta kaikille yhteisestä opintokokonaisuudesta ja niiden välissä suoritettavista täydennyskoulutuksen opintojaksoista (Eironen 2020).  Selvitin pro gradu -tutkielmassani aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa. Jatkuvalla oppimisella viitataan yleisimmin työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja tässä tutkimuksessa se on määritelty sellaiseksi koko elämän kestäväksi oman osaamisen kehittämiseksi ja uudistamiseksi, jonka tavoitteena on vastata muuttuvan työymp...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää