Siirry pääsisältöön

Etäopiskelu vaatii opiskelijalta itsekuria ja vuorovaikutustaitoja

Etäopiskelu saapui yllättäen opiskelijoiden arkeen kaikilla koulutusasteilla Covid-19-pandemian myötä. Yhteiset oppitunnit vaihtuivat kotiopintoihin etäyhteyksineen ja itsenäisine tehtävineen. On sanomattamakin selvää, että etäopiskelu sopii osalle opiskelijoista paremmin kuin toisille. Oman työn kontrollointi ja johtaminen vaatii melkoista itsekuria meiltä kaikilta, puhumattakaan nuorista, joilla ei välttämättä ole vielä tällaisia valmiuksia. Itsekurin lisäksi etäopinnoissa tarvitaan vuorovaikutustaitoja. Kommunikointi opettajan ja opiskelijan välillä sekä opiskelijoiden keskinäisessä kanssa käymisessä voi olla merkittävässä roolissa opintojen onnistumisessa.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani toisen asteen matkailualan opiskelijoiden etäopiskelukokemuksia ammatillisen kasvun näkökulmasta. Valitsin tutkimukseeni matkailualan, sillä pandemia on vaikuttanut siihen monin tavoin esimerkiksi rajojen sulkeutumisena ja asiakasryhmien muuttumisena. Tarkastelin ammatillista kasvua reflektion sekä yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen käsitteiden avulla. Haastattelin tutkimustani varten viittä Lapin koulutuskeskus REDUn matkailualan opiskelijaa. Toteutin tutkimukseni fenomenologisen analyysimenetelmän avulla. Muodostin haastatteluaineistoista viisi yksilökohtaista merkitysverkostoa, jokaisesta haastattelusta omansa sekä yhden yleisen merkitysverkoston, joka toimii tutkimuksen tuloksina esittäen kaikkien haastattelujen yhteneväiset piirteet.

Vastaajien mukaan etäopiskelu oli raskasta, turhauttavaa ja vaikeaa. Toisaalta taas opiskelijat pyrkivät tekemään työnsä hyvin. Erityisiä keinoja oman työn kontrollointiin ei ole mietitty, mutta työskentely on pyritty aloittamaan hyvissä ajoin aamulla. Etäopinnoissa työskentely on vapaata ja aikaa on koko päivä. Opiskelijoiden kokemuksen mukaan etäopiskelu ei ole yhtä intensiivistä ja keskittynyttä kuin lähiopiskelu. Merkittävin ero etä- ja lähiopinnoissa on oman työn aikatauluttamisen tarve. Opintoihin sitoutuminen on ollut etäopinnoissa vaikeampaa.

Vuorovaikutusta tarkasteltaessa tuloksissa esiintyi ryhmätyöt niin positiivisessa kuin negatiivisessakin valossa. Ryhmätyöskentely auttoi suhteuttamaan omaa työskentelyä muihin. Yhdessä työskennellessä näkökulma laajentui sen sijaan, että opiskelija olisi ollut yksin ajatustensa kanssa. Ongelmana ryhmätöissä taas mainittiin kommunikoinnin vähyys. Keskustelua ei syntynyt samalla tavalla kuin kasvokkain tavatessa. Vuorovaikutus etäopinnoissa ei ollut yhtä hyvää tai luontevaa kuin lähiopinnoissa. Yhteys opettajaan on myös kärsinyt etäopinnoissa, sillä apua on ollut vaikeampi pyytää lyhyiden yhteisten opetustuokioiden jälkeen.

Kuva (ClipArt Etc): Kolme viisasta apinaa etäopiskelun kontekstiin siirrettynä. Opiskelija on pimennossa ilman kamerayhteyttä, toinen ei osallistu keskusteluun ja kolmas on yhteyden päässä, mutta ei kuuntele opetusta.






Opintojen vapaus ja itsenäisyys jakoi mielipiteitä. Osa puhui alkukankeudesta, mutta jakson edetessä oman työn aikatauluttamisen merkitys kävi selväksi vastaajille. Opettajan antamat aikarajat helpottivat työskentelyä. Sitoutumista saattoi vaikeuttaa myös opintojen ja vapaa-ajan rajan hämärtyminen. Osa arvioi oman työskentelynsä tasoa puhumalla opiskelusta muiden kanssa. 

Osa opiskelijoista koki jääneensä vaille ohjausta opetustuntien ulkopuolella, kun taas opettajan suuntaan aktiivisesti ja oma-aloitteisesti toiminut opiskelija piti vuorovaikutusta opettajan ja opiskelijan välillä hyvänä. Kameroiden puuttuminen vaikuttaisi olevan yksi merkittävimmistä vuorovaikutuksen vaikeuteen vaikuttaneista tekijöistä. Ympäristön ja ihmisten hiljaisuus tuntui jonkun kohdalla epävarmuutena ja sai ylitarkastelemaan omaa tekemistään.

Tutkimus avasi etäopiskelukokemuksia matkailualalla useammasta näkökulmasta. Jatkossa olisikin hyvä pohtia, miten erot opiskelijoiden itseohjautuvuudessa voitaisiin huomioida ja miten itsensä johtamisen kehittymistä voitaisiin tukea etäopiskelun aikana. Osallistamiseen kannattaa myös kiinnittää huomiota, jotta vuorovaikutus onnistuisi luontevasti ja yhteisöllisyys säilyisi myös etäopinnoissa.


Mirva Akkanen

Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta

Kirjoitus perustuu keväällä 2022 valmistuneeseen pro gradu -tutkielmaani Etäopiskelu ja ammatillisen kasvun kokemukset matkailualan koulutuksessa. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäalan opiskelijoiden alavalinnan taustat

Nuoren elämänkulku, johon sisältyvät koulutukselliset ja ammatilliset valinnat, rakentuu ihmissuhteista, kulttuurisista ilmiöistä, yhteiskunnallisista rakenteista ja historiallisista tekijöistä. Nämä tekijät muovaavat niitä mielikuvia, joita nuorilla on erilaisista itselleen sopivista ammateista.  (Juntunen 2016, 39, 38, 58.) Lappilaisten nuorten jatko-opintoihin siirtymistä toiselle asteelle käsittelevissä tutkimuksissa on havaittu, että lähtemisen välttämättömyys on pienten kylien nuorten todellisuutta koko Lapissa. Usealle pohjoisen nuorelle toiselle asteelle siirtyminen tarkoittaa pois kotoa muuttamista ympäristöön, jossa kulttuuri ja toimintatavat ovat erilaisia kuin kotona. Nuoret voivat joutua pohtimaan työllisyyden kysymyksiä sekä taloudellista pärjäämistä epävarmassa maailmassa. (Juntunen 2016, 59; Vaattovaara 2015, 198.) Pro Gradu -tutkielmassani selvitin lappilaisten metsäalan perustutkinnon opiskelijoiden alavalintaan liittyviä tekijöitä. Metsäalan alavalintaan liittyvät te

Esiopettajat kokevat muunkielisten oppilaiden opetuksen tuovan lisätyötä varhaiskasvatuksen arkeen

Vieraskielisten osuus koko väestöstä on kasvanut Suomessa parissa kymmenessä vuodessa nelinkertaiseksi (Tilastokeskus 2023). Tämä muutos näkyy myös kouluissa ja varhaiskasvatuksessa tuoden opettajan työhön uusia haasteita ja näkökulmia. Opettajat tarvitsevat työnsä tueksi tietoa eri kulttuureista. Myös oman luokkansa tai oman lapsiryhmänsä ohjaaminen kohti monikulttuurista yhteisöä vaatii opettajalta oman ajattelumaailmansa tarkastelua ja omien arvojensa kirkastamista. Vain monikulttuurisuuteen sitoutuneet opettajat pystyvät kannustamaan aidosti oppilaitaan kohti monikulttuurista yhteisöä (Byker & Marquardt 2016, 30). Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää esiopettajien kokemuksia muunkielisten oppilaiden opettamisesta. Muunkielisen oppilaan määrittelen oppilaaksi, jonka äidinkieli ei ole suomi tai jonka suomen kielen taso ei vastaa äidinkielen tasoa johtuen monikielisestä tai muunkielisestä kotitaustasta. Tutkimuskohteenani oli kunnallisessa varhaiskasvatuksessa työskent

Erityisherkkien lasten kouluhyvinvoinnin edistäminen

Herkkyys on kaikissa ihmisissä oleva inhimillinen ominaisuus. Pluessin ym. (2018) kattavassa tutkimuksessa on osoitettu, että noin 30 prosenttia lapsista syntyy tavanomaista herkempinä, erityisherkkinä. Erityisherkkien lukumäärä on yllättävän suuri. Lapset eivät voi tunnistaa eikä sanoittaa omaa herkkyyttään yksin, minkä vuoksi on tärkeää, että heidän kasvatukseensa osallistuvat aikuiset ymmärtävät, mistä erityisherkkyydessä on kyse. Pro gradu-tutkielmassani kuvaan erityisherkkien lasten kouluhyvinvointia aikuisten erityisherkkien kertomana. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoisuutta erityisherkistä lapsista ja heidän kouluhyvinvointinsa edistämisestä kuvaamalla erityisherkkien lasten kouluhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman teoriaosassa käsittelen erityisherkkyyttä sekä kouluhyvinvointia. Erityisherkkyyden piirteitä ovat emotionaalisuus, herkkyys ympäristön vivahteille, herkkyys reagoida liiallisiin ärsykkeisiin sekä asioiden syvällinen käsittely (Aron, 2020, 10). Jolla