Siirry pääsisältöön

Etäopiskelu vaatii opiskelijalta itsekuria ja vuorovaikutustaitoja

Etäopiskelu saapui yllättäen opiskelijoiden arkeen kaikilla koulutusasteilla Covid-19-pandemian myötä. Yhteiset oppitunnit vaihtuivat kotiopintoihin etäyhteyksineen ja itsenäisine tehtävineen. On sanomattamakin selvää, että etäopiskelu sopii osalle opiskelijoista paremmin kuin toisille. Oman työn kontrollointi ja johtaminen vaatii melkoista itsekuria meiltä kaikilta, puhumattakaan nuorista, joilla ei välttämättä ole vielä tällaisia valmiuksia. Itsekurin lisäksi etäopinnoissa tarvitaan vuorovaikutustaitoja. Kommunikointi opettajan ja opiskelijan välillä sekä opiskelijoiden keskinäisessä kanssa käymisessä voi olla merkittävässä roolissa opintojen onnistumisessa.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani toisen asteen matkailualan opiskelijoiden etäopiskelukokemuksia ammatillisen kasvun näkökulmasta. Valitsin tutkimukseeni matkailualan, sillä pandemia on vaikuttanut siihen monin tavoin esimerkiksi rajojen sulkeutumisena ja asiakasryhmien muuttumisena. Tarkastelin ammatillista kasvua reflektion sekä yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen käsitteiden avulla. Haastattelin tutkimustani varten viittä Lapin koulutuskeskus REDUn matkailualan opiskelijaa. Toteutin tutkimukseni fenomenologisen analyysimenetelmän avulla. Muodostin haastatteluaineistoista viisi yksilökohtaista merkitysverkostoa, jokaisesta haastattelusta omansa sekä yhden yleisen merkitysverkoston, joka toimii tutkimuksen tuloksina esittäen kaikkien haastattelujen yhteneväiset piirteet.

Vastaajien mukaan etäopiskelu oli raskasta, turhauttavaa ja vaikeaa. Toisaalta taas opiskelijat pyrkivät tekemään työnsä hyvin. Erityisiä keinoja oman työn kontrollointiin ei ole mietitty, mutta työskentely on pyritty aloittamaan hyvissä ajoin aamulla. Etäopinnoissa työskentely on vapaata ja aikaa on koko päivä. Opiskelijoiden kokemuksen mukaan etäopiskelu ei ole yhtä intensiivistä ja keskittynyttä kuin lähiopiskelu. Merkittävin ero etä- ja lähiopinnoissa on oman työn aikatauluttamisen tarve. Opintoihin sitoutuminen on ollut etäopinnoissa vaikeampaa.

Vuorovaikutusta tarkasteltaessa tuloksissa esiintyi ryhmätyöt niin positiivisessa kuin negatiivisessakin valossa. Ryhmätyöskentely auttoi suhteuttamaan omaa työskentelyä muihin. Yhdessä työskennellessä näkökulma laajentui sen sijaan, että opiskelija olisi ollut yksin ajatustensa kanssa. Ongelmana ryhmätöissä taas mainittiin kommunikoinnin vähyys. Keskustelua ei syntynyt samalla tavalla kuin kasvokkain tavatessa. Vuorovaikutus etäopinnoissa ei ollut yhtä hyvää tai luontevaa kuin lähiopinnoissa. Yhteys opettajaan on myös kärsinyt etäopinnoissa, sillä apua on ollut vaikeampi pyytää lyhyiden yhteisten opetustuokioiden jälkeen.

Kuva (ClipArt Etc): Kolme viisasta apinaa etäopiskelun kontekstiin siirrettynä. Opiskelija on pimennossa ilman kamerayhteyttä, toinen ei osallistu keskusteluun ja kolmas on yhteyden päässä, mutta ei kuuntele opetusta.






Opintojen vapaus ja itsenäisyys jakoi mielipiteitä. Osa puhui alkukankeudesta, mutta jakson edetessä oman työn aikatauluttamisen merkitys kävi selväksi vastaajille. Opettajan antamat aikarajat helpottivat työskentelyä. Sitoutumista saattoi vaikeuttaa myös opintojen ja vapaa-ajan rajan hämärtyminen. Osa arvioi oman työskentelynsä tasoa puhumalla opiskelusta muiden kanssa. 

Osa opiskelijoista koki jääneensä vaille ohjausta opetustuntien ulkopuolella, kun taas opettajan suuntaan aktiivisesti ja oma-aloitteisesti toiminut opiskelija piti vuorovaikutusta opettajan ja opiskelijan välillä hyvänä. Kameroiden puuttuminen vaikuttaisi olevan yksi merkittävimmistä vuorovaikutuksen vaikeuteen vaikuttaneista tekijöistä. Ympäristön ja ihmisten hiljaisuus tuntui jonkun kohdalla epävarmuutena ja sai ylitarkastelemaan omaa tekemistään.

Tutkimus avasi etäopiskelukokemuksia matkailualalla useammasta näkökulmasta. Jatkossa olisikin hyvä pohtia, miten erot opiskelijoiden itseohjautuvuudessa voitaisiin huomioida ja miten itsensä johtamisen kehittymistä voitaisiin tukea etäopiskelun aikana. Osallistamiseen kannattaa myös kiinnittää huomiota, jotta vuorovaikutus onnistuisi luontevasti ja yhteisöllisyys säilyisi myös etäopinnoissa.


Mirva Akkanen

Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta

Kirjoitus perustuu keväällä 2022 valmistuneeseen pro gradu -tutkielmaani Etäopiskelu ja ammatillisen kasvun kokemukset matkailualan koulutuksessa. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Psykologiset perustarpeet ja ammatillinen kasvu hoitotyön opiskelijoiden kokemana eri pedagogisissa menetelmissä

Hoitoalan vetovoimaisuus on muuttunut paljon vuosien varrella . Hoitajapula ilmenee Kevan (2023) ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (2024) tilastoissa (Keva 2023; Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat 2024). Olisi tärkeää , että alalle hakeutuneet opiskelijat kokevat alan opinnot mielekkääksi opiskella ja että opintojen aikana tuetaan hyvinvointia ja kasvua tulevaksi hoitotyön ammattilaiseksi . Kokonaishyvinvointia voidaan edistää sillä , että psykologiset perustarpeet ( autonomia , kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus ), jotka pohjautuvat Decin ja Ryanin itsemääräämisteoriaan , tulevat täytetyiksi (Deci & Ryan 2008, 182-183). Kun opiskelija voi hyvin ja kasvaa opintojensa aikana , saadaan uusia työntekijöitä hoitoalalle , jolla voidaan puolestaan vaikuttaa hoitajapulaan . Pro gradu - tutkimuksessani tutkin , millaisia kokemuksia hoitotyön opiskelijoilla on psykologisten perustarpeiden ja ammatillisen kasvun toteutumisesta...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...