Siirry pääsisältöön

Etäopiskelu vaatii opiskelijalta itsekuria ja vuorovaikutustaitoja

Etäopiskelu saapui yllättäen opiskelijoiden arkeen kaikilla koulutusasteilla Covid-19-pandemian myötä. Yhteiset oppitunnit vaihtuivat kotiopintoihin etäyhteyksineen ja itsenäisine tehtävineen. On sanomattamakin selvää, että etäopiskelu sopii osalle opiskelijoista paremmin kuin toisille. Oman työn kontrollointi ja johtaminen vaatii melkoista itsekuria meiltä kaikilta, puhumattakaan nuorista, joilla ei välttämättä ole vielä tällaisia valmiuksia. Itsekurin lisäksi etäopinnoissa tarvitaan vuorovaikutustaitoja. Kommunikointi opettajan ja opiskelijan välillä sekä opiskelijoiden keskinäisessä kanssa käymisessä voi olla merkittävässä roolissa opintojen onnistumisessa.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani toisen asteen matkailualan opiskelijoiden etäopiskelukokemuksia ammatillisen kasvun näkökulmasta. Valitsin tutkimukseeni matkailualan, sillä pandemia on vaikuttanut siihen monin tavoin esimerkiksi rajojen sulkeutumisena ja asiakasryhmien muuttumisena. Tarkastelin ammatillista kasvua reflektion sekä yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen käsitteiden avulla. Haastattelin tutkimustani varten viittä Lapin koulutuskeskus REDUn matkailualan opiskelijaa. Toteutin tutkimukseni fenomenologisen analyysimenetelmän avulla. Muodostin haastatteluaineistoista viisi yksilökohtaista merkitysverkostoa, jokaisesta haastattelusta omansa sekä yhden yleisen merkitysverkoston, joka toimii tutkimuksen tuloksina esittäen kaikkien haastattelujen yhteneväiset piirteet.

Vastaajien mukaan etäopiskelu oli raskasta, turhauttavaa ja vaikeaa. Toisaalta taas opiskelijat pyrkivät tekemään työnsä hyvin. Erityisiä keinoja oman työn kontrollointiin ei ole mietitty, mutta työskentely on pyritty aloittamaan hyvissä ajoin aamulla. Etäopinnoissa työskentely on vapaata ja aikaa on koko päivä. Opiskelijoiden kokemuksen mukaan etäopiskelu ei ole yhtä intensiivistä ja keskittynyttä kuin lähiopiskelu. Merkittävin ero etä- ja lähiopinnoissa on oman työn aikatauluttamisen tarve. Opintoihin sitoutuminen on ollut etäopinnoissa vaikeampaa.

Vuorovaikutusta tarkasteltaessa tuloksissa esiintyi ryhmätyöt niin positiivisessa kuin negatiivisessakin valossa. Ryhmätyöskentely auttoi suhteuttamaan omaa työskentelyä muihin. Yhdessä työskennellessä näkökulma laajentui sen sijaan, että opiskelija olisi ollut yksin ajatustensa kanssa. Ongelmana ryhmätöissä taas mainittiin kommunikoinnin vähyys. Keskustelua ei syntynyt samalla tavalla kuin kasvokkain tavatessa. Vuorovaikutus etäopinnoissa ei ollut yhtä hyvää tai luontevaa kuin lähiopinnoissa. Yhteys opettajaan on myös kärsinyt etäopinnoissa, sillä apua on ollut vaikeampi pyytää lyhyiden yhteisten opetustuokioiden jälkeen.

Kuva (ClipArt Etc): Kolme viisasta apinaa etäopiskelun kontekstiin siirrettynä. Opiskelija on pimennossa ilman kamerayhteyttä, toinen ei osallistu keskusteluun ja kolmas on yhteyden päässä, mutta ei kuuntele opetusta.






Opintojen vapaus ja itsenäisyys jakoi mielipiteitä. Osa puhui alkukankeudesta, mutta jakson edetessä oman työn aikatauluttamisen merkitys kävi selväksi vastaajille. Opettajan antamat aikarajat helpottivat työskentelyä. Sitoutumista saattoi vaikeuttaa myös opintojen ja vapaa-ajan rajan hämärtyminen. Osa arvioi oman työskentelynsä tasoa puhumalla opiskelusta muiden kanssa. 

Osa opiskelijoista koki jääneensä vaille ohjausta opetustuntien ulkopuolella, kun taas opettajan suuntaan aktiivisesti ja oma-aloitteisesti toiminut opiskelija piti vuorovaikutusta opettajan ja opiskelijan välillä hyvänä. Kameroiden puuttuminen vaikuttaisi olevan yksi merkittävimmistä vuorovaikutuksen vaikeuteen vaikuttaneista tekijöistä. Ympäristön ja ihmisten hiljaisuus tuntui jonkun kohdalla epävarmuutena ja sai ylitarkastelemaan omaa tekemistään.

Tutkimus avasi etäopiskelukokemuksia matkailualalla useammasta näkökulmasta. Jatkossa olisikin hyvä pohtia, miten erot opiskelijoiden itseohjautuvuudessa voitaisiin huomioida ja miten itsensä johtamisen kehittymistä voitaisiin tukea etäopiskelun aikana. Osallistamiseen kannattaa myös kiinnittää huomiota, jotta vuorovaikutus onnistuisi luontevasti ja yhteisöllisyys säilyisi myös etäopinnoissa.


Mirva Akkanen

Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta

Kirjoitus perustuu keväällä 2022 valmistuneeseen pro gradu -tutkielmaani Etäopiskelu ja ammatillisen kasvun kokemukset matkailualan koulutuksessa. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...

Aliupseerien jatkuva oppiminen Ilmavoimissa

Puolustusvoimien suorituskyvyn takaa motivoitunut ja osaava henkilöstö (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015). Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Ruohotie 2005), mihin Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan panostamalla henkilöstön koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+; Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022). Aliupseerien täydennyskoulutus uudistui Puolustusvoimissa vuonna 2020 ja koostuu nykyisellään kolmesta kaikille yhteisestä opintokokonaisuudesta ja niiden välissä suoritettavista täydennyskoulutuksen opintojaksoista (Eironen 2020).  Selvitin pro gradu -tutkielmassani aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa. Jatkuvalla oppimisella viitataan yleisimmin työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja tässä tutkimuksessa se on määritelty sellaiseksi koko elämän kestäväksi oman osaamisen kehittämiseksi ja uudistamiseksi, jonka tavoitteena on vastata muuttuvan työymp...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...