Siirry pääsisältöön

Sukupuolisensitiivisyys sukupuoliroolien purkajana

Koulu välittää oppilaille paljon erilaisia käsityksiä ja asenteita sukupuolista ja niihin liittyvistä rooleista. Nämä roolit ovat hyvin perinteisiä sekä usein identiteettiä rajoittavia. Sukupuolisensitiivinen kasvatus on avain näiden roolien purkamiseen.
Suomen kielen sana sukupuoli viittaa vahvasti heteroseksuaalisuuteen. Siihen sisältyy ajatus kahdesta sukua jatkavasta puolikkaasta. Vaikka sanan sisällä mies- ja naispuolikas ovatkin periaatteessa tasavertaisia, on toista sukupuolta edustava yksilö aina puolikas. (Kinnunen 2022, 41.) Sukupuoli -käsitteeseen integroituukin jo valmiiksi ajatus heteronormatiivisuudesta, mikä on yksi sukupuoliroolien juurisyistä.
Heteronormatiivisuudessa heteroseksuaalisuus nähdään luonnollisena, kun taas muut seksuaaliset suuntautumiset koetaan epäluonnollisiksi. Ajatus sukupuolen kaksijakoisuudesta on osa heteronormatiivisuutta. (Alsterhag 2007, 9–10; Lehtonen 2018, 124.) Sukupuoliroolien purkamisen mahdollistamiseksi, on heteronormatiivisuuden sekä sen vaikutusten ymmärtäminen välttämätöntä.
Sukupuoliroolit luovat stereotypioita ihmisistä sukupuolen perusteella. Näihin stereotypioihin voi kuulua esimerkiksi taitoihin, arvoihin sekä käyttäytymiseen liittyviä oletuksia. (Szirom 1988, 14.) Sukupuoliroolien purkaminen vaatii omien toimintamallien kriittistä tarkastelua sekä niiden muuttamista. Sukupuoliroolit ovat syvällä yhteiskunnan rakenteissa, minkä vuoksi niiden purkaminen on pitkä ja vaikea prosessi.
Pro gradu -tutkielmassamme tutkimme nuorten aikuisten kokemuksia sukupuolirooleista peruskoulussa. Ne liittyivät oppiaineisiin, käyttäytymiseen sekä koulumenestykseen. Lisäksi tutkimuksemme käsittelee osallistujien kokemuksia muiden suhtautumisesta sukupuolirooleja rikkoviin oppilaisiin sekä sukupuoliroolien rajaavuutta. Tutkimuksemme on laadullinen tutkimus, jonka aineisto (n=8) kerättiin avoimien yksilöhaastattelujen avulla. 
Sukupuolella ei voida perustella oppilaiden välisiä eroja heidän taidoissaan tai pystyvyydessään, joten myöskään tyttö-poika-jaottelut koulussa eivät ole perusteltuja. Jotta oppilaille voisi muodostua monimuotoinen käsitys sukupuolesta, ja he voisivat vapaasti rakentaa omaa sukupuoli-identiteettiään, tulee koulussa keskittyä sukupuolisensitiiviseen kasvatukseen. Sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa, että sukupuoli otetaan huomioon kaikessa toiminnassa (Punnonen 2007, 521). Sukupuolittuneen lokeroimisen sijaan sukupuolisensitiivisyys mahdollistaa oppilaiden yksilöllisen kohtaamisen. 
Sukupuolisensitiivisyyttä ei pidä sekoittaa sukupuolineutraaliuteen. Vaikka kuvitellaan, että tasa-arvo saavutetaan jättämällä sukupuoli sekä niiden väliset erot huomiotta, voi sukupuolineutraalius todellisuudessa haitata oppilaiden erilaisuuden näkemistä (Ylitapio-Mäntylä, 2012b, 25). Tasa-arvon saavuttaminen ei vaadi miehen ja naisen poistamista, vaan niiden rinnalle tulee tuoda moninaisempia käsityksiä ja näkökulmia sukupuolista ja niiden ilmentämisestä.


Iida-Maria Kyllönen ja Sinna Väisänen
Lapin Yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan ” ’Musta tuntuu, et se ajatus oli et tytöt menestyy koulussa paremmin ku pojat.’ – Nuorten aikuisten kokemuksia sukupuolirooleista peruskoulussa”.



Lähteet
Alsterhag, S. 2007. Open Up Your Workplace: Challenging Homophobia and Heteronormativity. Norra Skåne: Offset AB.
Lehtonen J. 2018. Ei-heteroseksuaalisten poikien ja transnuorten kokemukset ja valinnat koulutuksessa. Teoksessa A. Kivijärvi, T. Huuki & H. Lunabba (toim.) Poika-tutkimus. 2018. Tampere: Vastapaino. 121–145.
Punnonen, V. 2007. Sukupuolisensitiivinen sosiaalinen nuorisotyö. Teoksessa T. Hoikkala & A. Sell (toim.) Nuorisotyötä on tehtävä. Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet. 2007. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuoristotutkimusseura.
Szirom T. Teaching gender? Sex education and sexual stereotypies, Allen & Unwin, Australia Pty Ltd, Sydney 1988.
Ylitapio-Mäntylä, O. 2012b. Sukupuolittuneet käytännöt varhaiskasvatuksessa. Teoksessa O. Ylitapio-Mäntylä (Toim.) Villit ja kiltit. Tasa-arvoista kasvatusta tytöille ja pojille. 2012. Jyväskylä: PS-kustannus. 15–30. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Ammattikoulusta yliopistoon: poikkeuksellista, ahkeruutta vaativaa mutta mahdollista

  Ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua, joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi, ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.   Jokai...

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...