Siirry pääsisältöön

Sukupuolisensitiivisyys sukupuoliroolien purkajana

Koulu välittää oppilaille paljon erilaisia käsityksiä ja asenteita sukupuolista ja niihin liittyvistä rooleista. Nämä roolit ovat hyvin perinteisiä sekä usein identiteettiä rajoittavia. Sukupuolisensitiivinen kasvatus on avain näiden roolien purkamiseen.
Suomen kielen sana sukupuoli viittaa vahvasti heteroseksuaalisuuteen. Siihen sisältyy ajatus kahdesta sukua jatkavasta puolikkaasta. Vaikka sanan sisällä mies- ja naispuolikas ovatkin periaatteessa tasavertaisia, on toista sukupuolta edustava yksilö aina puolikas. (Kinnunen 2022, 41.) Sukupuoli -käsitteeseen integroituukin jo valmiiksi ajatus heteronormatiivisuudesta, mikä on yksi sukupuoliroolien juurisyistä.
Heteronormatiivisuudessa heteroseksuaalisuus nähdään luonnollisena, kun taas muut seksuaaliset suuntautumiset koetaan epäluonnollisiksi. Ajatus sukupuolen kaksijakoisuudesta on osa heteronormatiivisuutta. (Alsterhag 2007, 9–10; Lehtonen 2018, 124.) Sukupuoliroolien purkamisen mahdollistamiseksi, on heteronormatiivisuuden sekä sen vaikutusten ymmärtäminen välttämätöntä.
Sukupuoliroolit luovat stereotypioita ihmisistä sukupuolen perusteella. Näihin stereotypioihin voi kuulua esimerkiksi taitoihin, arvoihin sekä käyttäytymiseen liittyviä oletuksia. (Szirom 1988, 14.) Sukupuoliroolien purkaminen vaatii omien toimintamallien kriittistä tarkastelua sekä niiden muuttamista. Sukupuoliroolit ovat syvällä yhteiskunnan rakenteissa, minkä vuoksi niiden purkaminen on pitkä ja vaikea prosessi.
Pro gradu -tutkielmassamme tutkimme nuorten aikuisten kokemuksia sukupuolirooleista peruskoulussa. Ne liittyivät oppiaineisiin, käyttäytymiseen sekä koulumenestykseen. Lisäksi tutkimuksemme käsittelee osallistujien kokemuksia muiden suhtautumisesta sukupuolirooleja rikkoviin oppilaisiin sekä sukupuoliroolien rajaavuutta. Tutkimuksemme on laadullinen tutkimus, jonka aineisto (n=8) kerättiin avoimien yksilöhaastattelujen avulla. 
Sukupuolella ei voida perustella oppilaiden välisiä eroja heidän taidoissaan tai pystyvyydessään, joten myöskään tyttö-poika-jaottelut koulussa eivät ole perusteltuja. Jotta oppilaille voisi muodostua monimuotoinen käsitys sukupuolesta, ja he voisivat vapaasti rakentaa omaa sukupuoli-identiteettiään, tulee koulussa keskittyä sukupuolisensitiiviseen kasvatukseen. Sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa, että sukupuoli otetaan huomioon kaikessa toiminnassa (Punnonen 2007, 521). Sukupuolittuneen lokeroimisen sijaan sukupuolisensitiivisyys mahdollistaa oppilaiden yksilöllisen kohtaamisen. 
Sukupuolisensitiivisyyttä ei pidä sekoittaa sukupuolineutraaliuteen. Vaikka kuvitellaan, että tasa-arvo saavutetaan jättämällä sukupuoli sekä niiden väliset erot huomiotta, voi sukupuolineutraalius todellisuudessa haitata oppilaiden erilaisuuden näkemistä (Ylitapio-Mäntylä, 2012b, 25). Tasa-arvon saavuttaminen ei vaadi miehen ja naisen poistamista, vaan niiden rinnalle tulee tuoda moninaisempia käsityksiä ja näkökulmia sukupuolista ja niiden ilmentämisestä.


Iida-Maria Kyllönen ja Sinna Väisänen
Lapin Yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan ” ’Musta tuntuu, et se ajatus oli et tytöt menestyy koulussa paremmin ku pojat.’ – Nuorten aikuisten kokemuksia sukupuolirooleista peruskoulussa”.



Lähteet
Alsterhag, S. 2007. Open Up Your Workplace: Challenging Homophobia and Heteronormativity. Norra Skåne: Offset AB.
Lehtonen J. 2018. Ei-heteroseksuaalisten poikien ja transnuorten kokemukset ja valinnat koulutuksessa. Teoksessa A. Kivijärvi, T. Huuki & H. Lunabba (toim.) Poika-tutkimus. 2018. Tampere: Vastapaino. 121–145.
Punnonen, V. 2007. Sukupuolisensitiivinen sosiaalinen nuorisotyö. Teoksessa T. Hoikkala & A. Sell (toim.) Nuorisotyötä on tehtävä. Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet. 2007. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuoristotutkimusseura.
Szirom T. Teaching gender? Sex education and sexual stereotypies, Allen & Unwin, Australia Pty Ltd, Sydney 1988.
Ylitapio-Mäntylä, O. 2012b. Sukupuolittuneet käytännöt varhaiskasvatuksessa. Teoksessa O. Ylitapio-Mäntylä (Toim.) Villit ja kiltit. Tasa-arvoista kasvatusta tytöille ja pojille. 2012. Jyväskylä: PS-kustannus. 15–30. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...

Aliupseerien jatkuva oppiminen Ilmavoimissa

Puolustusvoimien suorituskyvyn takaa motivoitunut ja osaava henkilöstö (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015). Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Ruohotie 2005), mihin Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan panostamalla henkilöstön koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+; Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022). Aliupseerien täydennyskoulutus uudistui Puolustusvoimissa vuonna 2020 ja koostuu nykyisellään kolmesta kaikille yhteisestä opintokokonaisuudesta ja niiden välissä suoritettavista täydennyskoulutuksen opintojaksoista (Eironen 2020).  Selvitin pro gradu -tutkielmassani aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa. Jatkuvalla oppimisella viitataan yleisimmin työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja tässä tutkimuksessa se on määritelty sellaiseksi koko elämän kestäväksi oman osaamisen kehittämiseksi ja uudistamiseksi, jonka tavoitteena on vastata muuttuvan työymp...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...