Siirry pääsisältöön

Onnistunut inkluusio edellyttää dialogia kodin ja koulun välillä

Inkluusiolla tarkoitetaan tasa-arvoista ja yhdenvertaista osallisuutta kaikkien oppilaiden kesken. Inklusiivisessa koulussa kaikki opiskelevat yhdessä yksilöllisistä ominaisuuksista riippumatta. Oppilaalla tulee olla opiskeluun riittävät tukitoimet lähikoulussa yleisopetuksen ryhmässä. (Takala 2016 13, 16; Lindh & Sinkkonen 2009, 177.) Yhteiskunnan muuttuminen inklusiivisempaan suuntaan edellyttää myös koulutuksen muuttumista sen mukana. Inklusiivinen kasvatus vahvistaa oppilaiden osallisuutta ja mahdollistaa koulun, opetuksen ja oppimisen kehittymisen sekä oppilaiden erilaisiin, muuttuviin ja todellisiin tarpeisiin vastaamisen. (Arnaiz Sánches 2012, 35.) 

Koulun toimintakulttuurin muutosten lisäksi onnistuakseen inklusiivinen kasvatus edellyttää yhteistyötä kodin ja koulun välillä. Luottamuksellinen suhde opettajan ja vanhempien välillä on hyvän yhteistyön elinehto, mikä on puolestaan edellytys oppilaan asioiden myönteiselle etenemiselle (Lakkala, Turunen, Laitinen & Kauppi 2019). Kodin kanssa tehtävän yhteistyön tulee olla säännöllistä, jotta vanhemmat kokevat tulevansa nähdyksi ja kuulluksi lastaan koskevissa asioissa. Tämä lisää osallisuuden kokemusta ja erityisesti sillä on ongelmia ennaltaehkäisevä vaikutus. (Ozmen, Akuzum, Zincirli & Selcuk 2016, 40.) Vanhempien osallisuudella on osoitettu olevan yhteys oppilaiden koulumenestykseen, parempaan kouluilmapiiriin sekä opettajan ja vanhempien yleiseen tyytyväisyyteen (Đurišić & Bunijec 2017, 150).

Avoin viestintä ja hyvä vuorovaikutus on merkityksellistä inklusiivisessa luokassa, jotta kaikki vanhemmat saadaan sitoutettua mukaan inklusiiviseen kasvatukseen. Tämä osallistaa kaikkia vanhempia tasavertaisesti ja antaa mahdollisuuden osallistua lapsen koulunkäyntiin liittyviin asioihin. (Hotulainen & Takala 2014, 151.) Mitä suurempaa osallisuus luokassa on, sitä suurempaa on kaikkien osapuolten myönteinen suhtautuminen inkluusiota kohtaan. Avoin viestintä inklusiivisesta luokasta ja sen toiminnasta tukee vanhempien ja oppilaiden myönteistä inkluusiokäsitystä. (Su, Guo & Wang 2018, 960.)

Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, miten vanhempien kokemuksia inkluusiosta perusopetuksessa representoidaan sanomalehdissä. Tutkimusaihe on tärkeä, sillä vanhempien näkökulmaa inkluusiota koskevissa tutkimuksissa on tuotu esiin vähän. Tutkimuksessa vanhempien kokemuksia inkluusiosta tutkittiin median tuottamasta näkökulmasta. Inkluusio esiintyy mediassa usein kielteisesti, minkä vuoksi oli tärkeää tutkia aihetta tästä näkökulmasta ja tuoda esiin erilaista tutkimuksen kenttää. Tutkimuksen aineisto koostui kahdeksasta sanomalehtitekstistä, jotka olivat viidestä valtakunnallisesti laajasta sanomalehdestä. 

Tutkimuksen tulosten mukaan vanhemmille inkluusio perusopetuksessa näyttäytyi myönteisenä erilaisuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmista. Huolta vanhemmissa herätti resurssien riittävyys sekä häiriökäyttäytyminen ja opettajien inkluusio-osaamisesta vanhemmilla oli erilaisia näkemyksiä. Vanhempien inkluusiokokemusten mukaan suurimpina haasteina koettiin resurssien ja tuen riittämättömyys sekä oppilasta ja vanhempia kuormittavat tekijät. Tulosten mukaan koulun pedagogiset ratkaisut sekä monialainen yhteistyö olivat merkityksellisiä inkluusion onnistumisessa. Tutkimuksen johtopäätöksenä esiin nostettiin koulun kehittämistyöhön vanhempien mukaan ottamisen merkitys. Sillä vahvistetaan myönteistä kokemusta inkluusiosta sekä kodin ja koulun välistä dialogia. Onnistunut inkluusio tukee oppilaan oppimista ja hyvinvointia sekä mahdollistaa osallisuuden toteutumisen jokaisen oppilaan kohdalla (Takala, Lakkala ym. 2020).


Mari Rask

Lapin yliopisto /Kasvatustieteiden tiedekunta


Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan Vanhempien inkluusiokokemusten representaatiot sanomalehdissä.


Lähteet

Arnaiz Sánchez, P. 2012. Escuelas eficaces e inclusivas: Cómo favorecer su desarrollo. Educatio Siglo XXI 30 (1), 25–44. https://revistas.um.es/educatio/article/view/149121/132111. (Luettu 21.3.2022.)

Đurišić, M. & Bunijec, M. 2017. Parental Involvement as a Important Factor for Successful Education. Center for Educational Policy Studies Journal 7 (3), 137–153. https://eric.ed.gov/?id=EJ1156936. (Luettu 30.3.2022.)

Hotulainen, R. & Takala, M. 2014. Parents' views on the success of integration of students with special education needs. International Journal of Inclusive Education 18 (2), 140–154. https://doi.org/10.1080/13603116.2012.759630. (Luettu 1.4.2022.)

Lakkala, S. P., Turunen, T., Laitinen, M., & Kauppi, A. J. 2019. Koulun mahdollisuudet lapsen oppimisen ja hyvinvoinnin vahvistajana – opettajat ja koulukuraattorit hyvinvointityön tarpeen tunnistajina ja koordinoijina. Kasvatus: Suomen kasvatustieteellinen aikakauskirja 50 (1), 47–59. https://lacris.ulapland.fi/ws/portalfiles/portal/5959611/Lakkala_Turunen_Laitinen_Kauppi_oikoluku_valmis.pdf. (Luettu 23.3.2022.)

Lindh, R. & Sinkkonen, H-M. 2009. Koulusta selviytyminen: Opettajan ja oppilaan yhteinen haaste. Helsinki: Palmenia.

Ozmen, F., Akuzum, C., Zincirli, M., & Selcuk, G. 2016. The Communication Barriers between Teachers and Parents in Primary Schools. Eurasian Journal of Educational Research 66, 27–46. http://dx.doi.org/10.14689/ejer.2016.66.2. (Luettu 30.3.2022.)

Su, X., Guo, J. & Wang, X. 2018. Different stakeholders’ perspectives on inclusive education in China: parents of children with ASD, parents of typically developing children, and classroom teachers. International Journal of Inclusive Education 24 (9), 948–963. https://doi.org/10.1080/13603116.2018.1502367. (Luettu 1.4.2022.)

Takala, M. 2016. Inkluusio, integraatio ja segregaatio. Teoksessa M. Takala (toim.) Erityispedagogiikka ja kouluikä. Helsinki: Gaudeamus, 13‒21.

Takala, M., Lakkala, S. & Äikäs, A. 2020. Inklusiivisen kasvatuksen monet mahdollisuudet. Teoksessa M. Takala, A. Äikäs & S. Lakkala (toim.) Mahdoton inkluusio? Tunnista haasteet ja mahdollisuudet. Jyväskylä: PS-kustannus. https://www.ellibslibrary.com/book/9789524519618. (Luettu 22.3.2022.)







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäalan opiskelijoiden alavalinnan taustat

Nuoren elämänkulku, johon sisältyvät koulutukselliset ja ammatilliset valinnat, rakentuu ihmissuhteista, kulttuurisista ilmiöistä, yhteiskunnallisista rakenteista ja historiallisista tekijöistä. Nämä tekijät muovaavat niitä mielikuvia, joita nuorilla on erilaisista itselleen sopivista ammateista.  (Juntunen 2016, 39, 38, 58.) Lappilaisten nuorten jatko-opintoihin siirtymistä toiselle asteelle käsittelevissä tutkimuksissa on havaittu, että lähtemisen välttämättömyys on pienten kylien nuorten todellisuutta koko Lapissa. Usealle pohjoisen nuorelle toiselle asteelle siirtyminen tarkoittaa pois kotoa muuttamista ympäristöön, jossa kulttuuri ja toimintatavat ovat erilaisia kuin kotona. Nuoret voivat joutua pohtimaan työllisyyden kysymyksiä sekä taloudellista pärjäämistä epävarmassa maailmassa. (Juntunen 2016, 59; Vaattovaara 2015, 198.) Pro Gradu -tutkielmassani selvitin lappilaisten metsäalan perustutkinnon opiskelijoiden alavalintaan liittyviä tekijöitä. Metsäalan alavalintaan liittyvät te

Esiopettajat kokevat muunkielisten oppilaiden opetuksen tuovan lisätyötä varhaiskasvatuksen arkeen

Vieraskielisten osuus koko väestöstä on kasvanut Suomessa parissa kymmenessä vuodessa nelinkertaiseksi (Tilastokeskus 2023). Tämä muutos näkyy myös kouluissa ja varhaiskasvatuksessa tuoden opettajan työhön uusia haasteita ja näkökulmia. Opettajat tarvitsevat työnsä tueksi tietoa eri kulttuureista. Myös oman luokkansa tai oman lapsiryhmänsä ohjaaminen kohti monikulttuurista yhteisöä vaatii opettajalta oman ajattelumaailmansa tarkastelua ja omien arvojensa kirkastamista. Vain monikulttuurisuuteen sitoutuneet opettajat pystyvät kannustamaan aidosti oppilaitaan kohti monikulttuurista yhteisöä (Byker & Marquardt 2016, 30). Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää esiopettajien kokemuksia muunkielisten oppilaiden opettamisesta. Muunkielisen oppilaan määrittelen oppilaaksi, jonka äidinkieli ei ole suomi tai jonka suomen kielen taso ei vastaa äidinkielen tasoa johtuen monikielisestä tai muunkielisestä kotitaustasta. Tutkimuskohteenani oli kunnallisessa varhaiskasvatuksessa työskent

Erityisherkkien lasten kouluhyvinvoinnin edistäminen

Herkkyys on kaikissa ihmisissä oleva inhimillinen ominaisuus. Pluessin ym. (2018) kattavassa tutkimuksessa on osoitettu, että noin 30 prosenttia lapsista syntyy tavanomaista herkempinä, erityisherkkinä. Erityisherkkien lukumäärä on yllättävän suuri. Lapset eivät voi tunnistaa eikä sanoittaa omaa herkkyyttään yksin, minkä vuoksi on tärkeää, että heidän kasvatukseensa osallistuvat aikuiset ymmärtävät, mistä erityisherkkyydessä on kyse. Pro gradu-tutkielmassani kuvaan erityisherkkien lasten kouluhyvinvointia aikuisten erityisherkkien kertomana. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoisuutta erityisherkistä lapsista ja heidän kouluhyvinvointinsa edistämisestä kuvaamalla erityisherkkien lasten kouluhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman teoriaosassa käsittelen erityisherkkyyttä sekä kouluhyvinvointia. Erityisherkkyyden piirteitä ovat emotionaalisuus, herkkyys ympäristön vivahteille, herkkyys reagoida liiallisiin ärsykkeisiin sekä asioiden syvällinen käsittely (Aron, 2020, 10). Jolla