Siirry pääsisältöön

Miten jalkapallolahjakkuuksien kaksoisura-arjen toteuttamista rakennetaan ja tuetaan suomalaisissa jalkapallolukioissa?

Urheilijoiden haastatteluissa mainitaan usein menestyksen taustalla olevien ihmisten äärimmäisen suuri merkitys, mikä voi kuulostaa normaalilta sanahelinältä satunnaisesti urheilua seuraavalle ihmiselle, joka näkee vain jäävuoren huipun, eli itse kilpailun. Mutta keitä ovat ne henkilöt, jotka ovat läsnä urheilijoiden kasvun ja kehityksen tukena päivittäisessä elämässä, niin hyvinä, kuin kaikista huonoimpinakin hetkinä? Millaista työtä Suomessa tehdään urheilulahjakkuuksien arkipäiväisen ja kokonaisvaltaisen elämän tukemisessa? Tämän tyylisten ajatusten ja oman mielenkiintoni pohjalta käsittelin pro gradu -tutkielmassani suosikkiurheilulajini jalkapallon näkökulmasta toimintaympäristöjä, joissa tuetaan herkässä toisen asteen vaiheessa olevien suomalaisten nuorten jalkapallolahjakkuuksien urheilu-uran ja koulutuksen yhdistämistä menestyksekkäästi. Kaksoisura käsitteenä tarkoittaa urheilu-uran yhdistämistä opintoihin tai työhön siten, että molempien urien välillä vallitsee tasapaino. Onnistuneen kaksoisuran on todettu tuovan urheilijoiden elämään turvaa sekä mahdollisuuksia siirtyä onnistuneesti työuraan kilpaurheilu-uran jälkeen. (Ryba, Aunola, Ronkainen, Selänne & Kalaja 2016; Nikander, Saarinen, Aunola, Kalaja & Ryba 2021.)

Lähestyin aihetta koulutuksen ja urheilu-uran onnistuneen yhdistämisen mahdollistavan arjen rakentamisen näkökulmasta. Tutkimukseni teoreettinen lähestymistapani pohjautui kaksoisuraa käsitteleviin teoreettisiin lähestymistapoihin ja malleihin. Merkittävä vertailukohta omalle tutkimukselleni oli erityisesti eräs tanskalainen case-tutkimus Aarhusin urheilijaystävällisestä yliopistosta, sekä kansainvälisten kaksoisuratutkimusten myötä muotoutunut kaksoisuran kehitysympäristön kymmenen menestyspiirteen taulukko. Näitä malleja hyödyntämällä sain tietoa erilaisista kaksoisuraan liittyvästä teoreettisesta pohjatiedosta. (Henriksen, Storm, Kuettel, Linner & Stambulova 2020; Nikander ym. 2021; ECO-DC 2017.) Toteutin tutkimukseni laadullisella tutkimusmenetelmällä. Aineistoni keräsin teemahaastattelemalla yhtä valmentajaa ja kahta opinto-ohjaajaa. Haastateltavat työskentelevät kahdessa suomalaisessa, vahvasti jalkapalloon profiloituneista toisen asteen toimintaympäristöissä, joista käytin tutkimuksessani nimeä jalkapallolukiot. Nämä kaksi jalkapallolukiota valikoituvat tutkimukseni kohteiksi sen perusteella, että lukioiden kerrottiin tekevän vahvaa yhteistyötä paikallisten, Suomessa menestyneiden jalkapalloseurojen kanssa. Halusin myös rajata tutkimuskohteet siten, että kohteet sijaitsivat keskikokoisissa suomalaisissa kaupungeissa. Aineiston analyysissa hyödynsin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, jossa vertasin nuoren jalkapalloilijoiden arjen jaottelua hyödyntämällä analysoimastani aineistostani esille nostamiani havaintoja kaksoisuratutkimuksiin ja -malleihin.

Tutkimustuloksieni mukaan suomalaisissa jalkapallolukioissa nuorten jalkapalloilijoiden ympärillä on tiivis tukiverkosto. Tätä tiivistä verkostoa kuvasin tutkimuksessani ekologisella mallilla, jossa kuvasin yhteyksiä eri toimijoiden kesken (Henriksen ym. 2020). Tutkimukseni analyysin mukaan jalkapallolukioiden toiminnasta oli myös havaittavissa kaikkia kaksoisuran kymmenen menestyspiirteen osia, mikä kertoo jalkapallolukioiden toiminnan olevan kauttaaltaan laadukasta (Nikander ym. 2021; ECO-DC 2017). Jalkapallolukioiden toiminnassa on merkille pantavaa se, että seuran ja oppilaitoksen välillä on tiivis yhteistyö, jonka avulla nuorten jalkapalloilijoiden kaksoisura-arkea pyritään rakentamaan ja tukemaan siten, että nuorilla jalkapalloilijoilla olisi parhaat mahdollisuudet toteuttaa menestyksekkäästi kumpaakin uraa. Konkreettisesti yhteistyö profiloitui tutkimukseni mukaan erityisesti valmentajan ja opinto-ohjaajan väliseen tiiviiseen yhteistyöhön. Tämän yhteistyön myötä nuorten arkea suunniteltiin järjestelmällisesti. Esimerkiksi jalkapallokauden kiireisimpinä aikoina koulun lukujärjestystä kevennettiin, kun taas jalkapallokauden ollessa tauolla lukujärjestykseen lisättiin enemmän tunteja. Jalkapallolukioiden toiminnan erityispiirre oli myös se, että jalkapallolukioiden ympäristö oli poikkeuksellisen tiivis – urheiluun liittyvät harjoituspaikat olivat lähellä nuorten jalkapalloilijoiden oppilaitoksia ja asuntoja. Tutkimukseni mukaan jalkapallolukioiden tiiviissä ympäristöissä nuorilla jalkapalloilijoilla oli myös poikkeukselliset mahdollisuudet joukkuekavereiden tukeen elämän kaikilla osa-alueilla – koulun, urheilun ja vapaa-ajan osalta. Tuloksieni mukaan jalkapallolukioiden onnistuneen arjen rakentamiseen ja toteuttamiseen liittyi myös uhkakuvia. Toisen jalkapallolukion ekologiseen rakenteeseen linkittyneen edustusjoukkueen taloudellisten haasteiden vuoksi akatemiajoukkueen arki vaikeutui – esimerkiksi liiallisen pelaajavaihtuvuuden vuoksi akatemiajoukkueen harjoituksia oli vaikeaa järjestää tarpeeksi laadukkaasti.

Tutkimukseni loppuvaiheessa ajatukseni seilailivat vahvasti siihen suuntaan, että miten tutkimustuloksiani voisi hyödyntää tulevaisuudessa? Henriksen ja Christensen (2013) puhuivat omassa tutkimuksessaan sosiaalisen vastuun näkökulmasta nuorten urheilijoiden elämässä. Sosiaalisen vastuun mukaisesti nuorten urheilijoiden elämässä pitäisi pyrkiä huomioimaan elämän kaikkien osa-alueiden vaikutukset, ja ehkäistä liian yksipuolista panostamista pelkästään tiettyyn osa-alueeseen, kuten urheiluun. (Henriksen & Christensen 2013, 77–87.) Mielestäni Suomessa voitaisiin luoda yhä kestävämpää urheilun ja koulutuksen yhteistyöverkostoa, jonka myötä vähennettäisiin riskiä ei-toivottuihin ja ennenaikaisiin urheilu-urien lopettamisiin. Tutkimustulosteni mukaisesti seurojen ja oppilaitosten välinen tiivis yhteistyö voisi olla yksi askel kohti yhä syvempää kaksoisura-ajattelun edistymistä, mikä voisi myös mahdollisesti edesauttaa yhä kestävämpää seuratoimintaa, jonka hyödyt säteilevät laajasti yhteiskunnan hyödyksi (Palloliitto 2021). Tulevaisuudessa olisikin mielestäni mielenkiintoista saada lisätutkimusta erilaisista suomalaisista kaksoisuraympäristöistä sekä seuratyöstä. Tutkimukseni toi esille havaintoja siitä, että täällä Suomessa on tehty jo paljon hienoa työtä, usealla eri tasolla, mutta varmasti Suomessa olisi potentiaalia kehittää toimintamalleja yhä pidemmälle ja kestävämmiksi.


Elmeri Heikkilä
Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan: ”Omaa juttua rakentamassa – Nuorten jalkapalloilijoiden kaksoisuria tukevan arjen rakentaminen suomalaisissa jalkapallolukioissa”



Lähteet:

Henriksen, K. & Christensen, M. K. (2013). Athletes' careers in Denmark – Nurturing athletic talents. Teoksessa Athletes' careers across cultures. Stambulova, N. B., & Ryba, T. V. (toim.). Taylor & Francis Group. Saatavilla: https://ebookcentral-proquest-com.ezproxy.ulapland.fi/lib/ulapland-ebooks/reader.action?docID=1211734

Henriksen, K., Storm, L. K., Kuettel, A., Linner, L. & Stambulova, N. (2020). A holistic ecological ap-proach to sport and study: The case of an athlete friendly university in Denmark. Psychology of Sport and Exercise 47. https://doi.org/10.1016/j.psychsport.2019.101637

Nikander, A., Saarinen, M., Aunola, K., Kalaja, S. & Ryba, T. V. (2021). Urheilu-uran yhdistäminen koulutukseen: Kaksoisuraympäristöt ja urheilulukioiden menestystekijät Suomessa. Liikunta ja tie-de, 58(1),77–85. Saatavilla: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/74225/lt_1_2021_s77-85.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Ryba, T. V., Aunola, K., Ronkainen, N. J., Selänne, H., & Kalaja, S. (2016). Urheilijoiden kaksoisuraan liittyvän tutkimuksen tämänhetkinen tilanne Suomessa. Liikunta ja tiede, 53 (23), 88–95. Saatavilla: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/50530

Suomen Palloliitto. (2021). Saatavilla: https://www.palloliitto.fi/jalkapallouutiset/jalkapallon-hyoty-suomen-yhteiskunnalle-125-miljardia-euroa-vuodessa-nain-se (Viitattu 22.3.2022)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...

Aliupseerien jatkuva oppiminen Ilmavoimissa

Puolustusvoimien suorituskyvyn takaa motivoitunut ja osaava henkilöstö (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015). Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Ruohotie 2005), mihin Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan panostamalla henkilöstön koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+; Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022). Aliupseerien täydennyskoulutus uudistui Puolustusvoimissa vuonna 2020 ja koostuu nykyisellään kolmesta kaikille yhteisestä opintokokonaisuudesta ja niiden välissä suoritettavista täydennyskoulutuksen opintojaksoista (Eironen 2020).  Selvitin pro gradu -tutkielmassani aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa. Jatkuvalla oppimisella viitataan yleisimmin työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja tässä tutkimuksessa se on määritelty sellaiseksi koko elämän kestäväksi oman osaamisen kehittämiseksi ja uudistamiseksi, jonka tavoitteena on vastata muuttuvan työymp...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...