Siirry pääsisältöön

Miten jalkapallolahjakkuuksien kaksoisura-arjen toteuttamista rakennetaan ja tuetaan suomalaisissa jalkapallolukioissa?

Urheilijoiden haastatteluissa mainitaan usein menestyksen taustalla olevien ihmisten äärimmäisen suuri merkitys, mikä voi kuulostaa normaalilta sanahelinältä satunnaisesti urheilua seuraavalle ihmiselle, joka näkee vain jäävuoren huipun, eli itse kilpailun. Mutta keitä ovat ne henkilöt, jotka ovat läsnä urheilijoiden kasvun ja kehityksen tukena päivittäisessä elämässä, niin hyvinä, kuin kaikista huonoimpinakin hetkinä? Millaista työtä Suomessa tehdään urheilulahjakkuuksien arkipäiväisen ja kokonaisvaltaisen elämän tukemisessa? Tämän tyylisten ajatusten ja oman mielenkiintoni pohjalta käsittelin pro gradu -tutkielmassani suosikkiurheilulajini jalkapallon näkökulmasta toimintaympäristöjä, joissa tuetaan herkässä toisen asteen vaiheessa olevien suomalaisten nuorten jalkapallolahjakkuuksien urheilu-uran ja koulutuksen yhdistämistä menestyksekkäästi. Kaksoisura käsitteenä tarkoittaa urheilu-uran yhdistämistä opintoihin tai työhön siten, että molempien urien välillä vallitsee tasapaino. Onnistuneen kaksoisuran on todettu tuovan urheilijoiden elämään turvaa sekä mahdollisuuksia siirtyä onnistuneesti työuraan kilpaurheilu-uran jälkeen. (Ryba, Aunola, Ronkainen, Selänne & Kalaja 2016; Nikander, Saarinen, Aunola, Kalaja & Ryba 2021.)

Lähestyin aihetta koulutuksen ja urheilu-uran onnistuneen yhdistämisen mahdollistavan arjen rakentamisen näkökulmasta. Tutkimukseni teoreettinen lähestymistapani pohjautui kaksoisuraa käsitteleviin teoreettisiin lähestymistapoihin ja malleihin. Merkittävä vertailukohta omalle tutkimukselleni oli erityisesti eräs tanskalainen case-tutkimus Aarhusin urheilijaystävällisestä yliopistosta, sekä kansainvälisten kaksoisuratutkimusten myötä muotoutunut kaksoisuran kehitysympäristön kymmenen menestyspiirteen taulukko. Näitä malleja hyödyntämällä sain tietoa erilaisista kaksoisuraan liittyvästä teoreettisesta pohjatiedosta. (Henriksen, Storm, Kuettel, Linner & Stambulova 2020; Nikander ym. 2021; ECO-DC 2017.) Toteutin tutkimukseni laadullisella tutkimusmenetelmällä. Aineistoni keräsin teemahaastattelemalla yhtä valmentajaa ja kahta opinto-ohjaajaa. Haastateltavat työskentelevät kahdessa suomalaisessa, vahvasti jalkapalloon profiloituneista toisen asteen toimintaympäristöissä, joista käytin tutkimuksessani nimeä jalkapallolukiot. Nämä kaksi jalkapallolukiota valikoituvat tutkimukseni kohteiksi sen perusteella, että lukioiden kerrottiin tekevän vahvaa yhteistyötä paikallisten, Suomessa menestyneiden jalkapalloseurojen kanssa. Halusin myös rajata tutkimuskohteet siten, että kohteet sijaitsivat keskikokoisissa suomalaisissa kaupungeissa. Aineiston analyysissa hyödynsin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, jossa vertasin nuoren jalkapalloilijoiden arjen jaottelua hyödyntämällä analysoimastani aineistostani esille nostamiani havaintoja kaksoisuratutkimuksiin ja -malleihin.

Tutkimustuloksieni mukaan suomalaisissa jalkapallolukioissa nuorten jalkapalloilijoiden ympärillä on tiivis tukiverkosto. Tätä tiivistä verkostoa kuvasin tutkimuksessani ekologisella mallilla, jossa kuvasin yhteyksiä eri toimijoiden kesken (Henriksen ym. 2020). Tutkimukseni analyysin mukaan jalkapallolukioiden toiminnasta oli myös havaittavissa kaikkia kaksoisuran kymmenen menestyspiirteen osia, mikä kertoo jalkapallolukioiden toiminnan olevan kauttaaltaan laadukasta (Nikander ym. 2021; ECO-DC 2017). Jalkapallolukioiden toiminnassa on merkille pantavaa se, että seuran ja oppilaitoksen välillä on tiivis yhteistyö, jonka avulla nuorten jalkapalloilijoiden kaksoisura-arkea pyritään rakentamaan ja tukemaan siten, että nuorilla jalkapalloilijoilla olisi parhaat mahdollisuudet toteuttaa menestyksekkäästi kumpaakin uraa. Konkreettisesti yhteistyö profiloitui tutkimukseni mukaan erityisesti valmentajan ja opinto-ohjaajan väliseen tiiviiseen yhteistyöhön. Tämän yhteistyön myötä nuorten arkea suunniteltiin järjestelmällisesti. Esimerkiksi jalkapallokauden kiireisimpinä aikoina koulun lukujärjestystä kevennettiin, kun taas jalkapallokauden ollessa tauolla lukujärjestykseen lisättiin enemmän tunteja. Jalkapallolukioiden toiminnan erityispiirre oli myös se, että jalkapallolukioiden ympäristö oli poikkeuksellisen tiivis – urheiluun liittyvät harjoituspaikat olivat lähellä nuorten jalkapalloilijoiden oppilaitoksia ja asuntoja. Tutkimukseni mukaan jalkapallolukioiden tiiviissä ympäristöissä nuorilla jalkapalloilijoilla oli myös poikkeukselliset mahdollisuudet joukkuekavereiden tukeen elämän kaikilla osa-alueilla – koulun, urheilun ja vapaa-ajan osalta. Tuloksieni mukaan jalkapallolukioiden onnistuneen arjen rakentamiseen ja toteuttamiseen liittyi myös uhkakuvia. Toisen jalkapallolukion ekologiseen rakenteeseen linkittyneen edustusjoukkueen taloudellisten haasteiden vuoksi akatemiajoukkueen arki vaikeutui – esimerkiksi liiallisen pelaajavaihtuvuuden vuoksi akatemiajoukkueen harjoituksia oli vaikeaa järjestää tarpeeksi laadukkaasti.

Tutkimukseni loppuvaiheessa ajatukseni seilailivat vahvasti siihen suuntaan, että miten tutkimustuloksiani voisi hyödyntää tulevaisuudessa? Henriksen ja Christensen (2013) puhuivat omassa tutkimuksessaan sosiaalisen vastuun näkökulmasta nuorten urheilijoiden elämässä. Sosiaalisen vastuun mukaisesti nuorten urheilijoiden elämässä pitäisi pyrkiä huomioimaan elämän kaikkien osa-alueiden vaikutukset, ja ehkäistä liian yksipuolista panostamista pelkästään tiettyyn osa-alueeseen, kuten urheiluun. (Henriksen & Christensen 2013, 77–87.) Mielestäni Suomessa voitaisiin luoda yhä kestävämpää urheilun ja koulutuksen yhteistyöverkostoa, jonka myötä vähennettäisiin riskiä ei-toivottuihin ja ennenaikaisiin urheilu-urien lopettamisiin. Tutkimustulosteni mukaisesti seurojen ja oppilaitosten välinen tiivis yhteistyö voisi olla yksi askel kohti yhä syvempää kaksoisura-ajattelun edistymistä, mikä voisi myös mahdollisesti edesauttaa yhä kestävämpää seuratoimintaa, jonka hyödyt säteilevät laajasti yhteiskunnan hyödyksi (Palloliitto 2021). Tulevaisuudessa olisikin mielestäni mielenkiintoista saada lisätutkimusta erilaisista suomalaisista kaksoisuraympäristöistä sekä seuratyöstä. Tutkimukseni toi esille havaintoja siitä, että täällä Suomessa on tehty jo paljon hienoa työtä, usealla eri tasolla, mutta varmasti Suomessa olisi potentiaalia kehittää toimintamalleja yhä pidemmälle ja kestävämmiksi.


Elmeri Heikkilä
Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan: ”Omaa juttua rakentamassa – Nuorten jalkapalloilijoiden kaksoisuria tukevan arjen rakentaminen suomalaisissa jalkapallolukioissa”



Lähteet:

Henriksen, K. & Christensen, M. K. (2013). Athletes' careers in Denmark – Nurturing athletic talents. Teoksessa Athletes' careers across cultures. Stambulova, N. B., & Ryba, T. V. (toim.). Taylor & Francis Group. Saatavilla: https://ebookcentral-proquest-com.ezproxy.ulapland.fi/lib/ulapland-ebooks/reader.action?docID=1211734

Henriksen, K., Storm, L. K., Kuettel, A., Linner, L. & Stambulova, N. (2020). A holistic ecological ap-proach to sport and study: The case of an athlete friendly university in Denmark. Psychology of Sport and Exercise 47. https://doi.org/10.1016/j.psychsport.2019.101637

Nikander, A., Saarinen, M., Aunola, K., Kalaja, S. & Ryba, T. V. (2021). Urheilu-uran yhdistäminen koulutukseen: Kaksoisuraympäristöt ja urheilulukioiden menestystekijät Suomessa. Liikunta ja tie-de, 58(1),77–85. Saatavilla: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/74225/lt_1_2021_s77-85.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Ryba, T. V., Aunola, K., Ronkainen, N. J., Selänne, H., & Kalaja, S. (2016). Urheilijoiden kaksoisuraan liittyvän tutkimuksen tämänhetkinen tilanne Suomessa. Liikunta ja tiede, 53 (23), 88–95. Saatavilla: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/50530

Suomen Palloliitto. (2021). Saatavilla: https://www.palloliitto.fi/jalkapallouutiset/jalkapallon-hyoty-suomen-yhteiskunnalle-125-miljardia-euroa-vuodessa-nain-se (Viitattu 22.3.2022)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Psykologiset perustarpeet ja ammatillinen kasvu hoitotyön opiskelijoiden kokemana eri pedagogisissa menetelmissä

Hoitoalan vetovoimaisuus on muuttunut paljon vuosien varrella . Hoitajapula ilmenee Kevan (2023) ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (2024) tilastoissa (Keva 2023; Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat 2024). Olisi tärkeää , että alalle hakeutuneet opiskelijat kokevat alan opinnot mielekkääksi opiskella ja että opintojen aikana tuetaan hyvinvointia ja kasvua tulevaksi hoitotyön ammattilaiseksi . Kokonaishyvinvointia voidaan edistää sillä , että psykologiset perustarpeet ( autonomia , kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus ), jotka pohjautuvat Decin ja Ryanin itsemääräämisteoriaan , tulevat täytetyiksi (Deci & Ryan 2008, 182-183). Kun opiskelija voi hyvin ja kasvaa opintojensa aikana , saadaan uusia työntekijöitä hoitoalalle , jolla voidaan puolestaan vaikuttaa hoitajapulaan . Pro gradu - tutkimuksessani tutkin , millaisia kokemuksia hoitotyön opiskelijoilla on psykologisten perustarpeiden ja ammatillisen kasvun toteutumisesta...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...