Siirry pääsisältöön

Yksin puurtamisesta yhteistyöhön

Inkluusion kehittyessä ja sen ollessa yhä enemmän osana perusopetusta, on sen mukana yhteistyö eri ammattiryhmien välillä kehittynyt aivan uudelle tasolle ja yhteistyö voi pitää sisällään paljon erilaista vuorovaikutusta. Yksi yhteistyön muoto, jota on toteutettu jo kauemman aikaa, on luokanopettajan ja koulunkäynninohjaajan välinen yhteistyö. Koulunkäynninohjaaja voi olla luokassa työskentelemässä vain muutamalla oppitunnilla, tai hänet on voitu määrätä luokkaan luokkakohtaiseksi ohjaajaksi, jolloin hän on luokassa pääsääntöisesti jokaisella oppitunnilla. Mahdollisesti ohjaajan resursseja voidaan käyttää myös siihen, että hän on jonkun tai joidenkin oppilaiden henkilökohtainen ohjaaja. Koulunkäynninohjaajan tuomaa ammattitietoisuutta ja osaamista pidetäänkin osana toimivan inkluusion toteutumista. Tutkielmassamme tutkimme luokanopettajien ja koulunkäynninohjaajien välistä yhteistyötä luokanopettajien kokemusten kautta. Erityisesti paneudumme siihen, millaisena yhteistyö ilmeni opettajan ja ohjaajan välillä, mitä tekijöitä opettajat pitivät toimivan yhteistyön edellytyksinä sekä kuinka merkitykselliseksi opettajat yhteistyön kokivat.

Keskityimme tutkielmassa luokanopettajien autenttisiin kokemuksiin yhteistyöstä koulunkäynninohjaajien kanssa. Metodologisena lähestymistapana hyödynsimme fenomenologiaa. Keräsimme aineiston keväällä 2021 teemahaastatteluilla, jotka toteutimme etänä maailmalla vallitsevan pandemian takia. Haastatteluihin osallistui kahdeksan opettajaa ympäri Suomea. Paikkakunnat olivat: Kittilä, Sodankylä, Taivalkoski, Oulu, Hämeenkyrö, Turku ja Helsinki. Haastateltavat olivat toteuttaneet yhteistyötä vähintään yhden lukukauden ajan ohjaajien kanssa. Kiinnitimme erityisen paljon huomiota aineiston analysointiin, jotta saimme tuotua opettajien kokemukset kuulluksi ilman, että menetimme tai muutimme niissä olevia merkityksiä. Kahden tutkijan yhteistyö nostaa tutkielman luotettavuutta. Tutkielman jokainen vaihe käytiin yhdessä läpi, jolloin saimme keskusteltua ja hyödynnettyä kahta näkökulmaa tutkielman eri vaiheissa.

Tutkielmamme tulokset toivat esiin pääsääntöisesti positiivisen asennoitumisen yhteistyöstä koulunkäynninohjaajan kanssa. Opettajat kertoivat, että toimiva yhteistyö ilmeni läsnäololla ja avun antamisella. Opettajat painottivat toimivan yhteistyön edellytyksinä tiedon jakamista, luottamusta toiseen ja yhteisten rutiinien sekä pelisääntöjen sopimista. Kaiken kaikkiaan opettajat kokivat yhteistyön koulunkäynninohjaajan kanssa hyvin merkitykselliseksi. Opettajat toivat kuitenkin esiin sen, että yhteistä suunnitteluaikaa ei juurikaan ole. Sille ei ole aikaa tai sen toteuttamiselle ei ole annettu aikaa. Opettajien vastauksista nousi esiin halu kehittää yhteistyötä koulunkäynninohjaajien kanssa.

Koemme, että tutkielmamme avulla niin luokanopettajat kuin koulunkäynninohjaajat voivat saada kehitysideoita omaan yhteistyöhönsä. Tulevina luokanopettajina saamme myös itse pohdittua sitä, millaista yhteistyö koulunkäynninohjaajan kanssa voi olla ja miten omalta osaltamme saamme luotua siitä mahdollisimman toimivaa sekä antoisaa molemmille osapuolille. Yhteisen suunnitteluajan mahdollistaminen voisi edesauttaa yhteistyötä suuresti ja sitä me haluamme tulevaisuudessa olla itse mahdollistamassa. Kuitenkin tutkielmassamme ilmeni kysymys siitä, tuleeko meidän opettajina mahdollistaa tämä aika, vai onko se loppupeleissä koulun johdon tehtävä.

Laura Kyyhkynen ja Vilma Leppänen
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta

Blogi kirjoitus perustuu pro gradu- tutkielmaan: ”Kukaan ihminen, vaikka olisi miten taitava, ei voi olla yksin joka paikassa.” Luokanopettajien kokemuksia yhteistyöstä koulunkäynninohjaajien kanssa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Psykologiset perustarpeet ja ammatillinen kasvu hoitotyön opiskelijoiden kokemana eri pedagogisissa menetelmissä

Hoitoalan vetovoimaisuus on muuttunut paljon vuosien varrella . Hoitajapula ilmenee Kevan (2023) ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (2024) tilastoissa (Keva 2023; Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat 2024). Olisi tärkeää , että alalle hakeutuneet opiskelijat kokevat alan opinnot mielekkääksi opiskella ja että opintojen aikana tuetaan hyvinvointia ja kasvua tulevaksi hoitotyön ammattilaiseksi . Kokonaishyvinvointia voidaan edistää sillä , että psykologiset perustarpeet ( autonomia , kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus ), jotka pohjautuvat Decin ja Ryanin itsemääräämisteoriaan , tulevat täytetyiksi (Deci & Ryan 2008, 182-183). Kun opiskelija voi hyvin ja kasvaa opintojensa aikana , saadaan uusia työntekijöitä hoitoalalle , jolla voidaan puolestaan vaikuttaa hoitajapulaan . Pro gradu - tutkimuksessani tutkin , millaisia kokemuksia hoitotyön opiskelijoilla on psykologisten perustarpeiden ja ammatillisen kasvun toteutumisesta...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...