Siirry pääsisältöön

Yksin puurtamisesta yhteistyöhön

Inkluusion kehittyessä ja sen ollessa yhä enemmän osana perusopetusta, on sen mukana yhteistyö eri ammattiryhmien välillä kehittynyt aivan uudelle tasolle ja yhteistyö voi pitää sisällään paljon erilaista vuorovaikutusta. Yksi yhteistyön muoto, jota on toteutettu jo kauemman aikaa, on luokanopettajan ja koulunkäynninohjaajan välinen yhteistyö. Koulunkäynninohjaaja voi olla luokassa työskentelemässä vain muutamalla oppitunnilla, tai hänet on voitu määrätä luokkaan luokkakohtaiseksi ohjaajaksi, jolloin hän on luokassa pääsääntöisesti jokaisella oppitunnilla. Mahdollisesti ohjaajan resursseja voidaan käyttää myös siihen, että hän on jonkun tai joidenkin oppilaiden henkilökohtainen ohjaaja. Koulunkäynninohjaajan tuomaa ammattitietoisuutta ja osaamista pidetäänkin osana toimivan inkluusion toteutumista. Tutkielmassamme tutkimme luokanopettajien ja koulunkäynninohjaajien välistä yhteistyötä luokanopettajien kokemusten kautta. Erityisesti paneudumme siihen, millaisena yhteistyö ilmeni opettajan ja ohjaajan välillä, mitä tekijöitä opettajat pitivät toimivan yhteistyön edellytyksinä sekä kuinka merkitykselliseksi opettajat yhteistyön kokivat.

Keskityimme tutkielmassa luokanopettajien autenttisiin kokemuksiin yhteistyöstä koulunkäynninohjaajien kanssa. Metodologisena lähestymistapana hyödynsimme fenomenologiaa. Keräsimme aineiston keväällä 2021 teemahaastatteluilla, jotka toteutimme etänä maailmalla vallitsevan pandemian takia. Haastatteluihin osallistui kahdeksan opettajaa ympäri Suomea. Paikkakunnat olivat: Kittilä, Sodankylä, Taivalkoski, Oulu, Hämeenkyrö, Turku ja Helsinki. Haastateltavat olivat toteuttaneet yhteistyötä vähintään yhden lukukauden ajan ohjaajien kanssa. Kiinnitimme erityisen paljon huomiota aineiston analysointiin, jotta saimme tuotua opettajien kokemukset kuulluksi ilman, että menetimme tai muutimme niissä olevia merkityksiä. Kahden tutkijan yhteistyö nostaa tutkielman luotettavuutta. Tutkielman jokainen vaihe käytiin yhdessä läpi, jolloin saimme keskusteltua ja hyödynnettyä kahta näkökulmaa tutkielman eri vaiheissa.

Tutkielmamme tulokset toivat esiin pääsääntöisesti positiivisen asennoitumisen yhteistyöstä koulunkäynninohjaajan kanssa. Opettajat kertoivat, että toimiva yhteistyö ilmeni läsnäololla ja avun antamisella. Opettajat painottivat toimivan yhteistyön edellytyksinä tiedon jakamista, luottamusta toiseen ja yhteisten rutiinien sekä pelisääntöjen sopimista. Kaiken kaikkiaan opettajat kokivat yhteistyön koulunkäynninohjaajan kanssa hyvin merkitykselliseksi. Opettajat toivat kuitenkin esiin sen, että yhteistä suunnitteluaikaa ei juurikaan ole. Sille ei ole aikaa tai sen toteuttamiselle ei ole annettu aikaa. Opettajien vastauksista nousi esiin halu kehittää yhteistyötä koulunkäynninohjaajien kanssa.

Koemme, että tutkielmamme avulla niin luokanopettajat kuin koulunkäynninohjaajat voivat saada kehitysideoita omaan yhteistyöhönsä. Tulevina luokanopettajina saamme myös itse pohdittua sitä, millaista yhteistyö koulunkäynninohjaajan kanssa voi olla ja miten omalta osaltamme saamme luotua siitä mahdollisimman toimivaa sekä antoisaa molemmille osapuolille. Yhteisen suunnitteluajan mahdollistaminen voisi edesauttaa yhteistyötä suuresti ja sitä me haluamme tulevaisuudessa olla itse mahdollistamassa. Kuitenkin tutkielmassamme ilmeni kysymys siitä, tuleeko meidän opettajina mahdollistaa tämä aika, vai onko se loppupeleissä koulun johdon tehtävä.

Laura Kyyhkynen ja Vilma Leppänen
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta

Blogi kirjoitus perustuu pro gradu- tutkielmaan: ”Kukaan ihminen, vaikka olisi miten taitava, ei voi olla yksin joka paikassa.” Luokanopettajien kokemuksia yhteistyöstä koulunkäynninohjaajien kanssa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...

Aliupseerien jatkuva oppiminen Ilmavoimissa

Puolustusvoimien suorituskyvyn takaa motivoitunut ja osaava henkilöstö (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015). Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Ruohotie 2005), mihin Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan panostamalla henkilöstön koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+; Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022). Aliupseerien täydennyskoulutus uudistui Puolustusvoimissa vuonna 2020 ja koostuu nykyisellään kolmesta kaikille yhteisestä opintokokonaisuudesta ja niiden välissä suoritettavista täydennyskoulutuksen opintojaksoista (Eironen 2020).  Selvitin pro gradu -tutkielmassani aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa. Jatkuvalla oppimisella viitataan yleisimmin työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja tässä tutkimuksessa se on määritelty sellaiseksi koko elämän kestäväksi oman osaamisen kehittämiseksi ja uudistamiseksi, jonka tavoitteena on vastata muuttuvan työymp...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...