Jokainen on varmasti yhtä mieltä siitä, että suomalaista korkeakouluopetusta tulee alati kehittää. Kuitenkin opetuksen kehittämispakista on hukassa työkalu, jos toinenkin. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) auditointiraportin mukaan Suomen korkeakouluilla on paljon petrattavaa opiskelijapalautejärjestelmien toimivuudessa1. Vastausprosentit ovat alhaisia ja kerättyä tietoa ei aina osata hyödyntää. Lisäksi osalla opettajista on tutkitusti vaikeuksia soveltaa työnsä kehitysideoita käytäntöön2. Etenkin vähemmän kokeneet opettajat tarvitsevat välineitä palautteen käsittelemiseen3.
Omalla pro gradu -tutkielmallani halusin selvittää, löytyisikö opetuksen kehittämiseen valjastettavaa hyötypotentiaalia syväjohtamisesta. Moni voi muistaa syväjohtamisen omilta armeija-ajoiltaan, mutta kysymys ei nyt suinkaan ole sotilaskurin tuomisesta korkeakouluun. Suomen kielen sana ”johtaminen” ei nimittäin tee eroa käsitteiden ”management” ja ”leadership” välille. Ensimmäinen tarkoittaa autoritääristä asioiden johtamista, ja jälkimmäinen vuorovaikutteista ihmisten johtamista4. Syväjohtaminen (deep leadership) on Puolustusvoimien lisäksi useiden siviiliorganisaatioiden käyttämä johtamis- ja oppimismalli, jonka ideana on juuri tavoitteellinen vuorovaikutus. Sen kulmakivet ovat innostus, luottamus, arvostus ja oppiminen5. Nämä ovat minusta ehdottoman tärkeitä myös opettajan ammatissa.
Tutkimuskohteenani oli Laurea-ammattikorkeakoulu, jossa Deep Lead Oy oli aloittanut syväjohtamisvalmennuksen vuonna 2020. Hyödynnettävyyden selvittämiseksi haastattelin neljää valmennuksen jo läpikäynyttä henkilöä, sekä analysoin valmennukseen sillä hetkellä osallistuvien kirjallisia palautteita. Tutkimustulosteni mukaan syväjohtamisen hyödynnettävyys on korkeakouluopetuksessa suurta. Eniten potentiaalisia hyötyjä valmennuksella koettiin olevan vuorovaikutustaitojen ja palautteen harjoitteluun. Erityisesti opettajien välinen vertaispalaute ja pienryhmäkeskustelut koettiin arvokkaiksi oppimisen työkaluiksi.
Opettajan ammatti on perinteisesti nähty yksilötyönä: hän menee luentosaliin, sulkee perässään oven ja pitää sitten tuntinsa. Tällöin tilaisuudet vertaispalautteen antamiselle ovat pienet. Perusopetuksen puolella yleistyneet samanaikais- ja yhteisopettajuus ovat tähän yksi mahdollisuus6. Palautteen saaminen ei tosin yksin riitä, vaan onnistunut reflektointi edellyttää usein tutorin tai kollegan apua7. Tätä varten korkeakouluopettajankin työajasta tulisi irrottaa hetki, jolloin voitaisiin yhdessä käydä ohjatusti läpi onnistuneita ja kehitettäviä asioita.
Kun opettaja pystyy ulkoisen palauteen perusteella reflektoimaan työtään, voi tämä kehittää opetustaan ja näin edistää opiskelijoidensa oppimista. Syväjohtaminen itsessään osoittautui tutkimuksessani hyvin samankaltaiseksi ilmiöksi kuin opettaminen. Haastateltavieni kokemuksissa opettaja kuvattiinkin oman ryhmänsä johtajana, jonka tehtävä on kohdata ryhmäläisensä ja ohjata heitä. Syväjohtamisen kulmakivet muistuttavat suuresti hyvän opetuksen lähtökohtia8 (oppimis- ja opiskelijalähtöisyys, syvä- ja pintasuuntautuneisuus, motivointi, ilmapiiri sekä reflektio). Opetuksen kehittämisessä tulisikin tutkimustulosteni perusteella painottaa entistä enemmän opettajien vuorovaikutustaitojen harjoittelua (yhdessä työtovereiden kanssa).
Vili Peltomäki
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu pro gradu –tutkielmaan ”Johtamisoppia opettajille? Syväjohtamisen hyödynnettävyys korkeakouluopetuksessa”.
Lähteet
1 Nordblad, M. Apajalahti, T. Huusko, M. Seppälä, H. 2019. Laatu hallussa. Yhteenveto korkeakoulujen auditoinneista 2012–2018. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. https://karvi.fi/wp-content/uploads/2020/04/KARVI_T0819.pdf
2 Mälkki, K. Lindblom-Ylänne, S. 2012. From reflection to action? Barriers and bridges between higher education teachers’ thoughts and actions, Studies in Higher Education. 37:1. 33-50. https://doi.org/10.1080/03075079.2010.492500
3 Flóden. 2017. The impact of student feedback on teaching in higher education. Assessment & Evaluation in Higher Education, 42:7, 1054-1068. https://doi.org/10.1080/02602938.2016.122499
4 Kinnunen, T. 2012. Johtaminen. Teoksesta Johtajan käsikirja. Puolustusvoimat. Juvenes Print Oy. Tampere. https://puolustusvoimat.fi/documents/1948673/2258487/PEVIESTOS-Johtajan-kasikirja.pdf/a2e5cfd6-b385-4893-87a4-dbb72a2ce1a9/PEVIESTOS-Johtajan-kasikirja.pdf
5 Nissinen, V. 2001. Military leadership : critical constructivist approach to conceptualizing, modeling and measuring military leadership in the Finnish Defence Forces. Väitöskirja. Hel-singin yliopisto. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016103125623
6 Duran, D. Flores, M. Ribas, T. Ribosa, J. 2020. Student teachers’ perceptions and evidence of peer learning through co-teaching: European journal of psychology of education 2020-05-20. Vol.36 (2). 495-510. https://doi.org/10.1007/s10212-020-00479-0
7 Happo, I. & Perunka, S. 2016. Miten Sinä haluaisit osaamisesi osoittaa? Henkilökohtaistetun opintopolun toteutuminen Ammatillisen opettajakorkeakoulun opetusharjoittelussa Oulun am-mattikorkeakoulussa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 18 (2), 54–72. http://urn.fi/URN:NBN:fi:ELE-2489490
8 Himanka, J. 2018. Korkein opetus: opettamisen lähtökohdat yliopistoissa ja korkeakouluissa: johdatus opettajalle. Vastapaino. Tampere.
Omalla pro gradu -tutkielmallani halusin selvittää, löytyisikö opetuksen kehittämiseen valjastettavaa hyötypotentiaalia syväjohtamisesta. Moni voi muistaa syväjohtamisen omilta armeija-ajoiltaan, mutta kysymys ei nyt suinkaan ole sotilaskurin tuomisesta korkeakouluun. Suomen kielen sana ”johtaminen” ei nimittäin tee eroa käsitteiden ”management” ja ”leadership” välille. Ensimmäinen tarkoittaa autoritääristä asioiden johtamista, ja jälkimmäinen vuorovaikutteista ihmisten johtamista4. Syväjohtaminen (deep leadership) on Puolustusvoimien lisäksi useiden siviiliorganisaatioiden käyttämä johtamis- ja oppimismalli, jonka ideana on juuri tavoitteellinen vuorovaikutus. Sen kulmakivet ovat innostus, luottamus, arvostus ja oppiminen5. Nämä ovat minusta ehdottoman tärkeitä myös opettajan ammatissa.
Tutkimuskohteenani oli Laurea-ammattikorkeakoulu, jossa Deep Lead Oy oli aloittanut syväjohtamisvalmennuksen vuonna 2020. Hyödynnettävyyden selvittämiseksi haastattelin neljää valmennuksen jo läpikäynyttä henkilöä, sekä analysoin valmennukseen sillä hetkellä osallistuvien kirjallisia palautteita. Tutkimustulosteni mukaan syväjohtamisen hyödynnettävyys on korkeakouluopetuksessa suurta. Eniten potentiaalisia hyötyjä valmennuksella koettiin olevan vuorovaikutustaitojen ja palautteen harjoitteluun. Erityisesti opettajien välinen vertaispalaute ja pienryhmäkeskustelut koettiin arvokkaiksi oppimisen työkaluiksi.
Opettajan ammatti on perinteisesti nähty yksilötyönä: hän menee luentosaliin, sulkee perässään oven ja pitää sitten tuntinsa. Tällöin tilaisuudet vertaispalautteen antamiselle ovat pienet. Perusopetuksen puolella yleistyneet samanaikais- ja yhteisopettajuus ovat tähän yksi mahdollisuus6. Palautteen saaminen ei tosin yksin riitä, vaan onnistunut reflektointi edellyttää usein tutorin tai kollegan apua7. Tätä varten korkeakouluopettajankin työajasta tulisi irrottaa hetki, jolloin voitaisiin yhdessä käydä ohjatusti läpi onnistuneita ja kehitettäviä asioita.
Kun opettaja pystyy ulkoisen palauteen perusteella reflektoimaan työtään, voi tämä kehittää opetustaan ja näin edistää opiskelijoidensa oppimista. Syväjohtaminen itsessään osoittautui tutkimuksessani hyvin samankaltaiseksi ilmiöksi kuin opettaminen. Haastateltavieni kokemuksissa opettaja kuvattiinkin oman ryhmänsä johtajana, jonka tehtävä on kohdata ryhmäläisensä ja ohjata heitä. Syväjohtamisen kulmakivet muistuttavat suuresti hyvän opetuksen lähtökohtia8 (oppimis- ja opiskelijalähtöisyys, syvä- ja pintasuuntautuneisuus, motivointi, ilmapiiri sekä reflektio). Opetuksen kehittämisessä tulisikin tutkimustulosteni perusteella painottaa entistä enemmän opettajien vuorovaikutustaitojen harjoittelua (yhdessä työtovereiden kanssa).
Vili Peltomäki
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu pro gradu –tutkielmaan ”Johtamisoppia opettajille? Syväjohtamisen hyödynnettävyys korkeakouluopetuksessa”.
Lähteet
1 Nordblad, M. Apajalahti, T. Huusko, M. Seppälä, H. 2019. Laatu hallussa. Yhteenveto korkeakoulujen auditoinneista 2012–2018. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. https://karvi.fi/wp-content/uploads/2020/04/KARVI_T0819.pdf
2 Mälkki, K. Lindblom-Ylänne, S. 2012. From reflection to action? Barriers and bridges between higher education teachers’ thoughts and actions, Studies in Higher Education. 37:1. 33-50. https://doi.org/10.1080/03075079.2010.492500
3 Flóden. 2017. The impact of student feedback on teaching in higher education. Assessment & Evaluation in Higher Education, 42:7, 1054-1068. https://doi.org/10.1080/02602938.2016.122499
4 Kinnunen, T. 2012. Johtaminen. Teoksesta Johtajan käsikirja. Puolustusvoimat. Juvenes Print Oy. Tampere. https://puolustusvoimat.fi/documents/1948673/2258487/PEVIESTOS-Johtajan-kasikirja.pdf/a2e5cfd6-b385-4893-87a4-dbb72a2ce1a9/PEVIESTOS-Johtajan-kasikirja.pdf
5 Nissinen, V. 2001. Military leadership : critical constructivist approach to conceptualizing, modeling and measuring military leadership in the Finnish Defence Forces. Väitöskirja. Hel-singin yliopisto. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016103125623
6 Duran, D. Flores, M. Ribas, T. Ribosa, J. 2020. Student teachers’ perceptions and evidence of peer learning through co-teaching: European journal of psychology of education 2020-05-20. Vol.36 (2). 495-510. https://doi.org/10.1007/s10212-020-00479-0
7 Happo, I. & Perunka, S. 2016. Miten Sinä haluaisit osaamisesi osoittaa? Henkilökohtaistetun opintopolun toteutuminen Ammatillisen opettajakorkeakoulun opetusharjoittelussa Oulun am-mattikorkeakoulussa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 18 (2), 54–72. http://urn.fi/URN:NBN:fi:ELE-2489490
8 Himanka, J. 2018. Korkein opetus: opettamisen lähtökohdat yliopistoissa ja korkeakouluissa: johdatus opettajalle. Vastapaino. Tampere.
Kommentit
Lähetä kommentti