Siirry pääsisältöön

Lasten ja nuorten tietokirjat ilmastokasvatusmateriaalina

Ilmastokriisin todellisuutta on vaikea enää kieltää. Ilmastoraportit ja uutiset herättelevät ihmiskuntaa huomaamaan, että ilmastonmuutos ei ole tulevaisuuden ongelma, vaan sen vaikutukset näkyvät jo nyt. Ilmastonmuutoksen hidastamisella ja siihen sopeutumisella on kiire. 

Ilmastokasvatuksen tavoitteena on hankkia tietoa ja taitoja, joilla ymmärtää ilmastonmuutoksen viheliäistä ongelmaa, sekä oppia arvioimaan ja soveltamaan ilmastotoimia. Tavoitteena on ympäristövastuullisuuden vahvistaminen sekä kulutuskulttuurin ja käyttäytymisen muutos 

Lapset ja nuoret ovat aktivoituneet ilmastotoimijoiksi yhteiskunnallisella tasolla: he osallistuvat koululakkoihin ja mielenosoituksiin, kirjoittavat vetoomuksia ja ovat nostaneet valtioita vastaan ilmastokanteita. Nuoret argumentoivat, että valtioiden riittämättömät ilmastotoimenpiteet asettavat heidän tulevaisuutensa ja oikeutensa elämään vaakalaudalle. (Oksanen, 2023, 268–269.) Lasten ja nuorten toimijuuden näkökulma on siis tarkastelemisen arvoinen. 

Pro gradu -tutkielmassani tutkin, miten ilmastotoimijuus rakentuu lasten ja nuorten tietokirjoissa ilmastonmuutoksesta. Tutkielma toteutettiin ympäristö- ja ilmastokasvatuksen viitekehyksessä. Kirjallisuudentutkimuksen ja kasvatustieteellisen näkökulman yhdistämisessä hyödynsin ekokriittisen kirjallisuudentutkimuksen tarkastelutapoja. 

Ilmastotoimijuus ei ole yksiselitteisesti määritelty käsite. Tutkielmassani määrittelen ilmastotoimijuutta oppimisen näkökulmasta ja tarkastelen toimijuuden motivaatioita, tarkoituksellisuutta, vastuullisuutta ja aloitteellisuutta. Ymmärrän toimijuuden liittyvän toimintaympäristön aktiiviseen muuttamiseen, yksin tai yhdessä muiden kanssa. (Kumpulainen, 2009, 93.) Jäsennän toimijuutta myös toimijuuden modaliteettien ja osallisuuden kautta. Ilmastotoimijuuden määrittelyssä hyödynnän myös ilmastokasvatuksen malleja. 

Ilmastotoimijuuden roolien lisäksi halusin kartoittaa lasten tietokirjallisuuden ilmastokasvatuksellisia sisältöjä ja pohtia niiden soveltamista opettajan koulussa antamaan ilmastokasvatukseen. Perusopetuksen opetussuunnitelman arvopohjaan kuuluu ekologinen sivistys, ymmärrys kestävän elämäntavan välttämättömyydestä ja tavoite kasvattaa lapsista aktiivisia kansalaisia, jotka haluavat toimia oikein, arvostaen itseään ja ympäristöä. Opetusmateriaalien on kuitenkin tutkimuksissa ja opinnäytetöissä todettu toimivan pikemminkin ilmastokasvatuksen esteinä, kuin mahdollistajina. 

Valitsin tutkimukseni aineistoksi viisi suomeksi julkaistua tietokirjaa ilmastonmuutoksesta ja kestävästä kehityksestä. Kirjat on suunnattu peruskouluikäisille lapsille ensimmäisestä luokasta yhdeksänteen luokkaan. 

Tutkimukseni oli laadullinen tutkimus. Laadullinen sisällönanalyysi tutkimustapana antoi mahdollisuuksia tarkastella aineistoa sekä teoriaohjaavasti että aineistolähtöisesti. Teoriaohjaavassa analyysissä käytin analyysirungon muodostamisessa Kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen polkupyörämallia (Tolppanen et al., 2017, 7) ja aineistolähtöisen analyysin ryhmittelyvaiheessa nojasin tietämykseeni teoriaosassa esitellyistä toimijuuden modaliteeteista sekä osallisuuden teorioista.

Analyysini tuloksia esittelin kirjakohtaisesti sekä kokonaisuutena tarkastellen. 

Tutkimukseni tulosten perusteella lasten ja nuorten tietokirjoissa toteutuu melko kokonaisvaltainen ilmastokasvatus, mutta sisällöissä on painotuksia, jotka heijastavat kirjojen näkökulmaa ja kohderyhmän ikää. Ilmastotoimijuus muodostuu näiden ilmastokasvatuksen näkökulmien, toimijuuden ja osallisuuden yhteisvaikutuksena.

Ilmastonmuutos on kirjoissa toimijuuden pakottava voima, joka saa aikaan ekologisen identiteetin ja arvojen muutoksia. Myös ilmastokriisin herättämillä ilmastotunteilla on merkittävä osa toimijuuden rakentumisessa. Ilmastotunteet, oman elinympäristön arvostus ja huoli siitä, johtavat lasten ja nuorten haluun toimia ympäristövastuullisesti. 

Aineistoni kirjoissa vastuuta ilmastokriisistä ei laiteta lasten harteille, mutta lapsillakin on velvollisuus osallistua paremman tulevaisuuden rakentamiseen ja ilmastokriisin ratkaisemiseen. Kirjoissa aikuiset ovat lasten ja nuorten toimijuuden mahdollistajia ja sen rajoittajia. Tulokset myös erittelevät, millaisia käytännön mahdollisuuksia lapset saavat osallistua ilmastotoimintaan ja millä tasoilla heidän toimijuutensa toteutuu. 

Olen tutkielmallani nostanut esille teoksia, joilla on mahdollisuus lisätä lasten ympäristötietoisuutta ja saada heidät toimimaan ekologisesti kestävällä tavalla. Näiden teosten käyttöä osana koulujen ilmastokasvatusta kannattaa harkita. 

Camilla Patjas

Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta, kestävyys- ja luontokasvatuspainotteinen luokanopettajan koulutusohjelma. “Paremman huomisen tekijöille” – Ilmastotoimijuus lasten ja nuorten tietokirjoissa -nimiseen pro gradu –tutkielmaan liittyvä kypsyysnäyte. 


Lähteet:

Kumpulainen, K. 2009. Oppiminen vastuullisuuteen kasvamisena. Teoksessa Lampinen, J. & Mele n-Paaso, M. (toim.) Tulevaisuus meissa – Vastuullisuuden oppimisen areenat. Opetusministerio n julkaisuja 2009:40 Oksanen, M. 2023. Lapset, oikeudet ja ilmastopolitiikka. Teoksessa Oksanen, M. & Vogt, H. (toim.) Huomisen huomaava demokratia. Tampere: Vastapaino.

Tolppanen, S., Aarnio-Linnanvuori, E., Cantell, H. & Lehtonen, A. 2017. Pirullisen ongelman a a rella – Kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen malli Dealing with a wicked problem – A model for holistic climate change education. Kasvatus, 48 (5), 456–468.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...

Aliupseerien jatkuva oppiminen Ilmavoimissa

Puolustusvoimien suorituskyvyn takaa motivoitunut ja osaava henkilöstö (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015). Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Ruohotie 2005), mihin Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan panostamalla henkilöstön koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+; Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022). Aliupseerien täydennyskoulutus uudistui Puolustusvoimissa vuonna 2020 ja koostuu nykyisellään kolmesta kaikille yhteisestä opintokokonaisuudesta ja niiden välissä suoritettavista täydennyskoulutuksen opintojaksoista (Eironen 2020).  Selvitin pro gradu -tutkielmassani aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa. Jatkuvalla oppimisella viitataan yleisimmin työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja tässä tutkimuksessa se on määritelty sellaiseksi koko elämän kestäväksi oman osaamisen kehittämiseksi ja uudistamiseksi, jonka tavoitteena on vastata muuttuvan työymp...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...