Siirry pääsisältöön

Lasten ja nuorten tietokirjat ilmastokasvatusmateriaalina

Ilmastokriisin todellisuutta on vaikea enää kieltää. Ilmastoraportit ja uutiset herättelevät ihmiskuntaa huomaamaan, että ilmastonmuutos ei ole tulevaisuuden ongelma, vaan sen vaikutukset näkyvät jo nyt. Ilmastonmuutoksen hidastamisella ja siihen sopeutumisella on kiire. 

Ilmastokasvatuksen tavoitteena on hankkia tietoa ja taitoja, joilla ymmärtää ilmastonmuutoksen viheliäistä ongelmaa, sekä oppia arvioimaan ja soveltamaan ilmastotoimia. Tavoitteena on ympäristövastuullisuuden vahvistaminen sekä kulutuskulttuurin ja käyttäytymisen muutos 

Lapset ja nuoret ovat aktivoituneet ilmastotoimijoiksi yhteiskunnallisella tasolla: he osallistuvat koululakkoihin ja mielenosoituksiin, kirjoittavat vetoomuksia ja ovat nostaneet valtioita vastaan ilmastokanteita. Nuoret argumentoivat, että valtioiden riittämättömät ilmastotoimenpiteet asettavat heidän tulevaisuutensa ja oikeutensa elämään vaakalaudalle. (Oksanen, 2023, 268–269.) Lasten ja nuorten toimijuuden näkökulma on siis tarkastelemisen arvoinen. 

Pro gradu -tutkielmassani tutkin, miten ilmastotoimijuus rakentuu lasten ja nuorten tietokirjoissa ilmastonmuutoksesta. Tutkielma toteutettiin ympäristö- ja ilmastokasvatuksen viitekehyksessä. Kirjallisuudentutkimuksen ja kasvatustieteellisen näkökulman yhdistämisessä hyödynsin ekokriittisen kirjallisuudentutkimuksen tarkastelutapoja. 

Ilmastotoimijuus ei ole yksiselitteisesti määritelty käsite. Tutkielmassani määrittelen ilmastotoimijuutta oppimisen näkökulmasta ja tarkastelen toimijuuden motivaatioita, tarkoituksellisuutta, vastuullisuutta ja aloitteellisuutta. Ymmärrän toimijuuden liittyvän toimintaympäristön aktiiviseen muuttamiseen, yksin tai yhdessä muiden kanssa. (Kumpulainen, 2009, 93.) Jäsennän toimijuutta myös toimijuuden modaliteettien ja osallisuuden kautta. Ilmastotoimijuuden määrittelyssä hyödynnän myös ilmastokasvatuksen malleja. 

Ilmastotoimijuuden roolien lisäksi halusin kartoittaa lasten tietokirjallisuuden ilmastokasvatuksellisia sisältöjä ja pohtia niiden soveltamista opettajan koulussa antamaan ilmastokasvatukseen. Perusopetuksen opetussuunnitelman arvopohjaan kuuluu ekologinen sivistys, ymmärrys kestävän elämäntavan välttämättömyydestä ja tavoite kasvattaa lapsista aktiivisia kansalaisia, jotka haluavat toimia oikein, arvostaen itseään ja ympäristöä. Opetusmateriaalien on kuitenkin tutkimuksissa ja opinnäytetöissä todettu toimivan pikemminkin ilmastokasvatuksen esteinä, kuin mahdollistajina. 

Valitsin tutkimukseni aineistoksi viisi suomeksi julkaistua tietokirjaa ilmastonmuutoksesta ja kestävästä kehityksestä. Kirjat on suunnattu peruskouluikäisille lapsille ensimmäisestä luokasta yhdeksänteen luokkaan. 

Tutkimukseni oli laadullinen tutkimus. Laadullinen sisällönanalyysi tutkimustapana antoi mahdollisuuksia tarkastella aineistoa sekä teoriaohjaavasti että aineistolähtöisesti. Teoriaohjaavassa analyysissä käytin analyysirungon muodostamisessa Kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen polkupyörämallia (Tolppanen et al., 2017, 7) ja aineistolähtöisen analyysin ryhmittelyvaiheessa nojasin tietämykseeni teoriaosassa esitellyistä toimijuuden modaliteeteista sekä osallisuuden teorioista.

Analyysini tuloksia esittelin kirjakohtaisesti sekä kokonaisuutena tarkastellen. 

Tutkimukseni tulosten perusteella lasten ja nuorten tietokirjoissa toteutuu melko kokonaisvaltainen ilmastokasvatus, mutta sisällöissä on painotuksia, jotka heijastavat kirjojen näkökulmaa ja kohderyhmän ikää. Ilmastotoimijuus muodostuu näiden ilmastokasvatuksen näkökulmien, toimijuuden ja osallisuuden yhteisvaikutuksena.

Ilmastonmuutos on kirjoissa toimijuuden pakottava voima, joka saa aikaan ekologisen identiteetin ja arvojen muutoksia. Myös ilmastokriisin herättämillä ilmastotunteilla on merkittävä osa toimijuuden rakentumisessa. Ilmastotunteet, oman elinympäristön arvostus ja huoli siitä, johtavat lasten ja nuorten haluun toimia ympäristövastuullisesti. 

Aineistoni kirjoissa vastuuta ilmastokriisistä ei laiteta lasten harteille, mutta lapsillakin on velvollisuus osallistua paremman tulevaisuuden rakentamiseen ja ilmastokriisin ratkaisemiseen. Kirjoissa aikuiset ovat lasten ja nuorten toimijuuden mahdollistajia ja sen rajoittajia. Tulokset myös erittelevät, millaisia käytännön mahdollisuuksia lapset saavat osallistua ilmastotoimintaan ja millä tasoilla heidän toimijuutensa toteutuu. 

Olen tutkielmallani nostanut esille teoksia, joilla on mahdollisuus lisätä lasten ympäristötietoisuutta ja saada heidät toimimaan ekologisesti kestävällä tavalla. Näiden teosten käyttöä osana koulujen ilmastokasvatusta kannattaa harkita. 

Camilla Patjas

Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta, kestävyys- ja luontokasvatuspainotteinen luokanopettajan koulutusohjelma. “Paremman huomisen tekijöille” – Ilmastotoimijuus lasten ja nuorten tietokirjoissa -nimiseen pro gradu –tutkielmaan liittyvä kypsyysnäyte. 


Lähteet:

Kumpulainen, K. 2009. Oppiminen vastuullisuuteen kasvamisena. Teoksessa Lampinen, J. & Mele n-Paaso, M. (toim.) Tulevaisuus meissa – Vastuullisuuden oppimisen areenat. Opetusministerio n julkaisuja 2009:40 Oksanen, M. 2023. Lapset, oikeudet ja ilmastopolitiikka. Teoksessa Oksanen, M. & Vogt, H. (toim.) Huomisen huomaava demokratia. Tampere: Vastapaino.

Tolppanen, S., Aarnio-Linnanvuori, E., Cantell, H. & Lehtonen, A. 2017. Pirullisen ongelman a a rella – Kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen malli Dealing with a wicked problem – A model for holistic climate change education. Kasvatus, 48 (5), 456–468.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Ammattikoulusta yliopistoon: poikkeuksellista, ahkeruutta vaativaa mutta mahdollista

  Ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua, joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi, ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.   Jokai...

Luokanopettajien kokemuksia neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukemisesta

Perusopetuslain (2010/642 § 30) mukaan oppilaalla on oikeus saada riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan tukea annetaan oppilaalle ensisijaisesti omassa opetusryhmässä ja koulussa erilaisten järjestelyjen avulla (Opetushallitus 2014, 61). Neuropsykiatrisesti oireilevat oppilaat, joilla ilmenee yleensä neurokognitiivisia poikkeavuuksia sekä käyttäytymisen ja tunnesäätelyn ongelmia, muodostavat merkittävän ryhmän tuen saajista (Parikka, Halonen-Malliarakis & Puustjärvi 2020, 7, 10). Useimmiten he opiskelevat yleisopetuksen luokissa, minkä myötä luokanopettajilta vaaditaan osaamista heidän tukemiseensa.  Tutkin pro gradu -tutkielmassani luokanopettajien koettua osaamista neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukemiseen. Tutkimuksessani neuropsykiatrisesti oireilevalla oppilaalla tarkoitetaan oppilasta, jolla on diagnosoitu neuropsykiatrinen häiriö tai siihen liittyviä piirteitä. Lähdin tutki...