Siirry pääsisältöön

Lapin yliopistossa opettavien kokemuksia verkko-opetuksen kuormittavuudesta

Yliopistot ovat tunnettuja akateemisesta vireydestään, tiedon tuottamisesta ja korkeatasoisesta opetuksesta. Ne ovat myös paikkoja, jotka ovat nostaneet yliopiston opettajien hyvinvoinnin tapetille. Opettajat yliopistolla ovat olleet pitkään odotuksien ja vaatimuksien ristipaineessa. Nyt heidän hyvinvointiaan haastavat yhä enemmän alati muuttuva työelämä ja sen asettamat uudet osaamisvaatimukset.

Digitaalisuus on yliopisto-opetusta merkittävästi ravisuttanut tekijä. Erityisesti koronaviruspandemian aiheuttama massiivinen digiloikka on pakottanut opettajia opettelemaan uudenlaista arkea, johon digitaaliset työkalut ja ohjelmistot tiiviisti kuuluvat. Useat tutkimukset (ks. Korte ym. 2022; Mäki 2021) ovat kuitenkin osoittaneet, ettei opettajien digityövälineiden käyttöönotto ole sujunut täysin ongelmitta – ne ovat vaatineet opettajilta uusia taitoja, mutta myös kuormittaneet heitä haitallisesti.

Tutkin pro gradu-tutkielmassani Lapin yliopistolla opettavien kokemuksia verkko-opetukseen liittyvästä kuormituksesta. Lisäksi pureuduin tutkielmassani opettajien kokemuksiin verkko-opetukseen liittyvistä osaamisvalmiuksista sekä tuen tarpeista. Toteutin tutkielmani laadullisella tutkimusotteella. Keräsin tutkielman aineiston keväällä 2023 sähköisellä kyselylomakkeella Lapin yliopiston tiedekunnilta. Kyselylomake sisälsi avoimia kysymyksiä sekä lyhyen määrällisen osuuden. Tutkielmaan osallistui yhteensä 24 vastaajaa.

Tutkielman tulokset osoittivat yliopistolla opettavien kokevan osaamisvalmiutensa pääosin myönteisessä valossa. Hyvistä osaamisvalmiuksista huolimatta opettajat kokivat tarvitsevansa tukea verkko-opetuksen toteuttamiseen erityisesti teknisissä kysymyksissä. Opettajat kokivat tarvitsevansa tukea myös erilaisiin käytön mahdollisuuksiin, joita tieto- ja viestintätekniset laitteet ja ohjelmistot tarjoavat. Tutkielman tulokset osoittivat myös, että yliopistolla opettavat kokevat verkko-opetuksen kuormittavaksi opetusmuodoksi. Opettajien mukaan heitä kuormittivat erityisesti tekniset, vuorovaikutukselliset sekä pedagogiset haasteet.

Vaikka tutkielmani osoitti, että opettajat kokevat osaamisvalmiutensa myönteiseksi, on opettajilla siitä huolimatta tuen tarpeita verkko-opetukseen liittyen. Niitä ei voi sivuuttaa. Tuen tarpeen ohella myös opettajien kuormittuminen on tärkeää ottaa vakavasti ja kiinnittää siihen huomiota. Erityisesti opettajien kokemat tekniset, vuorovaikutuksen ja pedagogiikkaan liittyvät haasteet ovat tärkeää ottaa huomioon opettajien työtä hahmotettaessa. Digipedagoginen osaaminen ja sen kehittäminen laajemmin työnantajan tuella voisivat tarjota opettajille näihin haasteisiin helpotusta. Tuki on tärkeä näkökulma yliopistolla opettavien työhyvinvoinnin näkökulmasta.


Anni Palkonen Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Blogikirjoitus pohjautuu pro gradu -tutkielmaani ”Aikaisempi mielekäs opettajuus alkaa muuttumaan suorittamiseksi” – Lapin yliopistossa opettavien kokemuksia verkko-opetuksen kuormittavuudesta”. 


Lähteet

Korte, S.-M., Körkkö, M., Paksuniemi, M., Hast, M., Mommo, S., Selkälä, A., & Keskitalo, P. 2022. Pohjois-Suomen opettajien kokemuksia etäopetuksesta, teknologis-pedagogisesta osaamisesta sekä työn kuormittavuudesta COVID-19 pandemian aikana. Education in the North, 29(2), 94–119.

Mäki, K., Vanhanen-Nuutinen, L., Nieminen, V.-S., Mielityinen, S., & Ilves, V. 2021. Digiä ja keitaita: korkeakouluopettajat pandemian paineessa. Helsinki: Haaga-Helia ammattikorkeakoulu.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...

Aliupseerien jatkuva oppiminen Ilmavoimissa

Puolustusvoimien suorituskyvyn takaa motivoitunut ja osaava henkilöstö (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015). Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Ruohotie 2005), mihin Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan panostamalla henkilöstön koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+; Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022). Aliupseerien täydennyskoulutus uudistui Puolustusvoimissa vuonna 2020 ja koostuu nykyisellään kolmesta kaikille yhteisestä opintokokonaisuudesta ja niiden välissä suoritettavista täydennyskoulutuksen opintojaksoista (Eironen 2020).  Selvitin pro gradu -tutkielmassani aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa. Jatkuvalla oppimisella viitataan yleisimmin työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja tässä tutkimuksessa se on määritelty sellaiseksi koko elämän kestäväksi oman osaamisen kehittämiseksi ja uudistamiseksi, jonka tavoitteena on vastata muuttuvan työymp...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...