Siirry pääsisältöön

Luokanopettajaopiskelijoiden käsitys valmiuksistaan opettaa nepsy-oppilaita

Luokanopettajan työ on tänä päivänä vaativaa ja monipuolista asiantuntijatyötä, mitä varten opettajat tarvitsevat laaja-alaista tietämystä ja osaamista (Metsäpelto, Heikkilä, Hangelin, Mikkilä-Erdmann, Poikkeus & Warinowski 2021, 165). Luokat koostuvat monenlaisista oppilaista, minkä taustalla on esimerkiksi inklusiivisen koulun ja opetuksen malli sekä Perusopetuslain uudistus (Perusopetuslaki; Takala, Lakkala & Äikäs 2020). Oppilaiden neuropsykiatriset häiriöt ovat yksi luokanopettajan laaja-alaista osaamista vaativa tekijä.

Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää, millainen käsitys luokanopettajaopiskelijoilla on omista valmiuksistaan tukea neuropsykiatrisen häiriön omaavan oppilaan eli ns. nepsy-oppilaan käyttäytymistä ja toimintaa yleisopetuksessa. Valmiudet määrittelin tarkoittavan opiskelijan tietämystä sekä taitoa hyödyntää omattuja tietoja. Määritelmäni mukaili kompetenssin käsitettä, jonka Ruohotie, Nokelainen ja Korpelainen (2008, 6) määrittelevät kognitiivisten kykyjen eli yksilön kyvykkyyden, tiedon sekä taidon kautta. Tutkielmassa neuropsykiatrisista häiriöistä esimerkkeinä toimivat aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD), autismikirjon häiriö (ASD) sekä Touretten oireyhtymä.

Tutkimukseni lähestymistapana toimi mixed methods -tutkimus, jolloin tutkimuksessa oli sekä määrällisen että laadullisen tutkimuksen piirteitä (vrt. Creswell & Creswell 2018, 4). Tutkimusaineiston keräsin toukokuussa 2022 Webropol-kyselylomakkeella, joka koostui avoimista- ja monivalintakysymyksistä. Tutkimukseen osallistui kymmenen Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijaa.

Tutkimusaineisto jakaantui määrälliseen ja laadulliseen osaan. Määrällisen aineiston analyysissä hyödynsin SPSS-ohjelmaa, jonka avulla tarkastelin tilastollisin menetelmin, kuten ristiintaulukoinnin ja T-testin avulla, keskilukuja ja korrelaatioita. Laadullisen aineiston analysoin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Lopuksi yhdistin analyysien tulokset yhdeksi kokonaisuudeksi.

Tutkimustulosteni mukaan luokanopettajaopiskelijoilla oli positiivinen ja realistinen käsitys valmiuksistaan tukea nepsy-oppilaan käyttäytymistä ja toimintaa yleisopetuksessa. Opiskelijoiden käsitys valmiuksistaan perustui oman osaamisen sekä epävarmuuksien tunnistamiseen ja tiedostamiseen. Luokanopettajaopiskelijoiden käsitykset valmiuksistaan painottuivat enemmän tiedolliseen osaamiseen, mutta myös taitoa hyödyntää omattuja tietoja löytyi. Opiskelijat omasivat hyvät tiedot neuropsykiatrisiin häiriöihin kuuluvista yleisistä käyttäytymiseen ja toimintaan liittyvistä haasteista sekä haasteita tukevista ja ehkäisevistä tukikeinoista. Kuitenkin opiskelijoiden taito hyödyntää omattuja tietoja ei ollut yhtä varmaa. Oman käsityksensä mukaan luokanopettajaopiskelijoilla oli taito tunnistaa oppilaan käyttäytymiseen ja toimintaan liittyviä haasteita, mutta mainittu epävarmuus näyttäytyi opiskelijoiden taidoissa hyödyntää eri tukikeinoja. Toiseksi opiskelijoiden valmiudet painottuivat enemmän nepsy-oppilaan toiminnan kuin sosiaalisen vuorovaikutuksen tukemiseen. Aiemmin mainituista tutkielmassa mukana olleista neuropsykiatrisista häiriöistä opiskelijoilla oli eniten valmiuksia tukea aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (ADHD) omaavaa oppilasta.

Tuloksissa nousi esiin myös käytännön kokemuksen merkittävä yhteys luokanopettajaopiskelijoiden valmiuksiin. Käytännön kokemuksista opiskelijat nostivat merkittävimmiksi lähteiksi opetusharjoittelut sekä opettajan sijaisuudet. Opinnoista luonnollisestikin erityispedagogiikan sivuaineopinnoilla oli yhteyttä luokanopettajaopiskelijoiden valmiuksiin. Kaikille yhteiset opinnot ja niistä saadut valmiudet olivat tulosten mukaan pintapuolisia, mikä tuloksena on yhdenmukainen aiempien tutkimuksien tulosten kanssa (Blomberg 2014; Metsäpelto ym. 2021).

Vaikka luokanopettajaopiskelijoiden käsitys omista valmiuksistaan oli positiivinen, nousi tutkimuksessa esiin omien valmiuksien kehittämisen merkitys. Oppiminen on yksi opettajan ammatillisen kasvun edellyttäjistä (Ahonen 2018, 18). Yliopisto-opinnot ei kykene tarjoamaan kaikkia valmiuksia, minkä vuoksi työelämään siirtyessään luokanopettajan oppiminen jatkuu. Luukkainen (2004, 79) kuvaa opettajan ammatillisen kehittymisen alkaneen jo ennen opettajakouluun pääsemistä, eikä oppiminen täten pääty tutkinnon suorittamiseen. Tämänkin pro gradu -tutkimuksen tulosten mukaan käytäntö kehittää osaamista erittäin hyvin.

Jenni Luoma
Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Blogiteksti pohjautuu pro gradu -tutkielmaani ”Luokanopettajaopiskelijoiden käsitys valmiuksistaan tukea neuropsykiatrisesti oireilevia oppilaita yleisopetuksessa”.


Lähteet

Ahonen, Elsi. 2018. Miten ja mitä opettaja oppii? Aktiivinen oppiminen opettajan pedagogisen ajattelun osana ja rakentajana. Helsingin yliopisto.

Blomberg, Seija. 2014. Valmistuville opettajille työelämävalmiuksia opetusharjoittelua ja opettajankoulutusta kehittämällä. Teoksessa Mahlamäki-Kultanen, Seija., Laurila, Anneli., Karjalainen, Asko., Rautiainen, Anneli., Räkköläinen, Mari., Helin, Elisa., Pohjonen, Petri. & Nyyssölä, Kari. (toim.) Opettajankoulutuksen tilannekatsaus. Tilannekatsaus marraskuu 2014, Opetushallitus, 55–63.

Creswell, John W. & Creswell, J. David. 2018. Research design: Qualitative, quantitative & mixed methods approaches (5th edition. International student edition.). SAGE.

Luukkainen, Olli. 2004. Opettajuus: Ajassa elämistä vai suunnan näyttämistä? Tampereen yliopisto.

Metsäpelto, Riitta-Leena., Heikkilä, Mirva., Hangelin, Sanna., Mikkilä-Erdmann, Mirjamaija., Poikkeus, Anna-Maija. & Warinowski, Anu. 2021. Osaamistavoitteet luokanopettajakoulutuksen opetussuunnitelmissa: Näkökulmana Moniulotteinen opettajan osaamisen prosessimalli. Kasvatus 52 (2), 164–179.

Perusopetuslaki (628/1998). Saatavana www-muodossa:

<URL: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628#L1

Ruohotie, Pekka., Nokelainen, Petri. & Korpelainen, Kari. 2008. Ammatillisen huippuosaamisen mallintaminen: Teoreettiset lähtökohdat ja mittausmalli. Ammattikasvatuksen aikakausikirja 10 (1), 4–16.

Takala, Marjatta., Lakkala, Suvi. & Äikäs, Aino. 2020. Inklusiivisen kasvatuksen monet mahdollisuudet. Teoksessa Takala, Marjatta., Äikäs, Aino. & Lakkala, Suvi. (toim.) Mahdoton inkluusio? Tunnista haasteet ja mahdollisuudet. PS-kustannus. (e-kirja.)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäalan opiskelijoiden alavalinnan taustat

Nuoren elämänkulku, johon sisältyvät koulutukselliset ja ammatilliset valinnat, rakentuu ihmissuhteista, kulttuurisista ilmiöistä, yhteiskunnallisista rakenteista ja historiallisista tekijöistä. Nämä tekijät muovaavat niitä mielikuvia, joita nuorilla on erilaisista itselleen sopivista ammateista.  (Juntunen 2016, 39, 38, 58.) Lappilaisten nuorten jatko-opintoihin siirtymistä toiselle asteelle käsittelevissä tutkimuksissa on havaittu, että lähtemisen välttämättömyys on pienten kylien nuorten todellisuutta koko Lapissa. Usealle pohjoisen nuorelle toiselle asteelle siirtyminen tarkoittaa pois kotoa muuttamista ympäristöön, jossa kulttuuri ja toimintatavat ovat erilaisia kuin kotona. Nuoret voivat joutua pohtimaan työllisyyden kysymyksiä sekä taloudellista pärjäämistä epävarmassa maailmassa. (Juntunen 2016, 59; Vaattovaara 2015, 198.) Pro Gradu -tutkielmassani selvitin lappilaisten metsäalan perustutkinnon opiskelijoiden alavalintaan liittyviä tekijöitä. Metsäalan alavalintaan liittyvät te

Esiopettajat kokevat muunkielisten oppilaiden opetuksen tuovan lisätyötä varhaiskasvatuksen arkeen

Vieraskielisten osuus koko väestöstä on kasvanut Suomessa parissa kymmenessä vuodessa nelinkertaiseksi (Tilastokeskus 2023). Tämä muutos näkyy myös kouluissa ja varhaiskasvatuksessa tuoden opettajan työhön uusia haasteita ja näkökulmia. Opettajat tarvitsevat työnsä tueksi tietoa eri kulttuureista. Myös oman luokkansa tai oman lapsiryhmänsä ohjaaminen kohti monikulttuurista yhteisöä vaatii opettajalta oman ajattelumaailmansa tarkastelua ja omien arvojensa kirkastamista. Vain monikulttuurisuuteen sitoutuneet opettajat pystyvät kannustamaan aidosti oppilaitaan kohti monikulttuurista yhteisöä (Byker & Marquardt 2016, 30). Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää esiopettajien kokemuksia muunkielisten oppilaiden opettamisesta. Muunkielisen oppilaan määrittelen oppilaaksi, jonka äidinkieli ei ole suomi tai jonka suomen kielen taso ei vastaa äidinkielen tasoa johtuen monikielisestä tai muunkielisestä kotitaustasta. Tutkimuskohteenani oli kunnallisessa varhaiskasvatuksessa työskent

Erityisherkkien lasten kouluhyvinvoinnin edistäminen

Herkkyys on kaikissa ihmisissä oleva inhimillinen ominaisuus. Pluessin ym. (2018) kattavassa tutkimuksessa on osoitettu, että noin 30 prosenttia lapsista syntyy tavanomaista herkempinä, erityisherkkinä. Erityisherkkien lukumäärä on yllättävän suuri. Lapset eivät voi tunnistaa eikä sanoittaa omaa herkkyyttään yksin, minkä vuoksi on tärkeää, että heidän kasvatukseensa osallistuvat aikuiset ymmärtävät, mistä erityisherkkyydessä on kyse. Pro gradu-tutkielmassani kuvaan erityisherkkien lasten kouluhyvinvointia aikuisten erityisherkkien kertomana. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoisuutta erityisherkistä lapsista ja heidän kouluhyvinvointinsa edistämisestä kuvaamalla erityisherkkien lasten kouluhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman teoriaosassa käsittelen erityisherkkyyttä sekä kouluhyvinvointia. Erityisherkkyyden piirteitä ovat emotionaalisuus, herkkyys ympäristön vivahteille, herkkyys reagoida liiallisiin ärsykkeisiin sekä asioiden syvällinen käsittely (Aron, 2020, 10). Jolla