Tunnetaidot ovat nouseva trendi kasvatustieteen kentällä. Aihe nosti esiin päätään ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa, kun terveystieto otettiin osaksi perusopetussuunnitelmaa, jonka yhtenä osa-alueena toimivat tunnetaidot. Terveystiedosta povattiin ratkaisua nuorten syrjäytymiseen ja ongelmakäyttäytymiseen. Tänä päivänä roolit ovat kuitenkin kääntyneet ja tunnetaidot nähdään samanlaisessa valossa kuin terveystieto aikoinaan.
Mitä sillä sitten tarkoitetaan, kun puhutaan tunnetaidoista? Pelkistettynä sillä tarkoitetaan ihmisen kykyä tunnistaa, ilmaista ja säädellä erilaisia tunteita. Tunnetaidot ovat jatkuvasti läsnä elämässämme: käyttäytymisessämme, itseemme ja muihin suhtautumisessa, sekä henkisessä ja fyysisessä hyvinvoinnissa.
Halusimme lähteä syventymään aiheeseen, sillä tunnetaidot on kirjattu osaksi opetussuunnitelmaa, mutta niiden opettaminen on pitkälti opettajan omalla vastuulla. Tämän vuoksi halusimme lähteä tutkimaan, miten tunnetaitoja opetetaan ja millaisia vaikutuksia niiden sisällyttämisellä opetukseen on. Tutkimuskohteeksemme valikoitui steinerkoulu, sillä sen pedagogiikan yksi kulmakivistä on ajatus siitä, kuinka kasvatuksessa tulisi huomioida älyllisen kasvun lisäksi henkinen kasvu. Tämän vuoksi pedagogiikkaan on sisällytetty tunnekasvatuksellisia sisältöjä, joka teki siitä meille otollisen tutkimuskohteen.
Tutkimuksen aineistonkeruu tapahtui puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Haastattelimme kolmea steineropettajaa, joista kaikki olivat suorittaneet restoratiivisen sovittelijakoulutuksen ja yksi heistä oli erikoistunut tunnekasvatukseen. Purimme aineistomme teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin. Aineisto litteroitiin, redusoitiin ja luokiteltiin kuuteen pääluokkaan, jotka olivat tunteiden ilmaisu ja empatiataidot, pedagogiikka, sovittelu, opettajan toiminta, itsetunnon tukeminen ja luottamus. Tulosten risteäväisyyksien vuoksi yhdistimme päällekkäisyyksiä, jonka vuoksi tuloksiin päätyi lopulta neljä pääluokkaa.
Tutkimuksesta kävi ilmi, että steinerpedagogiikka toimi koululle sekä sen opettajille työkaluna, jonka pohjalta tunnekasvatusta toteutettiin. Steinerpedagogiikan yksi perusajatuksista oli, että kasvatuksessa otetaan huomioon ihmisen kaikki puolet, joihin kuuluvat tunne, tahto ja ajattelu. Tämä filosofia ohjasi koko koulun toimintakulttuuria. Siihen kuului esimerkiksi ajatus ihmisen kasvukausista, joista eritoten toista pidettiin tunnekasvatuksen näkökulmasta tärkeänä.
Toinen ja kolmas tulosluku käsittelivät opettajan toimintaa. Tutkimuksessa nousi esiin, kuinka opettaja pystyi omalla esimerkillä ja puheella vaikuttamaan lasten tunnetaitojen kehitykseen. Opettajien toiminnasta nousi esiin myös erilaisia käytännön harjoitteita, mitä he käyttivät tunnekasvatuksen yhteydessä. Osa näistä harjoitteista oli suoraan peräisin steinerpedagogiikasta, ja osa oli otettu osaksi omaa toimintaa jostakin muualta.
Tunnetaitojen näkökulmasta tärkein tekijä tässä tutkimuksessa oli koulussa käytössä oleva sovittelujärjestelmä, joka ei itsessään kuulunut steinerpedagogiikkaan. Koulu käytti lieviin konfliktitapauksiin vertaissovittelua, jossa ryhmä oppilaita ratkoi keskustelemalla käynnissä olevia riitatilanteita. Vakavammissa tapauksissa käytettiin restoratiivista sovittelua, missä sovittelijoina toimivat opettajat.
Sosioemotionaalisen oppimisen tutkimuksissa tehokkaimmin tunnetaitojen oppimista edistäviä ohjelmia olivat ne, joissa tunnekasvatusta toteutettiin koko ryhmän ja koulun laajuisesti, tunnetaitoja harjoiteltiin monipuolisesti, luokkahuoneeseen pyrittiin luomaan hyvä ja välittävä ilmapiiri, ja joissa vanhempia osallistutettiin tunnekasvatukseen. Steinerkoulun tunnekasvatus sisälsi kaikkia näitä sosioemotionaalisen oppimisen ohjelmia. Sosioemotionaalista oppimista tukivat myös taiteen tekeminen, jota steinerkoulussa oli paljon, sekä prososiaaliset ongelmanratkaisustrategiat, joka ilmeni steinerkoulussa sovittelutoimintana. Tunnetaitoja oli implementoitu myös koulun rutiineihin, mikä tutkimusten mukaan tuki sosioemotionaalista oppimista. Lisäksi steinerkoulussa kiinnitettiin erityistä huomioita oppilaiden kohtaamiseen, joka tuki oppilaiden oikeaoppista emotionaalista huomioimista.
Tuomas Pitkänen & Patrik Nordlund
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu kasvatustieteen pro gradu -tutkielmaan Kohtaava koulu – haastattelututkimus steinerkoulun tunnekasvatuksesta.
Kommentit
Lähetä kommentti