Siirry pääsisältöön

Seksuaaliopetus alkuopetuksessa

 Maailman terveysjärjestön (WHO 2010, 17) mukaan jokaisella on oikeus seksuaalikasvatukseen. Seksuaalikasvatusta tulisi saada kehitys- ja ikätason mukaisesti itselleen sopivalla tavalla (Bildjuschkin & Ruuhilahti 2012b, 28). Seksuaalikasvatuksen avulla lapsen oma seksuaalisuus muodostuu vähitellen. Seksuaalikasvatuksessa lapsi oppii seksuaalisuuden tiedollisia ja sosiaalisia taitoja sekä tunnetaitoja. (Korteniemi-Poikela & Cacciatore 2015, 21.) Seksuaalikasvatuksessa opitaan arvostamaan itseään sekä kunnioittamaan omia ja toisten rajoja. Seksuaalikasvatus toimii seksuaaliopetuksen yläkäsitteenä. Seksuaaliopetus sisältää samoja asioita kuin seksuaalikasvatus. Seksuaaliopetusta annetaan kouluissa ja se pohjautuu perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Seksuaaliopetuksen vastuuhenkilönä toimii opettaja. (Oinonen & Susineva 2019, 9.) 

Seksuaalikasvatus voidaan jakaa epäviralliseen ja viralliseen seksuaalikasvatukseen. Epävirallista seksuaalikasvatusta antaa muun muassa koti ja kasvuympäristö. Koulu toimii virallisena seksuaaliopetuksen antajana. (Bildjuschkin, THL & lapset, nuoret ja perheet -yksikkö 2015, 86.) Epävirallisen seksuaalikasvatuksen merkitys on pienemmillä lapsilla suuri, koska lapsen seksuaalinen kehitys alkaa jo syntymästä asti (WHO 2010, 22). Koulu virallisena seksuaalikasvattajana mahdollistaa lapsen seksuaaliopetuksen.  

Olen tehnyt pro gradu –tutkielman yhteistyössä toisen luokanopettajaopiskelijan kanssa. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää, millaista alakoulun seksuaaliopetus on PISARA-kirjasarjan opettajan materiaalien näkökulmasta vuosiluokilla 1-6 ympäristöopin oppiaineessa. Ympäristöopin oppiaine valikoitui kandidaatin tutkimustulostemme myötä. Olemme erotelleet pro gradun tutkimuksen tulokset vuosiluokkiin 1–2 sekä 3–6. Erotteluun on vaikuttanut POPS samankaltainen erottelu. Tässä blogissa avaan alkuopetuksen tulokset. 

Kuten aiemmin mainitsin, seksuaaliopetus pohjautuu POPS:iin. POPS:sta nousevat käsitteet seksuaaliopetukselle ovat: kasvu ja kehitys, kehon osat, tunnetaidot ja mielenhyvinvointi sekä fyysisen koskemattomuuden kunnioittaminen. PISARA-kirjasarjan opettajan materiaalit vastaavat kaikkiin muihin alkuopetuksen POPS:n käsitteisiin lukuun ottamatta kasvua ja kehitystä. Kehon osia käsitellään PISARA-kirjasarjan opettajan materiaalien mukaan ensimmäisellä luokalla, jolloin kehon osia opetellaan tunnistamaan, nimeämään ja näyttämään. Myös tunnetaitoja käsitellään vain ensimmäisellä luokalla siitä näkökulmasta, että oppilas oppii tunnistamaan, nimeämään sekä käsittelemään tunteita. Ensimmäisellä ja toisella luokalla käsitellään itsensä ja muiden arvostamista erilaisuuden näkökulmasta; kaikki kelpaavat juuri sellaisina kuin ovat. Alkuopetuksessa lapsille opetetaan fyysisen koskemattomuuden kunnioittamista oman kehon rajojen kautta. 

PISARA-kirjasarjan opettajan materiaalit käsittelevät lisäksi POPS:n ulkopuolelta nousevia teemoja, jotka ovat seuraavat: lisääntyminen sekä YK:n ja lasten oikeuksien päivät. Lisääntymistä käsitellään ensimmäisellä ja toisella luokalla, jolloin keskiössä ovat hedelmöittymisen ja sukusolujen käsitteellinen ymmärtäminen. Opettajan materiaalit käsittelevät YK:n ja lasten oikeuksien päiviä, jolloin keskiössä ovat lapset ja heidän arvokas elämänsä. 

Olemme käyttäneet tutkimuksen raportoinnin tukena Korteniemi-Poikelan ja Cacciatoren seksuaalisuuden porrasmalli -käsikirjaa, jossa käsitellään portaittain lapsen seksuaalisuuden kehittymistä. Suosittelen kyseistä käsikirjaa jokaiselle opettajalle työvälineeksi seksuaaliopetukseen. Seksuaalisuuden porrasmalleista kerrotaan enemmän toisessa blogissa otsikolla seksuaaliopetus vuosiluokilla 3–6.

 Saara Tuomola

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Kirjoitus perustuu kasvatustieteen pro-gradu tutkielmaan “PISARA-kirjasarjan näkökulmia alakoulun seksuaaliopetukseen”. 

Lähteet:

Bildjuschkin, K. & Ruuhilahti, S 2012b. HOT: huolehdi, ohjaa, tue. Turku: Turun kaupunki.

Bildjuschkin, K., THL & Lapset, nuoret ja perheet -yksikkö 2015. Seksuaalikasvatusmallit ja -materiaalit. Teoksessa Bildjuschkin, K. (toim.) Seksuaalikasvatuksen tueksi. 64 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/129742/TY%c3%962016_35_web_korjattu.pdf?sequence=5&isAllowed=y. (Luettu 3.4.2021.)

Korteniemi-Poikela, E. & Cacciatore, R. 2015. Seksuaalisuuden portaat. Helsinki: Opetushallitus.

Oinonen, M. & Susineva, A. 2019. Seksuaalikasvattajan käsikirja. Helsinki: Hivpoint

WHO 2010. Standards for Sexuality Education in Europe. A framework for policy makers, educational and health authorities and specialists. https://www.bzga-whocc.de/fileadmin/user_upload/WHO_BZgA_Standards_English.pdf. (Luettu 3.4.2021.)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Ammattikoulusta yliopistoon: poikkeuksellista, ahkeruutta vaativaa mutta mahdollista

  Ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua, joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi, ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.   Jokai...

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...