Greta Thunberg, Atte Ahokas, Tuure Boelius. Siinä muutamia nuoria, ketkä vaikuttavat ympäristöönsä kukin omalla tahollaan. Thunberg ja Ahokas tunnetaan ympäristövaikuttajina. Tuure Boelius tuo aktiivisesti esille sukupuoli- ja seksuaalitasa-arvoa pyrkien näin vaikuttamaan nuorten suvaitsevaisuuskäsitykseen. Miten vaikuttamista tulee alakoulussa opettaa, jotta lapsista kasvaisi aktiivisia yhteiskunnan jäseniä?
Vaikuttaminen on muutosta, jota edeltää osallisuus. Koulussa oppilaiden osallisuus toimintaan lisää vaikuttamisen mahdollisuuksia. Puhuttaessa vaikuttamisesta miellämme sen herkästi vain yhteiskunnalliseksi vaikuttamiseksi. Tutkielmani mukaan vaikuttamista ilmenee monissa koulun arkipäiväisissäkin hetkissä. Vaikuttamisen keskiössä on oppilaan luovuus ja oma mielenkiinto. Jos vaikuttaminen alakoulussa suuntautuu vain yhteiskunnalliselle sektorille, oppilaiden luovuus voi vähentyä. (Sotkasiira, Haikkola & Horelli 2010, 176.)
Pro gradu -tutkielmani käsitteli vaikuttamisen opettamista alakoulussa. Tutkin luokanopettajien kokemuksia siitä, miten vaikuttamista alakoulussa opetetaan, millaisia merkityssuhteita siihen kuuluu ja millainen opettajan rooli on oppilaan vaikuttamisprosessissa. Aineiston keräsin haastatteluilla, jotta kokemuksien tulkitseminen olisi mahdollisimman monipuolista.
Vaikuttaminen koettiin melko laajaksi käsitteeksi, sillä sen sisältöjä ei ole tarkasti eritelty Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Voidaan katsoa opettamissisältöjen ja -tavan olevan hyvin paljon riippuvaista opettajasta. Vaikuttamisen sisältöihin yhdistettiin tutkielmani mukaan muun muassa vuorovaikutustaidot, tunnetaidot, ympäristökasvatus ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Vaikuttamisen opettaminen ei sisälly vain oppiainerajojen sisäpuolelle, vaan se on laaja kokonaisuus, jota opitaan myös muissa koulupäivän tilanteissa. Oppilaan vaikuttaminen voi olla hyvin pieniä tekoja, joilla kuitenkin on oppilaan tulevaisuuden kannalta suuri merkitys. Vaikuttamisen harjoittelu alakoulussa kehittää oppilaan ajattelumallia yhteiskunnasta.
Vaikuttamisen opettaminen kannattaa kohdistaa oppilaan lähiympäristöön esimerkiksi luokkayhteisöön, kouluun tai asuinpaikkakuntaan. Oppilaat voivat esimerkiksi vaikuttaa juhlaesityksen sisältöön, oman luokan ilmapiiriin hyvillä käytöstavoilla tai asuinalueen viihtyisyyteen ympäristövaikuttamisen keinoin. Oppilaat ovat motivoituneempia, kun he kokevat vaikuttamisprosessin ja sen kohteen merkitykselliseksi. Vaikuttamisen tulisi tutkielmani mukaan olla helposti ymmärrettävissä. Ymmärrettävyyttä auttavat opettajan selkeät konkreettiset esimerkit.
Opettajan rooli on luoda luokkaan turvallinen ilmapiiri, jossa oppilaiden on turvallista ilmaista omia näkemyksiään ja perustella mielipiteitään. Vallankäytön opettamisen voidaan katsoa olevan opettajan vastuulla. Sosiaalisissa suhteissa on aina väistämättä valtasuhteita (Foucault 2014, 271). Opettaja käyttää luokassa valtaa, mutta samalla esimerkein kasvattaa oppilaita kantamaan vastuuta oman ikätason mukaisesti.
Vaikuttamisen oppiminen ei ole sisäsyntyistä, vaan ihminen oppii sen erilaisten monipuolisten harjoitteiden ja kokemuksen kautta (Alanko 2010, 55–57). Koulun tehtävänä voidaan katsoa olevan oppilaan kasvattaminen yhteiskunnan jäseneksi. Tutkielmani mukaan vaikuttamisen opettamisella on yhteiskunnan kannalta merkitystä, jotta oppilaista kasvaisi aktiivisia toimijoita. Alakoulussa vaikuttaminen on tekoja, joilla harjoitellaan muutoksen aikaan saamista. Yhteiskunta on alati muuttuvassa tilassa, jolloin myös vaikuttamisen muodot esimerkiksi sosiaalisen median kautta muuttuvat. Opettajan tulee olla tietoinen ympäröivän maailman trendeistä, jotta hän voi antaa oppilaille parhaat mahdolliset eväät aktiiviseksi toimijaksi kasvamisessa.
Emma Sarkkola
Lapin yliopisto, K’Meidän pitää kasvattaa lapsista aktiivisia toimijoita eikä joessa ajelehtivia tukkeja Kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan ” ’Meidän pitää kasvattaa lapsista aktiivisia toimijoita eikä joessa ajelehtivia tukkeja.’ Luokanopettajien kokemuksia vaikuttamisen opettamisesta alakoulussa”
Lähteet:
Alanko, Anu 2010. Osallisuuden Paikat Koulussa. Teoksessa Kirsi Kallio, Aino, Ritala-Koskinen, Niina Rutanen & Tiina Mälkiä (toim.) Missä Lapsuutta Tehdään? Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto: Nuorisotutkimusseura. 55– 72.
Foucault, Michel 2014. Parhaat. Suomentanut Tapani Kilpeläinen, Simo Määttä & Johan L. Pii. 2014. Tampere: Niin & näin
Sotkasiira, Tiina, Haikkola, Lotta & Horelli, Liisa 2010. Building towards effective participation: A learning-based network approach to youth participation. Teoksessa Barry Percy-Smith & Nigel Thomas (toim.) A Handbook of Children and Young People’s Participation – Perspectives from Theory and Practice. Lontoo; New York: Routledge. 174–183.
Vaikuttaminen on muutosta, jota edeltää osallisuus. Koulussa oppilaiden osallisuus toimintaan lisää vaikuttamisen mahdollisuuksia. Puhuttaessa vaikuttamisesta miellämme sen herkästi vain yhteiskunnalliseksi vaikuttamiseksi. Tutkielmani mukaan vaikuttamista ilmenee monissa koulun arkipäiväisissäkin hetkissä. Vaikuttamisen keskiössä on oppilaan luovuus ja oma mielenkiinto. Jos vaikuttaminen alakoulussa suuntautuu vain yhteiskunnalliselle sektorille, oppilaiden luovuus voi vähentyä. (Sotkasiira, Haikkola & Horelli 2010, 176.)
Pro gradu -tutkielmani käsitteli vaikuttamisen opettamista alakoulussa. Tutkin luokanopettajien kokemuksia siitä, miten vaikuttamista alakoulussa opetetaan, millaisia merkityssuhteita siihen kuuluu ja millainen opettajan rooli on oppilaan vaikuttamisprosessissa. Aineiston keräsin haastatteluilla, jotta kokemuksien tulkitseminen olisi mahdollisimman monipuolista.
Vaikuttaminen koettiin melko laajaksi käsitteeksi, sillä sen sisältöjä ei ole tarkasti eritelty Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Voidaan katsoa opettamissisältöjen ja -tavan olevan hyvin paljon riippuvaista opettajasta. Vaikuttamisen sisältöihin yhdistettiin tutkielmani mukaan muun muassa vuorovaikutustaidot, tunnetaidot, ympäristökasvatus ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Vaikuttamisen opettaminen ei sisälly vain oppiainerajojen sisäpuolelle, vaan se on laaja kokonaisuus, jota opitaan myös muissa koulupäivän tilanteissa. Oppilaan vaikuttaminen voi olla hyvin pieniä tekoja, joilla kuitenkin on oppilaan tulevaisuuden kannalta suuri merkitys. Vaikuttamisen harjoittelu alakoulussa kehittää oppilaan ajattelumallia yhteiskunnasta.
Vaikuttamisen opettaminen kannattaa kohdistaa oppilaan lähiympäristöön esimerkiksi luokkayhteisöön, kouluun tai asuinpaikkakuntaan. Oppilaat voivat esimerkiksi vaikuttaa juhlaesityksen sisältöön, oman luokan ilmapiiriin hyvillä käytöstavoilla tai asuinalueen viihtyisyyteen ympäristövaikuttamisen keinoin. Oppilaat ovat motivoituneempia, kun he kokevat vaikuttamisprosessin ja sen kohteen merkitykselliseksi. Vaikuttamisen tulisi tutkielmani mukaan olla helposti ymmärrettävissä. Ymmärrettävyyttä auttavat opettajan selkeät konkreettiset esimerkit.
Opettajan rooli on luoda luokkaan turvallinen ilmapiiri, jossa oppilaiden on turvallista ilmaista omia näkemyksiään ja perustella mielipiteitään. Vallankäytön opettamisen voidaan katsoa olevan opettajan vastuulla. Sosiaalisissa suhteissa on aina väistämättä valtasuhteita (Foucault 2014, 271). Opettaja käyttää luokassa valtaa, mutta samalla esimerkein kasvattaa oppilaita kantamaan vastuuta oman ikätason mukaisesti.
Vaikuttamisen oppiminen ei ole sisäsyntyistä, vaan ihminen oppii sen erilaisten monipuolisten harjoitteiden ja kokemuksen kautta (Alanko 2010, 55–57). Koulun tehtävänä voidaan katsoa olevan oppilaan kasvattaminen yhteiskunnan jäseneksi. Tutkielmani mukaan vaikuttamisen opettamisella on yhteiskunnan kannalta merkitystä, jotta oppilaista kasvaisi aktiivisia toimijoita. Alakoulussa vaikuttaminen on tekoja, joilla harjoitellaan muutoksen aikaan saamista. Yhteiskunta on alati muuttuvassa tilassa, jolloin myös vaikuttamisen muodot esimerkiksi sosiaalisen median kautta muuttuvat. Opettajan tulee olla tietoinen ympäröivän maailman trendeistä, jotta hän voi antaa oppilaille parhaat mahdolliset eväät aktiiviseksi toimijaksi kasvamisessa.
Emma Sarkkola
Lapin yliopisto, K’Meidän pitää kasvattaa lapsista aktiivisia toimijoita eikä joessa ajelehtivia tukkeja Kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan ” ’Meidän pitää kasvattaa lapsista aktiivisia toimijoita eikä joessa ajelehtivia tukkeja.’ Luokanopettajien kokemuksia vaikuttamisen opettamisesta alakoulussa”
Lähteet:
Alanko, Anu 2010. Osallisuuden Paikat Koulussa. Teoksessa Kirsi Kallio, Aino, Ritala-Koskinen, Niina Rutanen & Tiina Mälkiä (toim.) Missä Lapsuutta Tehdään? Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto: Nuorisotutkimusseura. 55– 72.
Foucault, Michel 2014. Parhaat. Suomentanut Tapani Kilpeläinen, Simo Määttä & Johan L. Pii. 2014. Tampere: Niin & näin
Sotkasiira, Tiina, Haikkola, Lotta & Horelli, Liisa 2010. Building towards effective participation: A learning-based network approach to youth participation. Teoksessa Barry Percy-Smith & Nigel Thomas (toim.) A Handbook of Children and Young People’s Participation – Perspectives from Theory and Practice. Lontoo; New York: Routledge. 174–183.
Kommentit
Lähetä kommentti