Siirry pääsisältöön

Vaikuttamisen opettaminen alakoulussa

Greta Thunberg, Atte Ahokas, Tuure Boelius. Siinä muutamia nuoria, ketkä vaikuttavat ympäristöönsä kukin omalla tahollaan. Thunberg ja Ahokas tunnetaan ympäristövaikuttajina. Tuure Boelius tuo aktiivisesti esille sukupuoli- ja seksuaalitasa-arvoa pyrkien näin vaikuttamaan nuorten suvaitsevaisuuskäsitykseen. Miten vaikuttamista tulee alakoulussa opettaa, jotta lapsista kasvaisi aktiivisia yhteiskunnan jäseniä?

Vaikuttaminen on muutosta, jota edeltää osallisuus. Koulussa oppilaiden osallisuus toimintaan lisää vaikuttamisen mahdollisuuksia. Puhuttaessa vaikuttamisesta miellämme sen herkästi vain yhteiskunnalliseksi vaikuttamiseksi. Tutkielmani mukaan vaikuttamista ilmenee monissa koulun arkipäiväisissäkin hetkissä. Vaikuttamisen keskiössä on oppilaan luovuus ja oma mielenkiinto. Jos vaikuttaminen alakoulussa suuntautuu vain yhteiskunnalliselle sektorille, oppilaiden luovuus voi vähentyä. (Sotkasiira, Haikkola & Horelli 2010, 176.)

Pro gradu -tutkielmani käsitteli vaikuttamisen opettamista alakoulussa. Tutkin luokanopettajien kokemuksia siitä, miten vaikuttamista alakoulussa opetetaan, millaisia merkityssuhteita siihen kuuluu ja millainen opettajan rooli on oppilaan vaikuttamisprosessissa. Aineiston keräsin haastatteluilla, jotta kokemuksien tulkitseminen olisi mahdollisimman monipuolista.

Vaikuttaminen koettiin melko laajaksi käsitteeksi, sillä sen sisältöjä ei ole tarkasti eritelty Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Voidaan katsoa opettamissisältöjen ja -tavan olevan hyvin paljon riippuvaista opettajasta. Vaikuttamisen sisältöihin yhdistettiin tutkielmani mukaan muun muassa vuorovaikutustaidot, tunnetaidot, ympäristökasvatus ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Vaikuttamisen opettaminen ei sisälly vain oppiainerajojen sisäpuolelle, vaan se on laaja kokonaisuus, jota opitaan myös muissa koulupäivän tilanteissa. Oppilaan vaikuttaminen voi olla hyvin pieniä tekoja, joilla kuitenkin on oppilaan tulevaisuuden kannalta suuri merkitys. Vaikuttamisen harjoittelu alakoulussa kehittää oppilaan ajattelumallia yhteiskunnasta.

Vaikuttamisen opettaminen kannattaa kohdistaa oppilaan lähiympäristöön esimerkiksi luokkayhteisöön, kouluun tai asuinpaikkakuntaan. Oppilaat voivat esimerkiksi vaikuttaa juhlaesityksen sisältöön, oman luokan ilmapiiriin hyvillä käytöstavoilla tai asuinalueen viihtyisyyteen ympäristövaikuttamisen keinoin. Oppilaat ovat motivoituneempia, kun he kokevat vaikuttamisprosessin ja sen kohteen merkitykselliseksi. Vaikuttamisen tulisi tutkielmani mukaan olla helposti ymmärrettävissä. Ymmärrettävyyttä auttavat opettajan selkeät konkreettiset esimerkit.

Opettajan rooli on luoda luokkaan turvallinen ilmapiiri, jossa oppilaiden on turvallista ilmaista omia näkemyksiään ja perustella mielipiteitään. Vallankäytön opettamisen voidaan katsoa olevan opettajan vastuulla. Sosiaalisissa suhteissa on aina väistämättä valtasuhteita (Foucault 2014, 271). Opettaja käyttää luokassa valtaa, mutta samalla esimerkein kasvattaa oppilaita kantamaan vastuuta oman ikätason mukaisesti.

Vaikuttamisen oppiminen ei ole sisäsyntyistä, vaan ihminen oppii sen erilaisten monipuolisten harjoitteiden ja kokemuksen kautta (Alanko 2010, 55–57). Koulun tehtävänä voidaan katsoa olevan oppilaan kasvattaminen yhteiskunnan jäseneksi. Tutkielmani mukaan vaikuttamisen opettamisella on yhteiskunnan kannalta merkitystä, jotta oppilaista kasvaisi aktiivisia toimijoita. Alakoulussa vaikuttaminen on tekoja, joilla harjoitellaan muutoksen aikaan saamista. Yhteiskunta on alati muuttuvassa tilassa, jolloin myös vaikuttamisen muodot esimerkiksi sosiaalisen median kautta muuttuvat. Opettajan tulee olla tietoinen ympäröivän maailman trendeistä, jotta hän voi antaa oppilaille parhaat mahdolliset eväät aktiiviseksi toimijaksi kasvamisessa.

Emma Sarkkola
Lapin yliopisto, K’Meidän pitää kasvattaa lapsista aktiivisia toimijoita eikä joessa ajelehtivia tukkeja Kasvatustieteiden tiedekunta

Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan ” ’Meidän pitää kasvattaa lapsista aktiivisia toimijoita eikä joessa ajelehtivia tukkeja.’ Luokanopettajien kokemuksia vaikuttamisen opettamisesta alakoulussa”


Lähteet:

Alanko, Anu 2010. Osallisuuden Paikat Koulussa. Teoksessa Kirsi Kallio, Aino, Ritala-Koskinen, Niina Rutanen & Tiina Mälkiä (toim.) Missä Lapsuutta Tehdään? Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto: Nuorisotutkimusseura. 55– 72.

Foucault, Michel 2014. Parhaat. Suomentanut Tapani Kilpeläinen, Simo Määttä & Johan L. Pii. 2014. Tampere: Niin & näin

Sotkasiira, Tiina, Haikkola, Lotta & Horelli, Liisa 2010. Building towards effective participation: A learning-based network approach to youth participation. Teoksessa Barry Percy-Smith & Nigel Thomas (toim.) A Handbook of Children and Young People’s Participation – Perspectives from Theory and Practice. Lontoo; New York: Routledge. 174–183.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koronaviruspandemia ja pro gradu -tutkielma

Keväällä 2020 Suomessa otettiin käyttöön valmiuslaki, josta seurasi hyvin poikkeuksellinen ajanjakso. Tämä haastoi meidät tutkielman tekijät toteuttamaan pro gradu -tutkielman täysin etäyhteyksiä hyödyntäen. Tutkielman toteuttaminen onnistui mutkattomasti, vaikka toinen meistä työskenteli gradun parissa Rovaniemellä ja toinen Helsingissä. Koronaviruksen leviäminen maailmanlaajuisesti vaikutti työskentelytavan lisäksi myös meidän tutkielmamme aiheeseen, sillä poikkeusolojen vuoksi koulut sulkeutuivat ja näin ollen emme päässeet tutkimaan alkuperäistä aihettamme. Koulujen sulkeutumisen ja etäopetuksen aloittamisen myötä meille tutkielman tekijöille avautui mainio mahdollisuus tutkia tätä historiallisesti ennennäkemätöntä etäopetuksen ajanjaksoa Suomen peruskouluissa ja oppilaitoksissa. Etäopetusta on tutkittu verrattain paljon, mutta aiemmat tutkimukset painottuvat toiselle ja kolmannelle asteelle, etenkin Suomen kontekstissa. Halusimme säilyttää tutkielmamme aiheessa yhteisen mielenkiin

Kimurantti käsityönopetus

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) käsityön oppiaineen tehtävänä on ohjata oppilaita kokonaisen käsityöprosessin hallintaan sekä monimateriaaliseen työskentelyyn. Opetussuunnitelma ohjaa yhä enemmän oppilaita omatoimisuuteen ja kokonaisen käsityöprosessiin, eikä tekniikoista puhuta juuri lainkaan. Kokonaisessa käsityössä sama henkilö suorittaa kaikki käsityöprosessin vaiheet itse, jolloin hän tuntee tuotteen valmistuksen eri vaiheet ja tekee pääsääntöisesti tuotteen itse. Kokemusteni perusteella käsityötä opettavien opettajien keskuudessa vallitsee paljon erilaisia, jopa turhautuneita ajatuksia opetussuunnitelmasta. Itse olen saanut luokanopettajakoulutuksessani hyvät valmiudet käsityönopetukseen perusopintojen ja sivuaineopintojen ansioista. Opintojeni ansiosta olen myös vaikuttunut kokonaisen käsityöprosessin toteuttamisesta opetuksessa. Julkiset keskustelut sekä henkilökohtaiset keskustelut luokanopettajien kanssa inspiroivat minua tutkimaan käsityönopetusta ja kok

Tunnetaidoissa tulevaisuus?

Tunnetaidot ovat nouseva trendi kasvatustieteen kentällä. Aihe nosti esiin päätään ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa, kun terveystieto otettiin osaksi perusopetussuunnitelmaa, jonka yhtenä osa-alueena toimivat tunnetaidot. Terveystiedosta povattiin ratkaisua nuorten syrjäytymiseen ja ongelmakäyttäytymiseen. Tänä päivänä roolit ovat kuitenkin kääntyneet ja tunnetaidot nähdään samanlaisessa valossa kuin terveystieto aikoinaan. Mitä sillä sitten tarkoitetaan, kun puhutaan tunnetaidoista? Pelkistettynä sillä tarkoitetaan ihmisen kykyä tunnistaa, ilmaista ja säädellä erilaisia tunteita. Tunnetaidot ovat jatkuvasti läsnä elämässämme: käyttäytymisessämme, itseemme ja muihin suhtautumisessa, sekä henkisessä ja fyysisessä hyvinvoinnissa. Halusimme lähteä syventymään aiheeseen, sillä tunnetaidot on kirjattu osaksi opetussuunnitelmaa, mutta niiden opettaminen on pitkälti opettajan omalla vastuulla. Tämän vuoksi halusimme lähteä tutkimaan, miten tunnetaitoja opetetaan ja millaisia vaikutuksia n