Siirry pääsisältöön

Luokanopettajan työaika

Työelämä on muuttunut viime vuosina ja tämä muutos koskee myös opettajien työtä. Enää ei ole itsestään selvää, että valmistumisen jälkeen työntekijä jatkaisi samassa työssä eläkeikään asti. Tuoreet opettajatkaan eivät ajattele, että tulisivat tekemään opettajan työtä lopun ikäänsä. Digitaalisuuden tuomat muutokset ovat olleet suuria ja näkyvät opettajien arkipäivissä. Yksi suurimmista muutoksista on kuitenkin työn luonteen muuttuminen. Enää ihmisten ei ole niin helppoa rajata työtään, kun digitaalisuuden ansiosta työ ei ole sidottua tiettyyn aikaan tai paikkaan. Opettajat ovat nostaneet esille, että he kokevat työn rajaamisen haasteelliseksi. Tämä onkin yksi syy myös sille, että opettajat kokevat paljon työuupumusta.

Luokanopettajan työaika on yksi töistä, jotka määritellään Suomen työaikalain ulkopuolella. Opettajan työaika määritellään Kunnallisen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimuksen (OVTES) perusteella. Luokanopettajan työaika määrittyy opetusvelvollisuuden mukaan. Opetusvelvollisuus on 24 oppituntia viikossa. Tämän lisäksi opettajalle kuuluu korkeintaan 120 tuntia yhteissuunnittelua ja kolme kuuden tunnin opinto- ja suunnittelupäivää (veso-päivät). Työajan lisäksi luokanopettajan työtä määrittelevät hänen vastuullaan olevat työtehtävät, jotka tapahtuvat pitkälti oppituntien ja yhteissuunnitteluajan ulkopuolella. Näitä työtehtäviä ovat esimerkiksi opetuksen suunnittelu, arviointi, huoltajayhteistyö, moniammatillinen yhteistyö ja koulun kehitystyö.

Olen pro gradu –tutkielmassani perehtynyt siihen, miten luokanopettajat näkevät oman työaikansa ja –tehtävänsä. Olin aihetta valitessani kiinnostunut tulevasta työstäni ja meneillään olevan vuosityöaikakokeilun johdosta aihe on myös ajankohtainen. Olin kiinnostunut siitä, kuinka paljon opettajat tekevät töitä ja mihin he työaikansa käyttävät. Tutkimukseni on perinteinen survey-tutkimus, johon osallistui 94 luokanopettajaa. Tutkimuksen olen analysoinut erilaisin määrällisin menetelmin, hyödyntäen avointen kysymysten osalta myös laadullista sisällönanalyysiä.

Tutkimukseni tulosten mukaan luokanopettajat opettavat keskimäärin 25 oppituntia viikossa ja työskentelevät keskimäärin 12,3 tuntia oppituntien ulkopuolella. Opettajat tekevät siis noin 37 tuntia töitä viikossa, mutta korostivat sitä, että työnmäärä vaihtelee paljon. Esimerkiksi lukukausien lopussa työtä tehdään paljon enemmän, mutta myös elokuussa kouluvuoden alkaessa työaika pitenee huomattavasti. Opettajat kokivat hyvin vahvasti, että heidän työaikansa ei ole riittävää, ja monet oppituntien ulkopuolella tehtävät työt koetaan ylimääräiseksi, koska niille ei ole varattu erikseen työaikaa.

Tutkimukseen osallistuneet opettajat käyttivät opetustyön lisäksi eniten aikaan opetuksen suunnitteluun, huoltajayhteistyöhön, arviointiin ja erilaisiin kokouksiin. Opetuksen suunnitteluun käytetty aika koettiin tärkeäksi ja siihen oli halu käyttää nykyistäkin enemmän aikaa. Tutkimukseni tulosten perusteella, opettajat eivät ole kiinnostuneet vuosityöaikaan siirtymisestä. Pyrin löytämään selittäviä tekijöitä sille, miksi jotkut opettajat tekivät enemmän töitä kuin toiset. Ainoastaan sukupuolen ja työajan korrelaatio oli tilastollisesti merkitsevä, mutta muilla taustamuuttujilla ei ollut selittävää merkitystä.

Tutkimukseni antoi paljon ideoita jatkotutkimuksiin. Aineiston perusteella heräsi esimerkiksi kysymyksiä, pitäisikö oppilasryhmän ”koostumuksen” vaikuttaa opettajan palkkaukseen, tai miten erilaiset opettajan elämän muut tekijät vaikuttavat opettajan työaikaan. Kokonaisuudessaan tutkimukseen osallistuneet opettajat olivat kuitenkin sitä mieltä, että opettajan työssä ongelmana ei ole työaika, vaan työn määrä.

Emmi Polus

Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta

Kirjoitus perustuu kasvatustieteen pro gradu –tutkielmaan: ”Alakoulun työaika ja -tehtävät luokanopettajien kertomana.”

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koronaviruspandemia ja pro gradu -tutkielma

Keväällä 2020 Suomessa otettiin käyttöön valmiuslaki, josta seurasi hyvin poikkeuksellinen ajanjakso. Tämä haastoi meidät tutkielman tekijät toteuttamaan pro gradu -tutkielman täysin etäyhteyksiä hyödyntäen. Tutkielman toteuttaminen onnistui mutkattomasti, vaikka toinen meistä työskenteli gradun parissa Rovaniemellä ja toinen Helsingissä. Koronaviruksen leviäminen maailmanlaajuisesti vaikutti työskentelytavan lisäksi myös meidän tutkielmamme aiheeseen, sillä poikkeusolojen vuoksi koulut sulkeutuivat ja näin ollen emme päässeet tutkimaan alkuperäistä aihettamme. Koulujen sulkeutumisen ja etäopetuksen aloittamisen myötä meille tutkielman tekijöille avautui mainio mahdollisuus tutkia tätä historiallisesti ennennäkemätöntä etäopetuksen ajanjaksoa Suomen peruskouluissa ja oppilaitoksissa. Etäopetusta on tutkittu verrattain paljon, mutta aiemmat tutkimukset painottuvat toiselle ja kolmannelle asteelle, etenkin Suomen kontekstissa. Halusimme säilyttää tutkielmamme aiheessa yhteisen mielenkiin

Kimurantti käsityönopetus

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) käsityön oppiaineen tehtävänä on ohjata oppilaita kokonaisen käsityöprosessin hallintaan sekä monimateriaaliseen työskentelyyn. Opetussuunnitelma ohjaa yhä enemmän oppilaita omatoimisuuteen ja kokonaisen käsityöprosessiin, eikä tekniikoista puhuta juuri lainkaan. Kokonaisessa käsityössä sama henkilö suorittaa kaikki käsityöprosessin vaiheet itse, jolloin hän tuntee tuotteen valmistuksen eri vaiheet ja tekee pääsääntöisesti tuotteen itse. Kokemusteni perusteella käsityötä opettavien opettajien keskuudessa vallitsee paljon erilaisia, jopa turhautuneita ajatuksia opetussuunnitelmasta. Itse olen saanut luokanopettajakoulutuksessani hyvät valmiudet käsityönopetukseen perusopintojen ja sivuaineopintojen ansioista. Opintojeni ansiosta olen myös vaikuttunut kokonaisen käsityöprosessin toteuttamisesta opetuksessa. Julkiset keskustelut sekä henkilökohtaiset keskustelut luokanopettajien kanssa inspiroivat minua tutkimaan käsityönopetusta ja kok

Tunnetaidoissa tulevaisuus?

Tunnetaidot ovat nouseva trendi kasvatustieteen kentällä. Aihe nosti esiin päätään ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa, kun terveystieto otettiin osaksi perusopetussuunnitelmaa, jonka yhtenä osa-alueena toimivat tunnetaidot. Terveystiedosta povattiin ratkaisua nuorten syrjäytymiseen ja ongelmakäyttäytymiseen. Tänä päivänä roolit ovat kuitenkin kääntyneet ja tunnetaidot nähdään samanlaisessa valossa kuin terveystieto aikoinaan. Mitä sillä sitten tarkoitetaan, kun puhutaan tunnetaidoista? Pelkistettynä sillä tarkoitetaan ihmisen kykyä tunnistaa, ilmaista ja säädellä erilaisia tunteita. Tunnetaidot ovat jatkuvasti läsnä elämässämme: käyttäytymisessämme, itseemme ja muihin suhtautumisessa, sekä henkisessä ja fyysisessä hyvinvoinnissa. Halusimme lähteä syventymään aiheeseen, sillä tunnetaidot on kirjattu osaksi opetussuunnitelmaa, mutta niiden opettaminen on pitkälti opettajan omalla vastuulla. Tämän vuoksi halusimme lähteä tutkimaan, miten tunnetaitoja opetetaan ja millaisia vaikutuksia n