Työelämä on muuttunut viime vuosina ja tämä muutos koskee myös opettajien työtä. Enää ei ole itsestään selvää, että valmistumisen jälkeen työntekijä jatkaisi samassa työssä eläkeikään asti. Tuoreet opettajatkaan eivät ajattele, että tulisivat tekemään opettajan työtä lopun ikäänsä. Digitaalisuuden tuomat muutokset ovat olleet suuria ja näkyvät opettajien arkipäivissä. Yksi suurimmista muutoksista on kuitenkin työn luonteen muuttuminen. Enää ihmisten ei ole niin helppoa rajata työtään, kun digitaalisuuden ansiosta työ ei ole sidottua tiettyyn aikaan tai paikkaan. Opettajat ovat nostaneet esille, että he kokevat työn rajaamisen haasteelliseksi. Tämä onkin yksi syy myös sille, että opettajat kokevat paljon työuupumusta.
Luokanopettajan työaika on yksi töistä, jotka määritellään Suomen työaikalain ulkopuolella. Opettajan työaika määritellään Kunnallisen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimuksen (OVTES) perusteella. Luokanopettajan työaika määrittyy opetusvelvollisuuden mukaan. Opetusvelvollisuus on 24 oppituntia viikossa. Tämän lisäksi opettajalle kuuluu korkeintaan 120 tuntia yhteissuunnittelua ja kolme kuuden tunnin opinto- ja suunnittelupäivää (veso-päivät). Työajan lisäksi luokanopettajan työtä määrittelevät hänen vastuullaan olevat työtehtävät, jotka tapahtuvat pitkälti oppituntien ja yhteissuunnitteluajan ulkopuolella. Näitä työtehtäviä ovat esimerkiksi opetuksen suunnittelu, arviointi, huoltajayhteistyö, moniammatillinen yhteistyö ja koulun kehitystyö.
Olen pro gradu –tutkielmassani perehtynyt siihen, miten luokanopettajat näkevät oman työaikansa ja –tehtävänsä. Olin aihetta valitessani kiinnostunut tulevasta työstäni ja meneillään olevan vuosityöaikakokeilun johdosta aihe on myös ajankohtainen. Olin kiinnostunut siitä, kuinka paljon opettajat tekevät töitä ja mihin he työaikansa käyttävät. Tutkimukseni on perinteinen survey-tutkimus, johon osallistui 94 luokanopettajaa. Tutkimuksen olen analysoinut erilaisin määrällisin menetelmin, hyödyntäen avointen kysymysten osalta myös laadullista sisällönanalyysiä.
Tutkimukseni tulosten mukaan luokanopettajat opettavat keskimäärin 25 oppituntia viikossa ja työskentelevät keskimäärin 12,3 tuntia oppituntien ulkopuolella. Opettajat tekevät siis noin 37 tuntia töitä viikossa, mutta korostivat sitä, että työnmäärä vaihtelee paljon. Esimerkiksi lukukausien lopussa työtä tehdään paljon enemmän, mutta myös elokuussa kouluvuoden alkaessa työaika pitenee huomattavasti. Opettajat kokivat hyvin vahvasti, että heidän työaikansa ei ole riittävää, ja monet oppituntien ulkopuolella tehtävät työt koetaan ylimääräiseksi, koska niille ei ole varattu erikseen työaikaa.
Tutkimukseen osallistuneet opettajat käyttivät opetustyön lisäksi eniten aikaan opetuksen suunnitteluun, huoltajayhteistyöhön, arviointiin ja erilaisiin kokouksiin. Opetuksen suunnitteluun käytetty aika koettiin tärkeäksi ja siihen oli halu käyttää nykyistäkin enemmän aikaa. Tutkimukseni tulosten perusteella, opettajat eivät ole kiinnostuneet vuosityöaikaan siirtymisestä. Pyrin löytämään selittäviä tekijöitä sille, miksi jotkut opettajat tekivät enemmän töitä kuin toiset. Ainoastaan sukupuolen ja työajan korrelaatio oli tilastollisesti merkitsevä, mutta muilla taustamuuttujilla ei ollut selittävää merkitystä.
Tutkimukseni antoi paljon ideoita jatkotutkimuksiin. Aineiston perusteella heräsi esimerkiksi kysymyksiä, pitäisikö oppilasryhmän ”koostumuksen” vaikuttaa opettajan palkkaukseen, tai miten erilaiset opettajan elämän muut tekijät vaikuttavat opettajan työaikaan. Kokonaisuudessaan tutkimukseen osallistuneet opettajat olivat kuitenkin sitä mieltä, että opettajan työssä ongelmana ei ole työaika, vaan työn määrä.
Emmi Polus
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu kasvatustieteen pro gradu –tutkielmaan: ”Alakoulun työaika ja -tehtävät luokanopettajien kertomana.”
Luokanopettajan työaika on yksi töistä, jotka määritellään Suomen työaikalain ulkopuolella. Opettajan työaika määritellään Kunnallisen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimuksen (OVTES) perusteella. Luokanopettajan työaika määrittyy opetusvelvollisuuden mukaan. Opetusvelvollisuus on 24 oppituntia viikossa. Tämän lisäksi opettajalle kuuluu korkeintaan 120 tuntia yhteissuunnittelua ja kolme kuuden tunnin opinto- ja suunnittelupäivää (veso-päivät). Työajan lisäksi luokanopettajan työtä määrittelevät hänen vastuullaan olevat työtehtävät, jotka tapahtuvat pitkälti oppituntien ja yhteissuunnitteluajan ulkopuolella. Näitä työtehtäviä ovat esimerkiksi opetuksen suunnittelu, arviointi, huoltajayhteistyö, moniammatillinen yhteistyö ja koulun kehitystyö.
Olen pro gradu –tutkielmassani perehtynyt siihen, miten luokanopettajat näkevät oman työaikansa ja –tehtävänsä. Olin aihetta valitessani kiinnostunut tulevasta työstäni ja meneillään olevan vuosityöaikakokeilun johdosta aihe on myös ajankohtainen. Olin kiinnostunut siitä, kuinka paljon opettajat tekevät töitä ja mihin he työaikansa käyttävät. Tutkimukseni on perinteinen survey-tutkimus, johon osallistui 94 luokanopettajaa. Tutkimuksen olen analysoinut erilaisin määrällisin menetelmin, hyödyntäen avointen kysymysten osalta myös laadullista sisällönanalyysiä.
Tutkimukseni tulosten mukaan luokanopettajat opettavat keskimäärin 25 oppituntia viikossa ja työskentelevät keskimäärin 12,3 tuntia oppituntien ulkopuolella. Opettajat tekevät siis noin 37 tuntia töitä viikossa, mutta korostivat sitä, että työnmäärä vaihtelee paljon. Esimerkiksi lukukausien lopussa työtä tehdään paljon enemmän, mutta myös elokuussa kouluvuoden alkaessa työaika pitenee huomattavasti. Opettajat kokivat hyvin vahvasti, että heidän työaikansa ei ole riittävää, ja monet oppituntien ulkopuolella tehtävät työt koetaan ylimääräiseksi, koska niille ei ole varattu erikseen työaikaa.
Tutkimukseen osallistuneet opettajat käyttivät opetustyön lisäksi eniten aikaan opetuksen suunnitteluun, huoltajayhteistyöhön, arviointiin ja erilaisiin kokouksiin. Opetuksen suunnitteluun käytetty aika koettiin tärkeäksi ja siihen oli halu käyttää nykyistäkin enemmän aikaa. Tutkimukseni tulosten perusteella, opettajat eivät ole kiinnostuneet vuosityöaikaan siirtymisestä. Pyrin löytämään selittäviä tekijöitä sille, miksi jotkut opettajat tekivät enemmän töitä kuin toiset. Ainoastaan sukupuolen ja työajan korrelaatio oli tilastollisesti merkitsevä, mutta muilla taustamuuttujilla ei ollut selittävää merkitystä.
Tutkimukseni antoi paljon ideoita jatkotutkimuksiin. Aineiston perusteella heräsi esimerkiksi kysymyksiä, pitäisikö oppilasryhmän ”koostumuksen” vaikuttaa opettajan palkkaukseen, tai miten erilaiset opettajan elämän muut tekijät vaikuttavat opettajan työaikaan. Kokonaisuudessaan tutkimukseen osallistuneet opettajat olivat kuitenkin sitä mieltä, että opettajan työssä ongelmana ei ole työaika, vaan työn määrä.
Emmi Polus
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu kasvatustieteen pro gradu –tutkielmaan: ”Alakoulun työaika ja -tehtävät luokanopettajien kertomana.”
Kommentit
Lähetä kommentti