Ei ole ihme, että opiskelijapiireissä yhtenä polttavana keskustelun aiheena pyörii vuodesta toiseen opetusharjoittelut, sillä onhan harjoittelu aina uusi ja jännittävä tilanne opiskelijan opintotaipaleella. Opiskelijat suorittavat ohjattuja opetusharjoitteluja opintojensa aikana viidessä eri periodissa tuoden heidät joka kerta uusien opettajien sekä ohjaajien eteen. Opiskelija kerryttää harjoitteluistaan käytännön kokemusta toimimalla ohjausryhmässään niin ohjattavana kuin ohjaajana vertaisilleen. Harjoitteluissa opiskelija hyödyntää saamaansa pedagogista ja kasvatuksellista tietoa käytännön maailmaan (Syrjäläinen, Jyrhämä & Haverinen 2004). Siksi opetusharjoittelujen roolia opiskelijan opettajuuden kehittymisessä voidaan pitää erityisen merkityksellisenä. Uudet vuorovaikutussuhteet ja toimintaperiaatteet sekä opiskelijan omat odotukset ja toiveet harjoittelulle synnyttävät ohjaukselle niin hyviä kuin huonojakin kokemuksia, ja jokainen opiskelija antaa omalle harjoittelukokemukselleen yksilöllisiä merkityksiä.
Kiinnostuimme näistä annetuista merkityksistä sekä keskusteluissa jaetuista kirjavista kokemuksista, sillä niiden tutkimisesta voisi syntyä arvokasta tietoa koulutuksen kehittämiseen. Rajakaltio (2011) esittää, että koska nykyinen peruskoulu on jatkuvan muutoksen kohteena, vaatii luokanopettajakoulutus tarkkaa ja jatkuvaa kehitystyötä. Halusimme antaa opiskelijoille äänen, jotta heidän kokemustensa kautta koulutustamme pystyttäisiin muovaamaan opiskelijalähtöisemmin ja vastaamaan opiskelijoiden tarpeisiin paremmin.
Tutkimme luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia heidän saamastaan tuesta ja ohjauksesta Lapin yliopiston harjoittelukoulussa. Tutkimus on laadullisesti toteutettu, ja siihen on haastateltu kahdeksaa luokanopettajaopiskelijaa. Haastattelut toteutettiin kahtena ryhmähaastatteluna helmikuussa 2020. Aineisto analysoitiin suurimmaksi osaksi aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla, mutta siinä sovellettiin myös teoriaohjaavan sisällönanalyysin periaatteita. Aineiston käsittelyn jälkeen tulokset jaettiin viiteen kategoriaan, joita olivat ohjauksen vuorovaikutteisuus, ohjauksen hyödyllisyys, ohjaajien välinen yhteistyö, miellyttämisen tarve ja paineiden kokeminen sekä vertaistuen merkitys. Näiden tulosten pohjalta olemme myös luoneet mielekkään ohjauksen mallin, jota voitaisiin hyödyntää tulevaisuuden tutkimuksissa ja tiedekuntamme kehittämistyössä.
Haastateltujen ohjaukselle antamat merkitykset saattoivat poiketa paljonkin toisistaan. Luokanopettajien kokemukset ohjauksen mielekkyydestä olivat erityisen riippuvaisia siitä, miten hyvänä vuorovaikutussuhde koettiin ohjausryhmässä. Tämän lisäksi opiskelijat toivoivat, että ohjauksessa keskityttäisiin suuriin ja yleispäteviin linjoihin, joiden avulla ohjauksen hyöty koettaisiin suurempana. Opiskelijat myös mainitsivat ohjausryhmän aikataululliset haasteet.
Lisäksi opiskelijat kokivat paineita liian tarkkoihin ohjeisiin ja niihin yhdistyvään velvoittavaan tunteeseen. Jotkut opiskelijat saattoivat vain kopioida ja toteuttaa ohjaavan opettajan tyyliä, sillä miellyttäminen nähtiin tarpeellisena kohdallisen palautteen toivossa. Lisäksi suuri osa tutkimukseemme osallistuneista näki, että yhteistyö harjoittelukoulun ja yliopiston välillä ei ollut avointa ja sen toimivuudessa nähtiin haasteita. Ristiriitaiseen palautteeseen ja ohjeidenantoon sekä informaation kulkuun liittyvää ongelmaa kuvailtiin kuiluksi, jonka väliin tulisi rakentaa eheämpi silta. Vertaisryhmän tukea opiskelijat pitävät itselleen tärkeänä. Useat informaalit tilanteet niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin saavat opiskelijat motivoitumaan koulutyöhön ja antamaan toisilleen uusia ideoita ja tukea.
Enna Karppinen ja Hanna Koivula, Lapin yliopisto
Kirjoitus perustuu kasvatustieteen pro gradu -tutkielmaan
” -- mehän niitä alkutaipaleella olevia tässä ollaan.” Luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia saamastaan ohjauksesta ja tuesta opetusharjoitteluissa.
Lähteet:
Rajakaltio, H. 2011. Moninaisuus yhtenäisyydessä: peruskoulu muutosten ristipaineissa. Tampere: Tampereen yliopisto.
Syrjäläinen, E., Jyrhämä, R. & Haverinen, L. 2004. Ohjaus tavoitteellisena toimintana. Praktikumikäsikirja. Helsinki: Helsingin yliopisto. Katsottu osoitteesta: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/327346/praktikumikasikirja-2021.pdf?sequence=1&isAllowed=y (Luettu 28.11.2020)
Nuoren elämänkulku, johon sisältyvät koulutukselliset ja ammatilliset valinnat, rakentuu ihmissuhteista, kulttuurisista ilmiöistä, yhteiskunnallisista rakenteista ja historiallisista tekijöistä. Nämä tekijät muovaavat niitä mielikuvia, joita nuorilla on erilaisista itselleen sopivista ammateista. (Juntunen 2016, 39, 38, 58.) Lappilaisten nuorten jatko-opintoihin siirtymistä toiselle asteelle käsittelevissä tutkimuksissa on havaittu, että lähtemisen välttämättömyys on pienten kylien nuorten todellisuutta koko Lapissa. Usealle pohjoisen nuorelle toiselle asteelle siirtyminen tarkoittaa pois kotoa muuttamista ympäristöön, jossa kulttuuri ja toimintatavat ovat erilaisia kuin kotona. Nuoret voivat joutua pohtimaan työllisyyden kysymyksiä sekä taloudellista pärjäämistä epävarmassa maailmassa. (Juntunen 2016, 59; Vaattovaara 2015, 198.) Pro Gradu -tutkielmassani selvitin lappilaisten metsäalan perustutkinnon opiskelijoiden alavalintaan liittyviä tekijöitä. Metsäalan alavalintaan liittyvät te
Kommentit
Lähetä kommentti