Siirry pääsisältöön

Liikunnallisesti aktiivisen lapsen liikuntaidentiteetin tukeminen perusopetuksen liikuntakasvatuksen keinoin

Väestön liikunnallisen aktiivisuuden lasku on viime aikoina ollut suuri yhteiskunnallinen puheenaihe. Liikuntapaikkojen runsaasta rakennusmäärästä huolimatta liikunnallinen aktiivisuus on laskussa. Liikuntakulttuurin muutos sekä liikunnallisen elämäntavan puute ovat syitä tähän. Koulumaailmassa käydään keskustelua siitä, miten liikuntakasvatuksella voitaisiin vaikuttaa lasten liikkumiseen. Liikuntakasvatuksen monipuolisista mahdollisuuksista ei ole tarpeeksi tietoa. Liikunnallisen elämäntavan omaksuminen varhain vaikuttaa merkittävästi yksilön tulevaisuuteen (Salovaara & Honkonen 2011).  Liikunnan on puhuttu olevan myös oppiaine, jossa harjoitellaan tärkeitä elämäntaitoja. Liikuntaan motivointi voi olla hyvinkin haastavaa (Salovaara & Honkonen 2011). 

Pro gradu -tutkielmassani tutkin, miten liikunnallisesti aktiivisen lapsen kokonaisvaltaista kasvua ja liikuntaidentiteetin kehitystä voidaan tukea perusopetuksen liikuntakasvatuksen keinoin. Määrittelen lapsen liikunnallisesti aktiiviseksi, kun hän osallistuu ohjattuun säännölliseen harjoitustoimintaan vapaa-ajallaan. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä toimivat teoriat liikuntakasvatuksesta formaalissa ja informaalissa oppimisympäristöissä ja liikuntaidentiteetin kehittymisestä. 

Tutkimustani ohjasi kolme tutkimuskysymystä. Ensimmäinen tutkimuskysymys kohdentui perusopetuksen alaluokkien liikuntakasvatuksen merkitykseen lapselle, joka osallistuu säännölliseen ohjattuun harrastustoimintaan. Toisella tutkimuskysymyksellä etsittiin tapoja, joilla perusopetuksen liikuntakasvatuksessa voidaan huomioida oppilaan yksilöllisiä piirteitä. Kolmannella tutkimuskysymyksellä selvitettiin, miten liikuntakasvatuksen keinoin voidaan tukea liikunnallisesti aktiivisen lapsen liikuntaidentiteetin kasvua ja kehitystä. Tutkin liikunnallisesti aktiivisen lapsen liikuntaidentiteetin tukemista perusopetuksen liikuntakasvatuksen keinoin seuraavista näkökulmista: kodin, koulun ja valmentajan välisen yhteistyön merkitys liikunnallisesti aktiiviselle lapselle, liikuntakulttuurin edistäminen, liikunnallisen elämäntavan mahdollistaminen jokaiselle lapselle, valmentajien tietoisuus perusopetuksen liikuntakasvatuksen tavoitteista ja painotuksista. 

Tutkimukseni oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Sähköpostitse lähetettävällä kyselyllä selvitin valmentajien näkemyksiä ja kokemuksia liikunnallisesti aktiivisen lapsen liikuntaidentiteetin tukemisesta perusopetuksen liikuntakasvatuksen keinoin. Tutkimukseen osallistuneet valmentajat toimivat aktiivisesti edustamiensa eri yksilö- ja joukkuelajien valmennuksessa. Kyselyn vastaukset analysoin fenomenografisella analyysilla.  

Tulokset osoittavat, että positiivisen liikuntakulttuurin eteenpäin vieminen ja sen kasvattaminen on erittäin tärkeää. Monipuolisen liikunnallisen asenteen luominen on sekä koulun että valmentajien vastuulla. Koulu ja valmentajat voivat vaikuttaa positiivisesti myös kodin liikunta-asenteisiin. Tärkeää on kasvattaa lapsi ymmärtämään liikunnan kokonaisvaltainen merkitys. Ammatillisen yhteistyön kautta voidaan rikastaa perusopetuksen liikuntakasvatusta ja tukea oppilaiden liikunnallisten taitojen vahvistumista monipuolisesti.  Valmentajan ja koulun välistä yhteistyötä olisi tärkeää lisätä. Oikea-aikainen tiedonvälitys kaikkien osapuolten kesken on tärkeä osa koulun, kodin ja valmentajan välistä yhteistyötä.

Tarkasteltaessa monipuolista liikuntakasvatusta formaalin ja informaalien oppimisympäristöjen välisessä vuorovaikutuksessa voidaan todeta, että liikuntakasvatusta voidaan käyttää monipuolisesti osana liikunnallisesti aktiivisen lapsen kasvua sekä oppimisen tukemisessa. Perusopetuksen liikuntakasvatuksella on merkittävä rooli liikunnallisesti aktiivisen lapsen kokonaisvaltaisessa kasvussa ja liikuntaidentiteetin kehityksessä. 

Kouluissa lapsille tulisi tarjota monipuolisesti erilaisia liikuntalajikokeiluja. Perusopetuksen liikuntakasvatuksella on tärkeä rooli, kun jokaiselle lapselle mahdollistetaan liikunta pysyväksi osaksi elämää. Liikunnallisesti aktiivisten lasten elämäntyylistä voidaan saada paljon tietoa yleisesti liikuntakasvatukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.


Lotta Tuominen

Blogitekstin kirjoittaja opiskelee Lapin yliopistossa kasvatustieteiden tiedekunnassa luokanopettajan koulutusohjelmassa. Blogiteksti on “Liikunnallisesti aktiivisen lapsen liikuntaidentiteetin tukeminen perusopetuksen liikuntakasvatuksen keinoin” -nimiseen pro gradu –tutkielmaan liittyvä kypsyysnäyte. 


Lähteet:

Salovaara, S. & Honkonen, T. 2011 Rakenna hyvä luokkahenki. Verkkojulkaisu. Saatavissa: www.ps-kustannus.fi. Viitattu 19.4.2023. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäalan opiskelijoiden alavalinnan taustat

Nuoren elämänkulku, johon sisältyvät koulutukselliset ja ammatilliset valinnat, rakentuu ihmissuhteista, kulttuurisista ilmiöistä, yhteiskunnallisista rakenteista ja historiallisista tekijöistä. Nämä tekijät muovaavat niitä mielikuvia, joita nuorilla on erilaisista itselleen sopivista ammateista.  (Juntunen 2016, 39, 38, 58.) Lappilaisten nuorten jatko-opintoihin siirtymistä toiselle asteelle käsittelevissä tutkimuksissa on havaittu, että lähtemisen välttämättömyys on pienten kylien nuorten todellisuutta koko Lapissa. Usealle pohjoisen nuorelle toiselle asteelle siirtyminen tarkoittaa pois kotoa muuttamista ympäristöön, jossa kulttuuri ja toimintatavat ovat erilaisia kuin kotona. Nuoret voivat joutua pohtimaan työllisyyden kysymyksiä sekä taloudellista pärjäämistä epävarmassa maailmassa. (Juntunen 2016, 59; Vaattovaara 2015, 198.) Pro Gradu -tutkielmassani selvitin lappilaisten metsäalan perustutkinnon opiskelijoiden alavalintaan liittyviä tekijöitä. Metsäalan alavalintaan liittyvät te

Esiopettajat kokevat muunkielisten oppilaiden opetuksen tuovan lisätyötä varhaiskasvatuksen arkeen

Vieraskielisten osuus koko väestöstä on kasvanut Suomessa parissa kymmenessä vuodessa nelinkertaiseksi (Tilastokeskus 2023). Tämä muutos näkyy myös kouluissa ja varhaiskasvatuksessa tuoden opettajan työhön uusia haasteita ja näkökulmia. Opettajat tarvitsevat työnsä tueksi tietoa eri kulttuureista. Myös oman luokkansa tai oman lapsiryhmänsä ohjaaminen kohti monikulttuurista yhteisöä vaatii opettajalta oman ajattelumaailmansa tarkastelua ja omien arvojensa kirkastamista. Vain monikulttuurisuuteen sitoutuneet opettajat pystyvät kannustamaan aidosti oppilaitaan kohti monikulttuurista yhteisöä (Byker & Marquardt 2016, 30). Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää esiopettajien kokemuksia muunkielisten oppilaiden opettamisesta. Muunkielisen oppilaan määrittelen oppilaaksi, jonka äidinkieli ei ole suomi tai jonka suomen kielen taso ei vastaa äidinkielen tasoa johtuen monikielisestä tai muunkielisestä kotitaustasta. Tutkimuskohteenani oli kunnallisessa varhaiskasvatuksessa työskent

Erityisherkkien lasten kouluhyvinvoinnin edistäminen

Herkkyys on kaikissa ihmisissä oleva inhimillinen ominaisuus. Pluessin ym. (2018) kattavassa tutkimuksessa on osoitettu, että noin 30 prosenttia lapsista syntyy tavanomaista herkempinä, erityisherkkinä. Erityisherkkien lukumäärä on yllättävän suuri. Lapset eivät voi tunnistaa eikä sanoittaa omaa herkkyyttään yksin, minkä vuoksi on tärkeää, että heidän kasvatukseensa osallistuvat aikuiset ymmärtävät, mistä erityisherkkyydessä on kyse. Pro gradu-tutkielmassani kuvaan erityisherkkien lasten kouluhyvinvointia aikuisten erityisherkkien kertomana. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoisuutta erityisherkistä lapsista ja heidän kouluhyvinvointinsa edistämisestä kuvaamalla erityisherkkien lasten kouluhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman teoriaosassa käsittelen erityisherkkyyttä sekä kouluhyvinvointia. Erityisherkkyyden piirteitä ovat emotionaalisuus, herkkyys ympäristön vivahteille, herkkyys reagoida liiallisiin ärsykkeisiin sekä asioiden syvällinen käsittely (Aron, 2020, 10). Jolla