Siirry pääsisältöön

Valta työterveyshoitajan ohjauksessa, neuvonnassa ja päätöksenteossa

Työterveyshoitajan työn arjessa esiintyvät kokemukset sekä näkemykset vallasta ovat erilaisia ja vaikuttavat ihmisten välisiin suhteisiin monella tavoin. Tutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka valta näyttäytyy työterveyshoitajan ja asiakkaan välisessä vuorovaikutuksessa, ohjaukseen, neuvontaan ja päätöksentekoon liittyen sekä kuinka valta määrittää työterveyshoitajan toimijuutta. Asiakasvastaanotolla työterveyshoitaja toimii tilanteessa toimijana ja arvioijana, mutta on samalla vallankäyttäjänä ja vallankäytön kohteena (kt. Brauer & Bourhis 2006, 612). Aikuiskasvatuksessa toimijuus on ymmärretty yksilöiden kapasiteettina päätöksenteossa ja niiden toteuttamisessa, jolloin siihen on sisältynyt vaihtelevasti oletuksia vallasta, resursseista ja vaikutuksesta (Eteläpelto ym. 2010, 12). Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, johon haastateltiin kuutta työterveyshoitajaa. Tulokset analysoitiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä.

Työterveyshoitajan työhön liittyy paljon henkilö asiakkaaseen kohdentuvaa ennaltaehkäisevää työtä, jolloin palvelussa painottuvat ohjaus, neuvonta ja päätöksenteko. Vallan hallinnan teorian näkökulmasta (Foucault 1980) nämä ovat tekijöitä, joilla muokataan, opastetaan ja ohjataan toisten ihmisten käyttäytymistä, mutta myös toimijan omaa käyttäytymistä. Tutkimuksessa valta näyttäytyi laaja-alaisesti työterveyshoitajan mielekkään työn ja onnistumisen mahdollistajana, jonka seurauksena on mahdollista työskennellä. Työterveyshoitajien toimijuutta ohjaavina tekijöinä näyttäytyivät asiakasorganisaation työterveyshuollonsopimus ja toimintasuunnitelma, työterveyslaki ja oman organisaation ohjeet toiminnalle. Nämä nähtiin olevan keskeisiä toimintaa ohjaavia rakenteita ja sääntöjä. Tutkimuksessa nousi esille, että työterveyshoitaja ja asiakas ovat valtasuhteiden käytänteiden tuotteita tai tuottajia, jolloin voidaan nähdä, että valta on kaikkialla ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa (kt.Giddens 1979, 98).

Työterveyshoitajat kokivat tärkeäksi rakentaa heti vastaanoton alkaessa toimivaa ja kannustavaa nonverbaalia- ja verbaalia vuorovaikutusta. Tunnelman auki puhuminen vahvisti asiakkaan valtaa ja toimijuutta sekä motivoi häntä osallistumaan. Vallan ja tiedon nähdään liittyvän toisiinsa. Työterveyshoitajan on luotava heti vuorovaikutussuhteen alkaessa asiakkaaseen hyvä suhde, jotta asiakkaalle muodostuu tunne sekä kokemus, että hän haluaa ilmaista työterveyshoitajalle näkemyksiään ja häneen itseensä liittyvää tietoa (kt. Sipilä 2011, 141). Työterveyshoitajat voivat käyttää vastaanottoa ohjaavana tapana esimerkiksi motivoivaa haastattelua, joka osaltaan helpotti vuorovaikutusta ja rakensi asiakaslähtöisempää päätöksentekoa. Haastavissa vuorovaikutustilanteissa työterveyshoitajan tiedollinen auktoriteetti nähtiin perustuvan asiakasta otollisempaan asemaan, koska hän on oppinut asiakastyössä taitoja, miten selvittää ja ratkoa ongelmia. Tutkimuksessa nousi esille, että työterveyshoitajan pitkä työhistoria kasvattaa varmuutta kohdata erilaisia tilanteita vastaanotolla.

Valtaa tulisi nähdä toiminnassa asioita uudistavana, mahdollistavana sekä työterveyshoitajan toimijuutta vahvistavana, joka tutkimuksessa näyttäytyikin toimijan työn itsenäisyytenä ja vaikutusmahdollisuuksina omaan työhön. Omassa työskentelyssä on mahdollista kokea innovaatioita, jotka voivat lisätä omaa tietoa ja joiden avulla on mahdollista luoda uusia ratkaisuja sekä saada uutta näkökulmaa omaan työskentelytapaan (Toivanen 2023, 319).

Anne Kivilompolo

Blogitekstin kirjoittaja opiskelee Lapin yliopistossa kasvatustieteiden tiedekunnassa, Jatkuvan oppimisen ja tasa-arvon maisteriohjelmassa. Blogiteksti on Työterveyshoitajan näkemyksiä vallasta asiakkaan kohtaamisessa nimisen pro gradu tutkielmaan liittyvä kypsyysnäyte.


Lähteet:

Brauer, M. & Bourhis, R. Y. (2006). Social power. (s. 301-616). European Journal of Social Psychology Eur. J.Soc.Psychol.36. https://web-s-ebscohoscom.ezproxy.ulapland.fi/ehost/ pdfviewer/pdfviewer?vid=6&sid=40eaa717-05fb-48cf-9890-fe068bf4bcb7%40redis (Luettu 5.9.2022).

Eteläpelto, A, Heiskanen, T & Collin, K. (2010). Vallan ja toimijuuden monisäikeisyys. Teoksessa Eteläpelto, A., Heiskanen, T.& Collin, K. (toim.) Valta ja toimijuus aikuiskasvatuksessa. (s. 9–33). Aikuiskasvatuksen 49. vuosikirja. Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura. Vantaa: Hansaprint Oy.

Foucault, M. (1980). Tarkkailla ja rangaista. Helsinki. Otava.

Giddens, A. (1979). Yhteiskuntateorian keskeisiä ongelmia. Toiminnan, rakenteen ja ristiriidan käsitteet yhteiskunta-analyysissä. Keuruu: Otava.

Sipilä, A. (2011). Sosiaalityön asiantuntijuuden ulottuvuudet. Tiedot, taidot ja etiikka työntekijöiden näkökulmasta sosiaalityössä. Yhteiskuntatieteiden- ja kauppatieteiden tiedekunta. Itä- Suomen yliopisto

Toivanen, M. (2020) Mistä syntyvät onnekkaat löydöt asiantuntijuustyössä? Työelämätutkimus 18 (4) 2020. 305–321. https://journal.fi/tyoelamantutkimus/article/view/89014/58753. (Luettu 28.10.2022).

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Ammattikoulusta yliopistoon: poikkeuksellista, ahkeruutta vaativaa mutta mahdollista

  Ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua, joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi, ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.   Jokai...

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...