Suomessa elää maailman onnellisin kansa. Meillä on puhdas luonto, mahdollisuus äänestää vapaissa vaaleissa ja asettua myös itse ehdolle. Me voimme kouluttautua ilmaiseksi ja turvautua erilaisiin tukiin, jos elämässä tulee vastaan huonompi hetki. Emme kuitenkaan voi tuudittautua tasa-arvon kehtoon. Valtioneuvoston teetättämä selonteko naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (2010) osoittaa, kuinka palkkaerot miesten ja naisten välillä ovat edelleen korkeat. Naisten on vaikeampi saada vakivirkaa ja sen sijaan määräaikaiset sopimukset ovat naisille työelämässä arkipäivää. (Sosiaali – ja terveysministeriö 2010, 18–19.) Samassa määrin myös miehet jäävät edelleen harvemmin lasten kanssa kotiin, vaikka kannustusta ja tukea on siihenkin valtiolla tarjota (Kellokumpu 2007, 26).
Suomen mittakaavassa ongelmana on myös sukupuolen mukaan jakautunut työelämän segregaatio. Jo koulutuksesta lähtien Suomessa on havaittavissa selkeä jako naisten ja miesten aloihin. Tasa-ammattien määrä on Suomessa vähäinen eikä käsitekään ole kovin monelle tuttu. Sen sijaan termit naisvaltaiset alat tai miesvaltaiset työt ovat taas hyvin tiedossa merkityksineen.
Kun miesvaltaiselle alalle eksyy nainen, hän on eittämättä poikkeus, mutta sama pätee myös toisinpäin. Nämä poikkeukset kirvoittivatkin minut tutkimaan pro gradu -tutkielmassani työelämän segregaatiota naisten näkökulmasta sekä naisten kokemuksia miesvaltaisilla aloilla työskentelemisestä. Toteutin aineiston hankinnan haastattelemalla seitsemää miesvaltaisella alalla työskentelevää naista narratiivisen tutkimusotteen avulla. Tutkimuskysymyksekseni muodostui lopulta se, miten miesvaltaisilla aloilla työskentelevät naiset kokevat ammattialansa sukupuolen mukaisen segregaation.
Olin kiinnostunut ennen kaikkea naisten kokemuksista, mutta myös siitä, mitä tehtäviä naiset tekevät tai puolestaan jättävät tekemättä siksi, että ovat naisia. Olin kiinnostunut lisäksi siitä, minkälainen heidän työyhteisönsä on ja millä tavoin ulkopuoliset ihmiset suhtautuvat heihin heidän ammatissaan. Toivoin naisten pohtivan sekä omaa, että oman alansa tulevaisuutta ja sen vuoksi esitin siitäkin muutaman kysymyksen.
Tutkimukseni osoitti, että segregaatiota on vahvemmin rakenteissa kuin ihmisten ajatuksissa. Toki, huomionarvoista on se, että segregaatio siirtyy nimenomaan ihmisten ajattelutavoista yhteiskunnallisiin normeihin ja sitä kautta myös niihin rakenteisiin, joilla rattaat ikään kuin pyörivät. Jos ajatuksiin sisällytetään vahvasti vielä patriarkaalisten uskontojen arvot yksinä totuuksina, luo se helposti ihmisten oikeuttamat tavat toimia.
Tärkein havainto tutkimuksessani oli kuitenkin se, kuinka naiset tekevät töitään ei sukupuolellaan vaan persoonallaan, osaamisellaan ja ammattitaidollaan. Mikään heidän työtehtävistään ei määrittele sukupuolta tekijäkseen, vaikka tehtävien joukossa voi hyvinkin olla sellaisia, jotka vaativat esimerkiksi hyvin fyysistä tekijää. Tällaiset sulkevat usein naiset ulkopuolelle, mutta kukaan tutkimushenkilöistäni ei syyttänyt tästä sukupuoltaan. Kaikki haastateltavistani tiedostivat olevansa vähemmistöä alallaan, mutta eivät kokeneet ajattelevansa tätä läheskään päivittäin, tuskinpa edes viikoittain.
Tasa-arvon tulevaisuus näyttää tulosteni perusteella kirkkaalta. Matka huipulle on pitkä ja kliseisen kivikkoinen, mutta tämän tutkimuksen pohjalta ei ollenkaan mahdoton. Moni ei osaa tiedostaa, kuinka äärettömän suuri ja vahva potentiaali lapsissa ja nuorissa piilee. Lasten voima kyseenalaistaa ja nuorten kapinallisuus herättää väkisinkin aikuiset kriittiseen keskusteluun ja ajatteluun siitä, miten tässä Maassa ihan oikeasti pitäisi toimia. Seuraavat askeleemme onkin kuunnella näitä loputtomia miksi-kysymyksiä sekä valtavirrasta poikkeavia ajatuksia. Niiden avulla myös aikuiset voivat avata silmänsä, muuttaa kulahtaneita rakenteita ja luoda parempaa huomista.
Henriikka Suopelto
Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu kasvatustieteen pro gradu -tutkielmaan Naiset miesten töissä – Narratiivinen tutkimus naisten kokemuksista miesvaltaisilla aloilla.
Lähteet:
Kellokumpu, J. 2007. Perhevapaiden kehitys 1990–2005: Isällä päärooli uudistuksissa, sivurooli käyttäjinä. Raportteja 10. Helsinki: Palkansaajien tutkimuslaitos.
Sosiaali- ja terveysministeriö 2017. Valtioneuvoston selonteko naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 2010. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2010:8. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/72199.
Suomen mittakaavassa ongelmana on myös sukupuolen mukaan jakautunut työelämän segregaatio. Jo koulutuksesta lähtien Suomessa on havaittavissa selkeä jako naisten ja miesten aloihin. Tasa-ammattien määrä on Suomessa vähäinen eikä käsitekään ole kovin monelle tuttu. Sen sijaan termit naisvaltaiset alat tai miesvaltaiset työt ovat taas hyvin tiedossa merkityksineen.
Kun miesvaltaiselle alalle eksyy nainen, hän on eittämättä poikkeus, mutta sama pätee myös toisinpäin. Nämä poikkeukset kirvoittivatkin minut tutkimaan pro gradu -tutkielmassani työelämän segregaatiota naisten näkökulmasta sekä naisten kokemuksia miesvaltaisilla aloilla työskentelemisestä. Toteutin aineiston hankinnan haastattelemalla seitsemää miesvaltaisella alalla työskentelevää naista narratiivisen tutkimusotteen avulla. Tutkimuskysymyksekseni muodostui lopulta se, miten miesvaltaisilla aloilla työskentelevät naiset kokevat ammattialansa sukupuolen mukaisen segregaation.
Olin kiinnostunut ennen kaikkea naisten kokemuksista, mutta myös siitä, mitä tehtäviä naiset tekevät tai puolestaan jättävät tekemättä siksi, että ovat naisia. Olin kiinnostunut lisäksi siitä, minkälainen heidän työyhteisönsä on ja millä tavoin ulkopuoliset ihmiset suhtautuvat heihin heidän ammatissaan. Toivoin naisten pohtivan sekä omaa, että oman alansa tulevaisuutta ja sen vuoksi esitin siitäkin muutaman kysymyksen.
Tutkimukseni osoitti, että segregaatiota on vahvemmin rakenteissa kuin ihmisten ajatuksissa. Toki, huomionarvoista on se, että segregaatio siirtyy nimenomaan ihmisten ajattelutavoista yhteiskunnallisiin normeihin ja sitä kautta myös niihin rakenteisiin, joilla rattaat ikään kuin pyörivät. Jos ajatuksiin sisällytetään vahvasti vielä patriarkaalisten uskontojen arvot yksinä totuuksina, luo se helposti ihmisten oikeuttamat tavat toimia.
Tärkein havainto tutkimuksessani oli kuitenkin se, kuinka naiset tekevät töitään ei sukupuolellaan vaan persoonallaan, osaamisellaan ja ammattitaidollaan. Mikään heidän työtehtävistään ei määrittele sukupuolta tekijäkseen, vaikka tehtävien joukossa voi hyvinkin olla sellaisia, jotka vaativat esimerkiksi hyvin fyysistä tekijää. Tällaiset sulkevat usein naiset ulkopuolelle, mutta kukaan tutkimushenkilöistäni ei syyttänyt tästä sukupuoltaan. Kaikki haastateltavistani tiedostivat olevansa vähemmistöä alallaan, mutta eivät kokeneet ajattelevansa tätä läheskään päivittäin, tuskinpa edes viikoittain.
Tasa-arvon tulevaisuus näyttää tulosteni perusteella kirkkaalta. Matka huipulle on pitkä ja kliseisen kivikkoinen, mutta tämän tutkimuksen pohjalta ei ollenkaan mahdoton. Moni ei osaa tiedostaa, kuinka äärettömän suuri ja vahva potentiaali lapsissa ja nuorissa piilee. Lasten voima kyseenalaistaa ja nuorten kapinallisuus herättää väkisinkin aikuiset kriittiseen keskusteluun ja ajatteluun siitä, miten tässä Maassa ihan oikeasti pitäisi toimia. Seuraavat askeleemme onkin kuunnella näitä loputtomia miksi-kysymyksiä sekä valtavirrasta poikkeavia ajatuksia. Niiden avulla myös aikuiset voivat avata silmänsä, muuttaa kulahtaneita rakenteita ja luoda parempaa huomista.
Henriikka Suopelto
Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu kasvatustieteen pro gradu -tutkielmaan Naiset miesten töissä – Narratiivinen tutkimus naisten kokemuksista miesvaltaisilla aloilla.
Lähteet:
Kellokumpu, J. 2007. Perhevapaiden kehitys 1990–2005: Isällä päärooli uudistuksissa, sivurooli käyttäjinä. Raportteja 10. Helsinki: Palkansaajien tutkimuslaitos.
Sosiaali- ja terveysministeriö 2017. Valtioneuvoston selonteko naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 2010. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2010:8. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/72199.
Kommentit
Lähetä kommentti