Siirry pääsisältöön

Yhteisopettajuus ja työssä voimaantuminen

Yhteisopettajuuden suosio on lisääntynyt kasvatuksen kentällä, joten se on tuttu ilmiö suurelle osalle opettajista. Koulumaailmassa sen on esimerkiksi todettu olevan yksi ratkaisu inklusiivisen, kaikille yhteisen koulun myötä yleistyneiden heterogeenisten oppilasryhmien tuen tarpeisiin vastaamisessa (Shin, Lee & McKenna 2016, 102; Cook & Friend 1995, 3). Yhteisopettajuudella tarkoitetaan Sirkon (2020, 60) mukaan opettajien yhteistyötä ja ammatillisen toimijuuden jakamista, joka ilmenee opettajien yhteisenä opetuksen suunnitteluna, toteuttamisena ja arviointina (vrt. Fluijt, Bakker ja Struyf 2016, 197). Perinteiseen opettajuuteen kuuluva yksinäinen puurtaminen suljettujen ovien takana on kuitenkin taittumassa kohti yhteisöllistä tiimityöskentelyn kulttuuria. Moniammatilliset ja monialaiset hyvinvointiryhmät ovat mainio esimerkki koulussa tehtävästä intensiivisestä yhteistyöstä. 

Koulutuksen ja kasvatuksen kentällä on herännyt tarpeellista keskustelua uudistuvasta opettajuudesta yhteisopettajuuden vakiinnuttua yhdeksi opettajien työmuodoista. Julkinen keskustelu koskien opettajuutta ei ole aina sävyttynyt myönteisesti, vaan mediassa nostetaan toistuvasti esille keskustelua opettajien henkisestä kuormittumisesta ja jopa loppuun palamisesta (YLE 2018, 2014). Koska keskustelu opettajien työhyvinvoinnista keskittyy harvoin työtyytyväisyyden tematiikkaan, näemme tärkeäksi nostaa esille opettajien voimaantumisen näkökulman. Tämän Siitonen (1999, 116–117) määrittelee sisäiseksi voimantunteeksi, joka on välttämättömässä suhteessa sosiaaliseen kontekstiin. Voimaantumiseen liitetään kokemus myönteisyydestä, itsevarmuudesta ja tasapainoisesta henkisestä tilasta (Mahlakaarto 2010, 61), mitkä osaltaan liittyvät myös työtyytyväisyyttä kokevan yksilön piirteisiin (Mäkikangas, Feldt & Kinnunen 2008, 59–61). 

Pro gradu -tutkielmassamme tutkimme yhteisopettajuutta toteuttavien tai aiemmin toteuttaneiden opettajien käsityksiä yhteisopettajuuden ja voimaantumisen välisestä yhteydestä. Päätutkimuskysymykseen vastaamalla tavoitteenamme oli löytää opettajien käsityksistä sellaisia keskeisiä tekijöitä, jotka yhdistävät yhteisopettajuutta ja työssä voimaantumista toisiinsa. Kahden alakysymyksen avulla pyrimme yhtäältä jäsentämään opettajien käsityksiä yhteisopettajuudesta sekä toisaalta siitä, millaisia voimaantumiseen liittyviä tekijöitä he yhteisopettajuuteen liittävät. Valitsimme tutkimusmetodiksi fenomenografian, joka pyrkii tarkastelemaan juuri käsityksistä nousseita merkityssuhteita. Keräsimme aineiston opettajilta sähköisellä kyselylomakkeella, johon saimme 11 vastausta. Analyysin toteutimme fenomenografista analyysimenetelmää soveltaen.

Tutkimuksemme päätuloksiksi muodostamamme kuvauskategoriat ilmentävät yhdessä toimivan yhteisopettajuuden reunaehtoja, mitä kuvaamme kuviossa 1.  


Kuvio 1.  Toimivan yhteisopettajuuden yhteyksiä voimaantumiseen.

Ensimmäinen kategoria liittyi kollegiaalisuuteen, johon opettajat liittivät perustavanlaatuisena henkilökemioiden ja luottamuksen merkityksen. Kollegiaalisuus näkyi myös sitoutumisena yhteisiin päämääriin sekä kollegoiden välisenä dialogisena vuorovaikutuksena. Toinen kategoria käsitteli yhteistä pedagogiikkaa ja arvopohjaa, jota kuvailtiin yhteneväisinä kasvatuksellisina näkemyksinä ja käytänteinä sekä arvoina, jotka pohjautuvat muun muassa oppilaslähtöisyydelle ja vapaaehtoisuudelle. Kolmannessa kategoriassa työn organisointiin liitettiin sekä vastuun kantamista ja jakamista tasapuolisesti että työn suunnittelua yhdessä kollegan kanssa. Lisäksi fyysinen oppimisympäristö nähtiin keskeisenä yhteisopettajien työn organisoimisen näkökulmasta, sillä tilojen käytettävyyden ja toimivuuden koettiin joko edistävän tai ehkäisevän toimivaa yhteisopettajuutta. Neljännessä kategoriassa työhyvinvointiin opettajat liittivät yhteisen työn ilon, työssä jaksamisen kollegan tukemana, ammatillisen kehittymisen ja vahvuuksien hyödyntämisen.  

Tutkimuksemme keskeisimpänä johtopäätöksenä tulkitsimme, että toimivalle yhteisopettajuudelle on ominaista ammatillinen kehittyminen niin yksin kuin yhdessä. Tähän liittyy keskeisesti mahdollisuus itsensä toteuttamiseen myönteisyyttä korostavassa, vastavuoroisessa ja kehittävässä ammatillisessa työsuhteessa, mitkä nähtiin myös työtyytyväisyyttä edistäväksi sekä ilmentävän toimivan yhteisopettajuuden ja työssä voimaantumisen yhteyksiä. Tutkimuksemme tulosten perusteella ehdotamme, että yhteisopettajuuden tematiikkaa voisi tuoda osaksi sekä opettajakoulutusta että opettajien täydennyskoulutusta nykyistä enemmän.


Riikka Haikarainen ja Waltteri Kynkäänniemi
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta 

Kirjoitus perustuu kasvatustieteen pro gradu –tutkielmaan: ” Näköaloja toimivaan yhteisopettajuuteen – fenomenografinen tutkimus opettajien työssä voimaantumisesta”

Lähteet:

Cook, L. & Friend, M. 1995. Co-teaching: Guidelines for Creating Effective Practices. Focus on Exceptional Children, 28 (3). 1–16. Saatavilla: https://www.researchgate.net/publication/234620116_Co-Teaching_Guidelines_for_Creating_Effective_Practices Haettu: 26.5.2021.

Fluijt, D., Bakker, C., & Struyf, E. 2016. Team-reflection: The missing link in co-teaching teams. European Journal of Special Needs Education, 31(2), 187–201. Saatavilla: https://doi.org/10.1080/08856257.2015.1125690 Haettu: 26.5.2021.

Mahlakaarto, S. 2010. Subjektiksi työssä: identiteettiä rakentamassa voimaantumisen kehitysohjelmassa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Mäkikangas, A., Feldt, T. & Kinnunen, U. 2008. Positiivisen psykologian näkökulma työhön ja työhyvinvointiin. Teoksessa: Kinnunen, U., Feldt, T. & Mauno, S. (toim.) 2008. Työ leipälajina: Työhyvinvoinnin psykologiset perusteet. Keuruu: Otava. 56–74.

Shin, M., Lee, H. & McKenna, W. 2016. Special education and general education preservice teachers’ co-teaching experiences: A Comparative synthesis of qualitative research. Internatiolan Journal of Inclusive Education 20 (1), 91–107. Saatavilla: https://doi.org/10.1080/13603116.2015.1074732 Haettu: 26.5.2021.

Siitonen, J. 1999. Voimaantumisteorian perusteiden hahmottelua. Väitöskirja. Oulun opettajankoulutuslaitos. Acta Universitatis Ouluensis E 37. Saatavilla: http://jultika.oulu.fi/files/isbn951425340X.pdf Haettu: 26.5.2021.

Sirkko, R. 2020. Opettajat ammatillisina toimijoina inkluusiota edistämässä. Oulun yliopisto. Oulu. Acta Universitatis Ouluensis. E Scientiae Rerum Socalium. Saatavilla: http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526227337.pdf Haettu: 26.5.2021.

Yle 2014. Työhyvinvoinnin asiantuntija: Avain opettajien jaksamiseen löytyy työyhteisön sisältä. Saatavilla: https://yle.fi/uutiset/3-7205103  Haettu: 26.5.2021.

Yle 2018. Suomalaiset opettajat eivät saa positiivista palautetta työstään, ja se vaikuttaa jaksamiseen. Saatavilla: https://yle.fi/uutiset/3-10545033 Haettu: 26.5.2021.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Metsäalan opiskelijoiden alavalinnan taustat

Nuoren elämänkulku, johon sisältyvät koulutukselliset ja ammatilliset valinnat, rakentuu ihmissuhteista, kulttuurisista ilmiöistä, yhteiskunnallisista rakenteista ja historiallisista tekijöistä. Nämä tekijät muovaavat niitä mielikuvia, joita nuorilla on erilaisista itselleen sopivista ammateista.  (Juntunen 2016, 39, 38, 58.) Lappilaisten nuorten jatko-opintoihin siirtymistä toiselle asteelle käsittelevissä tutkimuksissa on havaittu, että lähtemisen välttämättömyys on pienten kylien nuorten todellisuutta koko Lapissa. Usealle pohjoisen nuorelle toiselle asteelle siirtyminen tarkoittaa pois kotoa muuttamista ympäristöön, jossa kulttuuri ja toimintatavat ovat erilaisia kuin kotona. Nuoret voivat joutua pohtimaan työllisyyden kysymyksiä sekä taloudellista pärjäämistä epävarmassa maailmassa. (Juntunen 2016, 59; Vaattovaara 2015, 198.) Pro Gradu -tutkielmassani selvitin lappilaisten metsäalan perustutkinnon opiskelijoiden alavalintaan liittyviä tekijöitä. Metsäalan alavalintaan liittyvät te

Esiopettajat kokevat muunkielisten oppilaiden opetuksen tuovan lisätyötä varhaiskasvatuksen arkeen

Vieraskielisten osuus koko väestöstä on kasvanut Suomessa parissa kymmenessä vuodessa nelinkertaiseksi (Tilastokeskus 2023). Tämä muutos näkyy myös kouluissa ja varhaiskasvatuksessa tuoden opettajan työhön uusia haasteita ja näkökulmia. Opettajat tarvitsevat työnsä tueksi tietoa eri kulttuureista. Myös oman luokkansa tai oman lapsiryhmänsä ohjaaminen kohti monikulttuurista yhteisöä vaatii opettajalta oman ajattelumaailmansa tarkastelua ja omien arvojensa kirkastamista. Vain monikulttuurisuuteen sitoutuneet opettajat pystyvät kannustamaan aidosti oppilaitaan kohti monikulttuurista yhteisöä (Byker & Marquardt 2016, 30). Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää esiopettajien kokemuksia muunkielisten oppilaiden opettamisesta. Muunkielisen oppilaan määrittelen oppilaaksi, jonka äidinkieli ei ole suomi tai jonka suomen kielen taso ei vastaa äidinkielen tasoa johtuen monikielisestä tai muunkielisestä kotitaustasta. Tutkimuskohteenani oli kunnallisessa varhaiskasvatuksessa työskent

Erityisherkkien lasten kouluhyvinvoinnin edistäminen

Herkkyys on kaikissa ihmisissä oleva inhimillinen ominaisuus. Pluessin ym. (2018) kattavassa tutkimuksessa on osoitettu, että noin 30 prosenttia lapsista syntyy tavanomaista herkempinä, erityisherkkinä. Erityisherkkien lukumäärä on yllättävän suuri. Lapset eivät voi tunnistaa eikä sanoittaa omaa herkkyyttään yksin, minkä vuoksi on tärkeää, että heidän kasvatukseensa osallistuvat aikuiset ymmärtävät, mistä erityisherkkyydessä on kyse. Pro gradu-tutkielmassani kuvaan erityisherkkien lasten kouluhyvinvointia aikuisten erityisherkkien kertomana. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoisuutta erityisherkistä lapsista ja heidän kouluhyvinvointinsa edistämisestä kuvaamalla erityisherkkien lasten kouluhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tutkielman teoriaosassa käsittelen erityisherkkyyttä sekä kouluhyvinvointia. Erityisherkkyyden piirteitä ovat emotionaalisuus, herkkyys ympäristön vivahteille, herkkyys reagoida liiallisiin ärsykkeisiin sekä asioiden syvällinen käsittely (Aron, 2020, 10). Jolla