Sovittelu on konfliktinratkaisukeino, jossa riidan osapuolet hakevat ratkaisun riitaansa keskenään sovittelijan toimiessa sovinnon mahdollistajana eli fasilitaattorina. Sovitteluun osallistuminen on vapaaehtoista, eikä siinä pyritä löytämään syyllisiä tai myöskään ehdotonta totuutta. Sovitteluliike pohjautuu restoratiiviseen oikeuteen, eli rakentavaan konfliktinratkaisuun. (SSF 2021.) Restoratiivisen oikeuden tavoitteena on, että sovitteluprosessin seurauksena löytyy oikeudenmukainen ratkaisu jokaisen riidan osapuolen näkökulmasta tarkasteltuna (Brunila 2010).
Sovittelun avulla ihmisten on mahdollista oppia uudenlaista ajattelua ja tapoja kohdata konflikteja. Sovittelua kutsutaankin oppivaksi oikeudeksi. Kostot ja rangaistukset eivät kuulu sovittelun ideologiaan. (Brunila 2010.) Timo Pehrman (2011) puhuu restoratiivisesta oppimisesta, joka saavutetaan sovittelussa keskustelun ja vuorovaikutuksen avulla. Tavoitteena on, että ymmärrystä lisäämällä, toimivalla vuorovaikutuksella ja tunteita käsittelemällä on mahdollista saavuttaa toiminnan taso, jossa mielipaha hälvenee ja ihmisten välinen sopu palautuu. (Pehrman 2011.)
Omassa pro gradu -tutkielmassani tarkastelin sovittelua varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Päätutkimuskysymykseni oli Minkälaista oppimista restoratiivinen sovittelu varhaiskasvatuksessa tuottaa? Kyseessä oli fenomenografinen tutkimus, eli tarkastelin saamiani vastauksia tutkimukseen osallistuneiden käsityksinä tutkittavasta aiheesta.
MiniVerso -hanke on kouluttanut varhaiskasvatuksen henkilöstöä ja lapsia sovittelumenetelmän käyttöön vuodesta 2011 lähtien. MiniVerson tavoitteena on lasta osallistava ja lapsen oikeuksia vahvistava toimintakulttuuri, jossa sovittelukoulutuksen käynyt henkilökunnan jäsen auttaa lapsia löytämään itse ratkaisut riitoihinsa. MiniVerso -sovittelussa lasta kuunnellaan ja kunnioitetaan riidan ratkaisussa eikä aikuinen määrää rangaistuksia. (Verso 2021.)
Osoitin pro gradu -tutkielmaani varten luomani kyselylomakkeen MiniVerso -koulutuksen käyneille varhaiskasvatuksen opettajille, - lastenhoitajille ja varhaiskasvatusyksiköiden johtajille, joista käytin tutkimuksessani yhteisnimitystä kasvattajat. Kyselyyn vastasi yhteensä 23 kasvattajaa. Oppimista tapahtui kasvattajien käsitysten mukaan sekä lasten että sovittelijoina toimineiden aikuisten osalta.
Kasvattajat näkivät, että sovittelumenetelmän avulla lapset oppivat itsenäistä riitojenratkaisua ja heidän keskustelutaidoissaan tapahtui oppimista. Nämä kaksi oppimisen osa-aluetta yhdistin käsitteellä rakentava konfliktinratkaisu. Kasvattajat näkivät lasten oppineen myös kantamaan vastuuta, ymmärtämään ja arvioimaan tekojensa seurauksia sekä oikean ja väärän eroa. Lapset siis oppivat ymmärtämään syy-seuraussuhteita. Kolmantena oppimisen osa-alueena aineistosta nousivat esiin tunnetaidot. Lapset oppivat sovittelun avulla käsittelemään ja nimeämään omia tunteitaan sekä empatiakykyä toisia kohtaan.
Omassa toiminnassaan kasvattajat kokivat muutosta vuorovaikutuksessa kasvatustilanteissa ja lapsen toiminnan ohjaamisessa. Vuorovaikutukseen sisältyi tapa puhua ja kuunnella lasten riitatilanteita sovitellessa. Heidän oma puheensa oli sovittelun myötä muuttunut myönteisempään suuntaan, ja siitä puuttui syytteleminen. Kasvattajat näkivät myös aidon kuuntelun lisääntyneen. Lisäksi kasvattajat kokivat oman tunnetilansa helpottaneen riitatilanteita selvitellessä. Lapsen toimintaa ohjatessa kasvattajat pysähtyivät entistä paremmin tilanteisiin, paneutuen tosissaan pohtimaan, mitä on tapahtunut. He myös tukivat lapsia itsenäiseen riitojen selvittelyyn sovittelutilanteessa.
Saamieni tulosten valossa sovittelu varhaiskasvatuksessa tuottaa oppimista koko yhteisössä. Lapset oppivat tärkeitä taitoja, joilla ristiriidat on mahdollista selvittää rakentavalla tavalla. He oppivat ymmärtämään paremmin sekä toista, itseään että oman toimintansa seurauksia. Kasvattajat oppivat suhtautumaan ristiriitatilanteisiin myönteisesti lapsia tukien, osallistaen ja aidosti kuunnellen.
Tuuli Pitkänen
Kirjoitus perustuu kasvatustieteen pro gradu -tutkielmaan ” ”Lapsi on hyvä, teko on väärä.” Feno-menografinen tutkimus restoratiivisesta sovittelusta varhaiskasvatuksessa osana positiivista kasva-tusta.”
Lähteet:
Brunila, T. 2010. Sovittelu – tie tulevaisuuteen. Teoksessa Poikea, E. (toim.) Sovittelu. Ristiriitojen kohtaamisesta konfliktien hallintaan. Jyväskylä: PS-kustannus.
Pehrman, T. 2011. Paremmin puhumalla. Restoratiivinen sovittelu työyhteisössä. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus.
SSF. Suomen sovittelufoorumi. 2021. Sovittelu. https://sovittelu.com/sovittelu/ (Luettu 4.6.2021.)
Verso. 2021. Sovittelu varhaiskasvatusyksiköiden hyvinvoinnin rakentajana. MiniVerso varhaiskas-vatukseen. https://sovittelu.com/vertaissovittelu/koulutukset/miniverso/ (Luettu 7.6.2021.)
Sovittelun avulla ihmisten on mahdollista oppia uudenlaista ajattelua ja tapoja kohdata konflikteja. Sovittelua kutsutaankin oppivaksi oikeudeksi. Kostot ja rangaistukset eivät kuulu sovittelun ideologiaan. (Brunila 2010.) Timo Pehrman (2011) puhuu restoratiivisesta oppimisesta, joka saavutetaan sovittelussa keskustelun ja vuorovaikutuksen avulla. Tavoitteena on, että ymmärrystä lisäämällä, toimivalla vuorovaikutuksella ja tunteita käsittelemällä on mahdollista saavuttaa toiminnan taso, jossa mielipaha hälvenee ja ihmisten välinen sopu palautuu. (Pehrman 2011.)
Omassa pro gradu -tutkielmassani tarkastelin sovittelua varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Päätutkimuskysymykseni oli Minkälaista oppimista restoratiivinen sovittelu varhaiskasvatuksessa tuottaa? Kyseessä oli fenomenografinen tutkimus, eli tarkastelin saamiani vastauksia tutkimukseen osallistuneiden käsityksinä tutkittavasta aiheesta.
MiniVerso -hanke on kouluttanut varhaiskasvatuksen henkilöstöä ja lapsia sovittelumenetelmän käyttöön vuodesta 2011 lähtien. MiniVerson tavoitteena on lasta osallistava ja lapsen oikeuksia vahvistava toimintakulttuuri, jossa sovittelukoulutuksen käynyt henkilökunnan jäsen auttaa lapsia löytämään itse ratkaisut riitoihinsa. MiniVerso -sovittelussa lasta kuunnellaan ja kunnioitetaan riidan ratkaisussa eikä aikuinen määrää rangaistuksia. (Verso 2021.)
Osoitin pro gradu -tutkielmaani varten luomani kyselylomakkeen MiniVerso -koulutuksen käyneille varhaiskasvatuksen opettajille, - lastenhoitajille ja varhaiskasvatusyksiköiden johtajille, joista käytin tutkimuksessani yhteisnimitystä kasvattajat. Kyselyyn vastasi yhteensä 23 kasvattajaa. Oppimista tapahtui kasvattajien käsitysten mukaan sekä lasten että sovittelijoina toimineiden aikuisten osalta.
Kasvattajat näkivät, että sovittelumenetelmän avulla lapset oppivat itsenäistä riitojenratkaisua ja heidän keskustelutaidoissaan tapahtui oppimista. Nämä kaksi oppimisen osa-aluetta yhdistin käsitteellä rakentava konfliktinratkaisu. Kasvattajat näkivät lasten oppineen myös kantamaan vastuuta, ymmärtämään ja arvioimaan tekojensa seurauksia sekä oikean ja väärän eroa. Lapset siis oppivat ymmärtämään syy-seuraussuhteita. Kolmantena oppimisen osa-alueena aineistosta nousivat esiin tunnetaidot. Lapset oppivat sovittelun avulla käsittelemään ja nimeämään omia tunteitaan sekä empatiakykyä toisia kohtaan.
Omassa toiminnassaan kasvattajat kokivat muutosta vuorovaikutuksessa kasvatustilanteissa ja lapsen toiminnan ohjaamisessa. Vuorovaikutukseen sisältyi tapa puhua ja kuunnella lasten riitatilanteita sovitellessa. Heidän oma puheensa oli sovittelun myötä muuttunut myönteisempään suuntaan, ja siitä puuttui syytteleminen. Kasvattajat näkivät myös aidon kuuntelun lisääntyneen. Lisäksi kasvattajat kokivat oman tunnetilansa helpottaneen riitatilanteita selvitellessä. Lapsen toimintaa ohjatessa kasvattajat pysähtyivät entistä paremmin tilanteisiin, paneutuen tosissaan pohtimaan, mitä on tapahtunut. He myös tukivat lapsia itsenäiseen riitojen selvittelyyn sovittelutilanteessa.
Saamieni tulosten valossa sovittelu varhaiskasvatuksessa tuottaa oppimista koko yhteisössä. Lapset oppivat tärkeitä taitoja, joilla ristiriidat on mahdollista selvittää rakentavalla tavalla. He oppivat ymmärtämään paremmin sekä toista, itseään että oman toimintansa seurauksia. Kasvattajat oppivat suhtautumaan ristiriitatilanteisiin myönteisesti lapsia tukien, osallistaen ja aidosti kuunnellen.
Tuuli Pitkänen
Kirjoitus perustuu kasvatustieteen pro gradu -tutkielmaan ” ”Lapsi on hyvä, teko on väärä.” Feno-menografinen tutkimus restoratiivisesta sovittelusta varhaiskasvatuksessa osana positiivista kasva-tusta.”
Lähteet:
Brunila, T. 2010. Sovittelu – tie tulevaisuuteen. Teoksessa Poikea, E. (toim.) Sovittelu. Ristiriitojen kohtaamisesta konfliktien hallintaan. Jyväskylä: PS-kustannus.
Pehrman, T. 2011. Paremmin puhumalla. Restoratiivinen sovittelu työyhteisössä. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus.
SSF. Suomen sovittelufoorumi. 2021. Sovittelu. https://sovittelu.com/sovittelu/ (Luettu 4.6.2021.)
Verso. 2021. Sovittelu varhaiskasvatusyksiköiden hyvinvoinnin rakentajana. MiniVerso varhaiskas-vatukseen. https://sovittelu.com/vertaissovittelu/koulutukset/miniverso/ (Luettu 7.6.2021.)
Kommentit
Lähetä kommentti