Seksuaalikasvatuksella on syvät juuret suomalaisessa koulutuksessa. Se on muuttanut muotoaan valtavasti vuosien aikana esimerkiksi kirkollisesta siveysopista nykyiseen nuoren kasvua tukevaan muotoon. Sillä ei ole omaa varsinaista paikkaa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2016), mutta sen teemoja esiintyy alakoulun ympäristöopin oppiaineessa biologian ja terveystiedon merkein. Yläasteella sitä käsitellään vielä syvemmin terveystiedossa. Yläasteella terveystiedon opettajat tutustuvat laajemmin terveystiedon oppiaineen sisältöihin, mutta luokanopettajien pitää olla jokapaikanhöyliä kaikissa aineissa. Tämä saa pohtimaan, millaisia valmiuksia opettajat saavat seksuaalikasvatuksen opettamiseen.
Tutkimusta opettajien kokemuksista seksuaalikasvatuksen parissa on tehty vain yläasteen terveystiedon aineenopettajille (Kontula & Meriläinen 2007), mutta ala-asteen seksuaalikasvatus on jäänyt hyvin vähälle huomiolle. Mielestäni oli tärkeä tuoda esille luokanopettajien roolia seksuaalikasvattajina, ja tätä kautta päädyin pro gradu -tutkielman aiheeseeni, jossa tutkin luokanopettajaopiskelijoiden kokemia valmiuksia seksuaalikasvatukseen. Tutkin nimenomaan opiskelijoita, sillä kiinnostukseni on enemmän luokanopettajien saamissa valmiuksissa kuin työstä saadussa kokemuksessa.
Tutkielmaani johtaneet tutkimuskysymykset ovat: Millaisia käsityksiä luokanopettajaopiskelijoilla on seksuaalikasvatuksesta? Miten seksuaalikasvatusta järjestetään koulussa luokanopettajaopiskelijoiden mielestä? Millaisia valmiuksia luokanopettajaopiskelijat saavat seksuaalikasvatukseen ja miten niitä voisi kehittää? Ensimmäiset kaksi tutkimuskysymystä pohjustavat luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä seksuaalikasvatuksesta. Kolmas kysymys auttaa minua tutkimaan, mistä ja millaisia valmiuksia opiskelijat ovat seksuaalikasvatukseen saaneet ja miten he toivoisivat valmiuksien saantia kehitettävän tulevaisuudessa.
Olen kerännyt opiskelijoiden kokemuksia ja käsityksiä haastattelemalla kuutta maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijaa. Olen jakanut aineistosta esille nousseet teemat kolmeen eri lukuun: ”seksuaalikasvatuksen sisällöt”, ”seksuaalikasvatuksen järjestäminen” sekä ”työkalut seksuaalikasvatukseen ja niiden kehittäminen”. Seksuaalikasvatuksen sisällöt opiskelijat käsittävät laajasti ja laajemmin kuin esimerkiksi Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2016) määritellään. Seksuaalikasvatuksen järjestämisessä luokanopettajaopiskelijat ehdottavat seksuaalikasvatuksen parempaa integrointia eri oppiaineeseen sen sijaan, että siitä tehtäisiin oma oppiaine. Seksuaalikasvatukseen luokanopettajat kokevat saaneensa todella heikot työkalut ja toivoisivat tulevaisuudessa niitä kehitettävän luokanopettajien opinto-ohjelmassa, opettajan työn tukemisessa sekä Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2016).
Tällä hetkellä opiskelijat kokevat, että seksuaalitietoisuus jää yksinään heidän itsenäisen opiskelunsa harteille. Tämän johdosta esimerkiksi konkreettisia opetusmenetelmiä pidetään oman seksuaalikasvatuksen heikkoutena ja siihen toivottaisiin enemmän tukea niin koulutukselta kuin Opetushallituksenkin puolelta. Onni piilee siinä, että tulevat luokanopettajat omaavat paljon paremmat valmiudet seksuaalikasvatukseen kuin mitä koulutus heille tarjoaa. Toivoa siis saattaa, että tulevaisuudessa seksuaalikasvatusta tuettaisiin paremmin, jotta luokanopettajat pääsisivät täyteen potentiaaliinsa ja lapsille sekä nuorille voitaisi tarjota mahdollisimman laadukasta ja kehitystä tukevaa kasvatusta.
Aliisa Kangas
Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu kasvatustieteen pro gradu -tutkielmaan ”Työkalut seksuaalikasvatukseen: laadullinen tutkimus luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksista”.
Lähteet
Kontula, O. & Meriläinen, J. (2007). Koulun seksuaalikasvatus 2000-luvun Suomessa. Helsinki: Väestöntutkimuslaitos.
Opetushallitus. (2016). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Viitattu 3.6.2021 osoitteessa:
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf
Tutkimusta opettajien kokemuksista seksuaalikasvatuksen parissa on tehty vain yläasteen terveystiedon aineenopettajille (Kontula & Meriläinen 2007), mutta ala-asteen seksuaalikasvatus on jäänyt hyvin vähälle huomiolle. Mielestäni oli tärkeä tuoda esille luokanopettajien roolia seksuaalikasvattajina, ja tätä kautta päädyin pro gradu -tutkielman aiheeseeni, jossa tutkin luokanopettajaopiskelijoiden kokemia valmiuksia seksuaalikasvatukseen. Tutkin nimenomaan opiskelijoita, sillä kiinnostukseni on enemmän luokanopettajien saamissa valmiuksissa kuin työstä saadussa kokemuksessa.
Tutkielmaani johtaneet tutkimuskysymykset ovat: Millaisia käsityksiä luokanopettajaopiskelijoilla on seksuaalikasvatuksesta? Miten seksuaalikasvatusta järjestetään koulussa luokanopettajaopiskelijoiden mielestä? Millaisia valmiuksia luokanopettajaopiskelijat saavat seksuaalikasvatukseen ja miten niitä voisi kehittää? Ensimmäiset kaksi tutkimuskysymystä pohjustavat luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä seksuaalikasvatuksesta. Kolmas kysymys auttaa minua tutkimaan, mistä ja millaisia valmiuksia opiskelijat ovat seksuaalikasvatukseen saaneet ja miten he toivoisivat valmiuksien saantia kehitettävän tulevaisuudessa.
Olen kerännyt opiskelijoiden kokemuksia ja käsityksiä haastattelemalla kuutta maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijaa. Olen jakanut aineistosta esille nousseet teemat kolmeen eri lukuun: ”seksuaalikasvatuksen sisällöt”, ”seksuaalikasvatuksen järjestäminen” sekä ”työkalut seksuaalikasvatukseen ja niiden kehittäminen”. Seksuaalikasvatuksen sisällöt opiskelijat käsittävät laajasti ja laajemmin kuin esimerkiksi Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2016) määritellään. Seksuaalikasvatuksen järjestämisessä luokanopettajaopiskelijat ehdottavat seksuaalikasvatuksen parempaa integrointia eri oppiaineeseen sen sijaan, että siitä tehtäisiin oma oppiaine. Seksuaalikasvatukseen luokanopettajat kokevat saaneensa todella heikot työkalut ja toivoisivat tulevaisuudessa niitä kehitettävän luokanopettajien opinto-ohjelmassa, opettajan työn tukemisessa sekä Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2016).
Tällä hetkellä opiskelijat kokevat, että seksuaalitietoisuus jää yksinään heidän itsenäisen opiskelunsa harteille. Tämän johdosta esimerkiksi konkreettisia opetusmenetelmiä pidetään oman seksuaalikasvatuksen heikkoutena ja siihen toivottaisiin enemmän tukea niin koulutukselta kuin Opetushallituksenkin puolelta. Onni piilee siinä, että tulevat luokanopettajat omaavat paljon paremmat valmiudet seksuaalikasvatukseen kuin mitä koulutus heille tarjoaa. Toivoa siis saattaa, että tulevaisuudessa seksuaalikasvatusta tuettaisiin paremmin, jotta luokanopettajat pääsisivät täyteen potentiaaliinsa ja lapsille sekä nuorille voitaisi tarjota mahdollisimman laadukasta ja kehitystä tukevaa kasvatusta.
Aliisa Kangas
Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu kasvatustieteen pro gradu -tutkielmaan ”Työkalut seksuaalikasvatukseen: laadullinen tutkimus luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksista”.
Lähteet
Kontula, O. & Meriläinen, J. (2007). Koulun seksuaalikasvatus 2000-luvun Suomessa. Helsinki: Väestöntutkimuslaitos.
Opetushallitus. (2016). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Viitattu 3.6.2021 osoitteessa:
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf
Kommentit
Lähetä kommentti