Luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia kummioppilastoiminnasta osana koulun toimintakulttuuria

Kummioppilastoiminnalla on pitkät perinteet suomalaisessa peruskoulussa, vaikka toiminta ei ole opetussuunnitelman perusteissa määriteltyä pakollista toimintaa. Toiminnan tavoitteena on luoda turvallinen koulun aloitus ensimmäisen luokan oppilaalle sekä luoda kouluun yhteisöllinen ilmapiiri. Ensimmäisen luokan oppilaat saavat koulun isoimmista oppilaista itselleen kummit, jotka auttavat uusia oppilaita pääsemään mukaan koulun arkeen.

Koulun toimintakulttuurin kehittämistä varten on luotu seitsemän sitä ohjaavaa periaatetta. Periaatteet ovat: oppiva yhteisö, hyvinvointi ja turvallinen arki, vuorovaikutus ja monipuolinen työskentely, kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus, osallisuus ja demokraattinen toiminta, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo sekä vastuu ympäristöstä ja kestävä tulevaisuus. Periaatteiden tarkoituksena on tukea niin opetuksen järjestäjiä, kuin kouluja toiminnan suuntaamisessa.

Pohtiessamme pro gradu -tutkielmamme aihetta mietimme, mikä on sellainen toimintatapa koulussa, joka on mielestämme jäänyt vähemmälle huomiolle. Aloimme muistella omia kouluaikojamme ja koimme kummioppilastoiminnan hyväksi toimintatavaksi koulun arjessa. Aloimme tutkia, mitä nykyinen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet sanoo kummioppilastoiminnasta. Yllätyimme huomatessamme, että kummioppilastoiminta oli mainittu perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa vain kaksi kertaa. Toinen maininta oli yhden toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavan periaatteen alla ja toinen laaja-alaisen osaamisen työelämätaidot ja yrittäjyys -osion alla. Tämän innoittamana halusimme selvittää maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia ja sitä, miten koettu kummioppilastoiminta tukee koulun toimintakulttuurin kehittämistä.

Tutkimuskysymyksemme ovat: Millaisia kokemuksia maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijoilla on kummioppilastoiminnasta ja millä tavalla koettu kummioppilastoiminta tukee koulun toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavia periaatteita? Koska olemme kiinnostuneita tutkittavien kokemuksista, oli luonnollista valita tutkimusotteeksemme fenomenologia. Tutkiessamme ihmistä meidän on määriteltävä käsityksemme ihmisestä. Tutkielmassamme määritelty ihminen on holistinen. Tällä tarkoitetaan sitä, että ihminen on olemassa niin kehollisesti, tajunnallisesti, kuin situationaalisesti. Tutkielmassa meidän oli välttämätöntä myös määritellä, mitä me tarkoitamme kokemuksella. Kokemus muodostuu merkityksistä ja todellisuus luo jokaiselle meistä omakohtaisia merkityksiä, sillä kaikki merkitsee meille jotakin.

Tutkielmamme aineistona toimii kuuden maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijan haastattelut. Analysoimme haastattelut Juha Perttulan luomalla eksistentiaalisen fenomenologian metodilla. Metodi pitää sisällään kaksi päävaihetta, jotka molemmat on alkuperäisesti jaettu seitsemään osavaiheeseen. Metodia on kuitenkin suotavaa muokata tutkittavan ilmiön mukaan. Meidän tutkielmassamme molemmat päävaiheet sisälsivät kuusi osavaihetta. Ensimmäisen päävaiheen avulla saimme luotua yksilökohtaiset merkitysverkostot jokaiselle haastateltavalle. Toinen päävaihe muodosti yleisen merkitysverkoston, jossa on näkyvissä koko kokemuksen variaatio kummioppilastoiminnasta. Tämän jälkeen loimme dialogin yleisen merkitysverkoston ja koulun toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavien periaatteiden välille.

Tutkielmamme tulokset osoittavat, että kummioppilastoiminta koettiin toiminnaksi, joka rikastuttaa kaikkien siihen osallistuvien elämää. Toiminnasta hyötyvät koulu, opettajat ja oppilaat. Toiminnan tarkoitukseksi nimettiin yhteisöllisen toimintakulttuurin luominen koko koululle ja sen koettiin olevan oppilaita sosiaalistava toimintamuoto. Tulosten mukaan kummioppilastoiminta tukee monipuolisesti koulun toimintakulttuurin kehittämistä ohjaavia periaatteita. Tutkielman tulokset valottavat kummioppilastoiminnalle mahdollisia haasteita, mutta antavat sille myös kehittämisideoita.

Ville Isotalo & Lassi Juhanoja

Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta

Kirjoitus perustuu kasvatustieteen pro gradu -tutkielmaan ”Luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia kummioppilastoiminnasta osana koulun toimintakulttuurin kehittämistä.”