Kasvatuksen tuulia

Virtuaalituotannot tarjoavat uusia työskentelytapoja erilaisten mediatuotantojen, kuten mainosvideoiden, elokuvien ja televisiosisältöjen toteutukseen (Bennett ym., 2023). Ne perustuvat laajennetun todellisuuden teknologioihin, joissa reaali- ja virtuaalimaailman elementtejä yhdistetään osaksi tuotantoprosesseja. Virtuaalituotantostudiot mahdollistavat fotorealististen ympäristöjen ja lavasteiden hyödyntämisen tuotannoissa tavoilla, jotka ylittävät aitojen kuvauslokaatioiden fyysisiä, logistisia ja ajallisia rajoitteita. (Bennett ym., 2021.) Virtuaalituotantoprosessit tuovat merkittäviä muutoksia työnkulkuihin verrattuna perinteisiin tuotantoihin. Keskeisin ero liittyy tuotantojen painopisteisiin — virtuaalituotannoissa pääpaino on esituotannossa, kun taas perinteisissä tuotannoissa painotus on jälkituotannossa. Työskentely virtuaalituotantojen parissa näyttäytyy myös uusina vaatimuksina työrooleissa ja monialaisessa yhteistyössä, jossa luovan ja teknisen alan ammattilaiset työskente...

Ruutuajalla viitataan perinteisesti aikaan, joka vietetään television, tabletin, tietokoneen tai puhelimen äärellä. Käsitteenä se on laajasti käytössä viranomaissuosituksissa, ohjeistuksissa ja tutkimuksissa. Ruutuaikaa käytetään myös puhekielessä ja se on vakinaistunut sana yhteiskunnassa. Viime vuosien teknologinen kehitys ja mediaympäristöjen muodot, käyttö ja sisällöt ovat moninaistuneet ja tämän vuoksi ruudun parissa vietetty aikamäärä ei ole enää ratkaiseva tekijä pohtiessamme ruudun käytön hyötyjä ja haittoja. Media ei ole enää vain passiivista kuluttamista, vaan yhä useammin vuorovaikutteista, opettavaista ja sosiaalista toimintaa. Ruutuaika on liian yksinkertainen mittari, joka ei huomioi käytön laatua, kontekstia ja vuorovaikutuksellisuutta.   Tutkin pro gradu -tutkielmassani pienten lasten mediahyvinvointia haastattelemalla vuonna 2021 syntyneiden lasten vanhempia. Tutkimuksessani ruutuaika nousi esille niin vanhempien haastatteluissa kuin aikaisemmissa tutkimuksissa...

Tekoälyn yleistyminen alkaa näkymään nykyhetkessä kaikkialla yhteiskunnassamme koulut mukaan lukien (Montenegro-Rueda ym. 2023). Opetuksen ja oppimisen kenttä käy läpi murrosta, jossa teknologiset työkalut muuttavat opettajan roolia ja oppilaan tapaa oppia. Lähdimme tekemään graduamme ajankohtaisesta aiheesta, sillä halusimme ymmärtää millaisia näkemyksiä opettajilla, oppilailla ja asiantuntijoilla on tekoälystä osana koulun arkea ja millä tavoin sen käyttöä voitaisiin kehittää pedagogisesti perustelluksi ja eettisesti kestäväksi.   Toteutimme tutkimuksemme laadullisena teemahaastatteluna ja haastatteluiden tuloksista piirtyi kuva koulujen tekoälyn hyödyntämisen hajanaisuudesta, kun taas oppilaiden keskuudessa tekoälyn käyttö näkyi olevan omaksuttu nopeasti. Yhteistä sekä oppilaiden että opettajien keskuudessa oli kuitenkin toimijan henkilökohtainen mielenkiinto tekoälyä kohtaan, mikä toimi avaintekijänä sen hyödyntämisessä. Haastateltavien vastaukset tarjosivat moniulotteisen ...

Viimeisen vuosikymmenen aikana varhaiskasvatus ja sen johtaminen ovat kokeneet merkittäviä koulutuspoliittisia muutoksia niin hallinnollisesti kuin rakenteellisesti. Vuonna 2013 varhaiskasvatus siirtyi sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudesta opetus- ja kulttuuriministeriön hallintaan, mikä johti uudistuksiin varhaiskasvatuslaissa ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa. Samaan aikaan kuntien taloudelliset paineet ovat johtaneet pienempien päiväkotien yhdistämiseen suuremmiksi yksiköiksi, mikä on osaltaan lisännyt varhaiskasvatusyksikön johtajien vastuuta. Lakimuutoksen myötä myös johtajan kelpoisuusvaatimuksia päivitettiin, mikä on johtanut johtajan tehtävän eriytymiseen opettajan työstä. (Fonsén ja muut, 2022.) Muun muassa näiden muutosten myötä johtajuuden vaatimukset ovat kasvaneet, joten voidaankin kysyä, millaista osaamista johtajat työnsä tueksi tarvitsevat. (Sydänmaanlakka, 2015). Varhaiskasvatuksen johtamista on tutkittu useissa väitöskirjatutkimuksissa eri näkökulmis...

Korkeakouluopiskelijoiden kokemat masennus- ja ahdistuneisuusoireet sekä muut mielenterveysongelmat ovat olleet mediakeskusteluissa paljon esillä. Erityisen paljon aihe oli esillä vuonna 2021. Tällöin Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen teettämän tutkimuksen mukaan korkeakouluopiskelijoilla ilmeni kuormittuneisuutta sekä psyykkisiä oireita suhteessa enemmän kuin koko aikuisväestössä. Myös ahdistuksen ja masennuksen oireet ovat korkeakouluopiskelijoilla yleisiä. (THL 2021.) Lisäksi tutkimukset osoittavat masennus- ja ahdistusoireilla olevan laaja-alaisia yhteyksiä elämän eri osa-alueisiin. Mielenterveyden ongelmat eivät selkeästi ole lähdössä mihinkään, ja niistä kärsiviä opiskelijoita on tärkeää tukea opinnoissa. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen korkeakouluopiskelijoiden käsityksiä siitä, millaisia yhteyksiä psyykkisten oireiden ja korkeakouluopinnoista suoriutumisen välillä on. Tutkielmassani toin esille korkeakouluopiskelijoiden kokemia psyykkisiä oireita sekä sitä mitkä asiat...

Korkeakoulutuksen rooli ulottuu yhä useammin akateemisten taitojen opettamisen lisäksi opiskelijoiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiseen. Tämä näkyy erityisesti siinä, että viime vuosina opiskelijoiden jaksamisen, mielenterveyshaasteiden ja toimeentulon epävarmuuden kysymykset ovat nousseet keskiöön tutkimuksessa ja julkisessa keskustelussa. Opiskelijat elävät usein ristipaineessa opintojen, työn ja taloudellisten huolien välillä, mikä vaikuttaa merkittävästi heidän arjessaan jaksamiseen (Poikkeus & Alasuutari 2021, 356).   Vaikka opiskelijoiden hyvinvointia tarkastellaan usein yksilön näkökulmasta, sosiaalisten suhteiden ja yhteisöllisyyden merkitystä ei voi aliarvioida. Ystävyyssuhteet, vertaistuki ja kuulumisen tunne ovat keskeisiä voimavaroja erityisesti elämänmuutosten ja siirtymävaiheiden keskellä. Korkeakouluopiskelija kuuluu moniin yhteisöihin – oppimisryhmiin, opiskelijayhteisöihin ja epämuodollisiin verkostoihin – jotka voivat tarjota tukea ja osallisuuden ...

Lasten fyysisen aktiivisuuden väheneminen on herättänyt runsaasti keskustelua ja huolta viime vuosina. Tutkimukset osoittavat, että vain noin kolmasosa suomalaisista lapsista ja nuorista saa suositusten mukaisesti tarpeeksi liikuntaa oman hyvinvointinsa kannalta (Kokko & Martin 2023). Samalla kun liikkumattomuus lisää riskiä moniin fyysisiin ja psyykkisiin sairauksiin se heijastuu myös koulunkäyntiin. Tämä näkyy esimerkiksi oppimistulosten heikkenemisenä. (Michel, Berner & Thompson, 2022.) Opettajilla onkin keskeinen rooli lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä, sillä kouluympäristö tarjoaa hyvän mahdollisuuden vaikuttaa lasten liikunnalliseen elämäntapaan. Liikunnallinen elämäntapa eli fyysisen aktiivisuuden luonnollinen sisällyttäminen arjen rutiineihin rakentuu vahvasti lapsuudessa omaksuttujen toimintatapojen pohjalta. Nämä varhaiset tottumukset kantavat läpi elämän ja vaikuttavat liikkumiseen myös aikuisuudessa. (Telama, Hirvensalo & Yang 2014.)   ...