Siirry pääsisältöön

Kuinka luokanopettajat tukevat oppilaiden liikunnallisten elämäntapojen kehittymistä?

Lasten fyysisen aktiivisuuden väheneminen on herättänyt runsaasti keskustelua ja huolta viime vuosina. Tutkimukset osoittavat, että vain noin kolmasosa suomalaisista lapsista ja nuorista saa suositusten mukaisesti tarpeeksi liikuntaa oman hyvinvointinsa kannalta (Kokko & Martin 2023). Samalla kun liikkumattomuus lisää riskiä moniin fyysisiin ja psyykkisiin sairauksiin se heijastuu myös koulunkäyntiin. Tämä näkyy esimerkiksi oppimistulosten heikkenemisenä. (Michel, Berner & Thompson, 2022.) Opettajilla onkin keskeinen rooli lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä, sillä kouluympäristö tarjoaa hyvän mahdollisuuden vaikuttaa lasten liikunnalliseen elämäntapaan. Liikunnallinen elämäntapa eli fyysisen aktiivisuuden luonnollinen sisällyttäminen arjen rutiineihin rakentuu vahvasti lapsuudessa omaksuttujen toimintatapojen pohjalta. Nämä varhaiset tottumukset kantavat läpi elämän ja vaikuttavat liikkumiseen myös aikuisuudessa. (Telama, Hirvensalo & Yang 2014.)

 

Pro gradu -tutkimuksessani selvitin kuinka luokanopettajat tukevat oppilaidensa liikunnallisten elämäntapojen kehittymistä. Valitsin tämän aiheen, sillä tulevana luokanopettajana koen itsekin olevani vastuussa oppilaiden hyvinvoinnin tukemisesta. Toteutin tutkimuksen aineistonkeruun sähköisellä kyselylomakkeella alkuvuodesta 2025. Kysely koostui avoimista kysymyksistä ja kyselyyn osallistui 18 luokanopettajaa. Kyselyyn tulleet vastaukset analysoin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

 

Tutkimustulokset osoittavat, että luokanopettajat kokevat kasvatuksellista vastuuta oppilaidensa hyvinvoinnista myös liikunnallisuuden osalta. Luokanopettajien toimintatavat liikunnallisten elämäntapojen tukemiseksi jakautuvat tutkimustuloksissa neljään keskeiseen osa-alueeseen. Ensimmäisessä osa-alueessa luokanopettajat kokevat toimivansa esimerkkinä liikunnallisesta elämäntavasta oppilailleen. Tämä esimerkki näkyy niin puheessa kuin myös konkreettisessa toiminnassa. Toiseksi luokanopettajat kokevat tärkeäksi mahdollistaa fyysistä aktiivisuutta eri tavoin osana koulupäivää esimerkiksi taukojumppien avulla. Kolmanneksi luokanopettajat kannustavat ja toimivat positiivisen ilmapiirin rakentajina, jolloin liikkumisesta tehdään hauskaa ja se koetaan omalle hyvinvoinnille arvokkaana. Neljäntenä keskeisenä osa-alueena luokanopettajien vastauksista nousee esille monipuolisten liikuntamahdollisuuksien sekä oppilaiden yksilöllisten kiinnostuksen kohteiden huomioiminen.

 

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että luokanopettajien oma toiminta vaikuttaa merkittävästi siihen, millaista roolia fyysinen aktiivisuus ja liikunta näyttelee oppilaiden päivittäisessä elämässä. Koulun arki tarjoaa runsaasti erilaisia mahdollisuuksia lisätä fyysistä aktiivisuutta, mutta se edellyttää opettajan tietoisuutta sekä koko kouluyhteisön tukea. Tärkeää on tiedostaa, että liikunnallisten elämäntapojen tukeminen ei ole vain koulun liikuntatuntien tehtävä, vaan se ulottuu myös muihin koulupäivän osa-alueisiin.

 

Koulut tarjoavat erinomaisen ympäristön lasten ja nuorten liikunnallisuuden tukemiseen, sillä iso osa heidän arjestaan kuluu kouluympäristössä. Oikein toteutetulla koulutoiminnalla voidaan vaikuttaa merkittävästi oppilaiden kiinnostuksen kohteisiin ja tätä kautta laajemminkin heidän elämäntapoihinsa. Opettajilla on tässä keskeinen rooli, sillä heidän tehtävänään on toimia esikuvina ja innostajina oppilailleen. Liikunnallisten elämäntapojen edistäminen koulussa edellyttää siis aktiivista ja johdonmukaista toimintaa. Kun opettajat tunnistavat oman merkityksensä ja osaavat hyödyntää sitä tietoisesti, voivat he olla avainasemassa liikunnallisemman tulevaisuuden rakentamisessa.

 

Joel Joutila

 

Lapin yliopisto

 

Kasvatustieteiden tiedekunta, Luokanopettaja kandidaatti- ja maisteriohjelma

 

Tämä blogikirjoitus perustuu Pro gradu -tutkimukseen ”Kuinka luokanopettajat tukevat oppilaiden liikunnallisten elämäntapojen kehittymistä?”

 

 

Lähteet

 

Kokko, S. & Martin, L. 2023. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa: LIITU-tutkimuksen tuloksia 2022. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2023:1. Saatavilla www-muodossa: https://www.liikuntaneuvosto.fi/wp-content/uploads/2023/03/Lasten-ja-nuorten-liikuntakayttaytyminen-Suomessa-2022-2.pdf

 

Michel, J., Berner, A. & Thompson, L. 2022. Physical Activity in Children. Ameri- can Medical Association. Jama Pediatrics, 2022 (6), 622. https://jamanetwork.com/journals/jamapediatrics/fullarticle/2791546

 

Telama, R., Yang, X., Hirvensalo, M. & Leskinen, E. 2014. Tracking of Physical Activity from Early Childhood through Youth into Adulthood. DOI: 10.1249/MSS.0000000000000181


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Psykologiset perustarpeet ja ammatillinen kasvu hoitotyön opiskelijoiden kokemana eri pedagogisissa menetelmissä

Hoitoalan vetovoimaisuus on muuttunut paljon vuosien varrella . Hoitajapula ilmenee Kevan (2023) ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (2024) tilastoissa (Keva 2023; Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat 2024). Olisi tärkeää , että alalle hakeutuneet opiskelijat kokevat alan opinnot mielekkääksi opiskella ja että opintojen aikana tuetaan hyvinvointia ja kasvua tulevaksi hoitotyön ammattilaiseksi . Kokonaishyvinvointia voidaan edistää sillä , että psykologiset perustarpeet ( autonomia , kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus ), jotka pohjautuvat Decin ja Ryanin itsemääräämisteoriaan , tulevat täytetyiksi (Deci & Ryan 2008, 182-183). Kun opiskelija voi hyvin ja kasvaa opintojensa aikana , saadaan uusia työntekijöitä hoitoalalle , jolla voidaan puolestaan vaikuttaa hoitajapulaan . Pro gradu - tutkimuksessani tutkin , millaisia kokemuksia hoitotyön opiskelijoilla on psykologisten perustarpeiden ja ammatillisen kasvun toteutumisesta...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...