Kasvatuksen tuulia

Tutkimme pro gradu –tutkimuksessamme luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä esteettömästä peruskoululiikunnasta. Ensimmäisessä tulosluvussamme on esitelty opiskelijoiden pohdintoja esteettömyyden käsitteestä, joita nyt avaamme tässä kirjoituksessa. Tulokset osoittavat, että Lapin yliopistossa opiskelevat opiskelijat ovat hyvin epävarmoja omista käsityksistään ja kokevat ne aihepiirin saralla hyvin riittämättöminä. Opiskelijat kokevatkin, että ennen siirtymistään kentälle liikuntaa opettavaksi opettajaksi, heidän tulisi kouluttautua lisää aihepiirin saralla. Erityisen mielenkiintoista oli huomata, että tiedot koettiin pääosin vähäisiksi riippumatta siitä, oliko opiskelijalla taustallaan vain liikunnan monialaiset perusopinnot tai 25 opintopisteen laajuiset liikunnan sivuaineopinnot. Kaiken kaikkiaan haastattelimme 35 Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijaa, joista viidellätoista oli taustallaan vain viiden opintopisteen laajuinen liikunnan peruskurssi, kun taas 20 haastateltavista ...

Seksuaalikasvatuksella on syvät juuret suomalaisessa koulutuksessa. Se on muuttanut muotoaan valtavasti vuosien aikana esimerkiksi kirkollisesta siveysopista nykyiseen nuoren kasvua tukevaan muotoon. Sillä ei ole omaa varsinaista paikkaa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2016), mutta sen teemoja esiintyy alakoulun ympäristöopin oppiaineessa biologian ja terveystiedon merkein. Yläasteella sitä käsitellään vielä syvemmin terveystiedossa. Yläasteella terveystiedon opettajat tutustuvat laajemmin terveystiedon oppiaineen sisältöihin, mutta luokanopettajien pitää olla jokapaikanhöyliä kaikissa aineissa. Tämä saa pohtimaan, millaisia valmiuksia opettajat saavat seksuaalikasvatuksen opettamiseen. Tutkimusta opettajien kokemuksista seksuaalikasvatuksen parissa on tehty vain yläasteen terveystiedon aineenopettajille (Kontula & Meriläinen 2007), mutta ala-asteen seksuaalikasvatus on jäänyt hyvin vähälle huomiolle. Mielestäni oli tärkeä tuoda esille luokanopettajien roolia seksuaa...

Sovittelu on konfliktinratkaisukeino, jossa riidan osapuolet hakevat ratkaisun riitaansa keskenään sovittelijan toimiessa sovinnon mahdollistajana eli fasilitaattorina. Sovitteluun osallistuminen on vapaaehtoista, eikä siinä pyritä löytämään syyllisiä tai myöskään ehdotonta totuutta. Sovitteluliike pohjautuu restoratiiviseen oikeuteen, eli rakentavaan konfliktinratkaisuun. (SSF 2021.) Restoratiivisen oikeuden tavoitteena on, että sovitteluprosessin seurauksena löytyy oikeudenmukainen ratkaisu jokaisen riidan osapuolen näkökulmasta tarkasteltuna (Brunila 2010). Sovittelun avulla ihmisten on mahdollista oppia uudenlaista ajattelua ja tapoja kohdata konflikteja. Sovittelua kutsutaankin oppivaksi oikeudeksi. Kostot ja rangaistukset eivät kuulu sovittelun ideologiaan. (Brunila 2010.) Timo Pehrman (2011) puhuu restoratiivisesta oppimisesta, joka saavutetaan sovittelussa keskustelun ja vuorovaikutuksen avulla. Tavoitteena on, että ymmärrystä lisäämällä, toimivalla vuorovaikutuksella ja tuntei...

”Lentäminen on pahinta mitä voit tehdä ympäristölle.” “Tärkeistä arvoista luopuminen on välttämätöntä.” ”Utilitaristi Peter Singerin --- mukaan porsaan tappaminen ja syöminen on aivan yhtä väärin kuin ihmisenkin, sillä molemmat ovat tuntevia olentoja.” Melkoinen tunnekuorma muutamassa virkkeessä, eikö totta? Ilmastokriisiin, lajikatoon ja paikallisiin ympäristötuhoihin sisältyy paljon tunteita ja arvokysymyksiä, joista puhumiselle ei ole löytynyt aikaa, paikkaa ja osaavia aikuisia. Näin opiskelijoiden tunteet on kauan pyritty pääosin tiedostamattomasti tukahduttamaan. Käsittelemättömiä tunteita on yllä olevien lukiokirjoista löytyneiden esimerkkien tavoin välitetty eteenpäin. Ilmastokriisi ja uusliberalistinen kulutuskapitalismi ovat ajaneet meidät ristiriitaisten viestien aikaan. Meitä kehotetaan elämään ilmasto huomioiden, mutta samanaikaisesti kuluttaminen on ”kansalaisvelvollisuutemme”, jotta talous voisi jatkaa loputonta kasvuaan. Tällainen ambivalenssi aiheuttaa tilanteen, jossa...

Luontosuhde, luonnosta vieraantuminen ja luonnon hyvinvointivaikutukset ovat jatkuvasti esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kasvatuksen kentällä on alettu tietoisesti toteuttaa luonto- ja ympäristökasvatukseen perustuvaa pedagogiikkaa, jonka tavoitteena on Paaskosken ja Roiko-Jokelan (2016, 5-8) mukaan terveyttä ja hyvinvointia edistävän luontosuhteen vahvistuminen sekä kestävän tulevaisuuden mahdollistavat elintavat. Paaskoski ja Roiko-Jokela (2016, 10-11) korostavat luontosuhteen jatkuvaa muutosta yhteiskunnan asenteiden ja arvojen muuttumisen mukana. Ennen luontosuhteemme on perustunut tiiviiseen vuorovaikutukseen luonnon kanssa sekä sen hyödyntämiseen eri tavoin. Nykyisin luonto nähdään entistä enemmän virkistyspaikkana ja hyvinvoinnin lähteenä. Vaikka elämmekin erilaisessa ympäristössä kuin muutama sukupolvi sitten, jokainen kuitenkin omaa jonkinlaisen suhteen luontoon. Lapsuudessa muodostunut luontosuhde on merkittävä tekijä ympäristön arvostamisen ja ympäristövastuullisten...

Suomessa elää maailman onnellisin kansa. Meillä on puhdas luonto, mahdollisuus äänestää vapaissa vaaleissa ja asettua myös itse ehdolle. Me voimme kouluttautua ilmaiseksi ja turvautua erilaisiin tukiin, jos elämässä tulee vastaan huonompi hetki. Emme kuitenkaan voi tuudittautua tasa-arvon kehtoon. Valtioneuvoston teetättämä selonteko naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (2010) osoittaa, kuinka palkkaerot miesten ja naisten välillä ovat edelleen korkeat. Naisten on vaikeampi saada vakivirkaa ja sen sijaan määräaikaiset sopimukset ovat naisille työelämässä arkipäivää. (Sosiaali – ja terveysministeriö 2010, 18–19.) Samassa määrin myös miehet jäävät edelleen harvemmin lasten kanssa kotiin, vaikka kannustusta ja tukea on siihenkin valtiolla tarjota (Kellokumpu 2007, 26). Suomen mittakaavassa ongelmana on myös sukupuolen mukaan jakautunut työelämän segregaatio. Jo koulutuksesta lähtien Suomessa on havaittavissa selkeä jako naisten ja miesten aloihin. Tasa-ammattien määrä on Suomessa väh...

Media on viimeisten vuosikymmenten aikana tuonut esiin useita urheilijoiden syömishäiriötapauksia, joissa valmentaja on nähty kielteisessä merkityksessä sairauden aiheuttajana ja ylläpitäjänä (Heikkilä, Kuivalainen & Charpentier 2020). Oma kokemukseni aiheesta on täysin erilainen, sillä valmentajani oli koko syömishäiriöprosessini tärkein tukihenkilö, mikä sai minut kiinnostumaan tutkielmani aiheesta. Urheilijoilla on tutkitusti muuta väestöä suurempi riski sairastua syömishäiriöihin. Syömishäiriöiden esiintyvyys on lisääntynyt sekä nais- että miesurheilijoilla kaikissa urheilulajeissa. (Charpentier 2017, 45.) Valmentaja viettää runsaasti aikaa urheilijoidensa kanssa, minkä vuoksi hänen tulisin olla keskeisessä roolissa syömishäiriöiden tunnistamisessa ja ehkäisemisessä. Näin ei kuitenkaan aina ole, koska valmentamisessa urheilijan fyysisen suorituskyvyn kehittäminen menee usein psyykkisen terveyden edelle. (Heikkilä ym. 2020.) Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli selvittää syö...