Tutkimme pro gradu –tutkimuksessamme luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä esteettömästä peruskoululiikunnasta. Ensimmäisessä tulosluvussamme on esitelty opiskelijoiden pohdintoja esteettömyyden käsitteestä, joita nyt avaamme tässä kirjoituksessa. Tulokset osoittavat, että Lapin yliopistossa opiskelevat opiskelijat ovat hyvin epävarmoja omista käsityksistään ja kokevat ne aihepiirin saralla hyvin riittämättöminä. Opiskelijat kokevatkin, että ennen siirtymistään kentälle liikuntaa opettavaksi opettajaksi, heidän tulisi kouluttautua lisää aihepiirin saralla. Erityisen mielenkiintoista oli huomata, että tiedot koettiin pääosin vähäisiksi riippumatta siitä, oliko opiskelijalla taustallaan vain liikunnan monialaiset perusopinnot tai 25 opintopisteen laajuiset liikunnan sivuaineopinnot.
Kaiken kaikkiaan haastattelimme 35 Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijaa, joista viidellätoista oli taustallaan vain viiden opintopisteen laajuinen liikunnan peruskurssi, kun taas 20 haastateltavista oli suorittanut liikunnan sivuaineopinnot, monialaisen liikunnan peruskurssin lisäksi. Suurin ero näiden ryhmien välillä oli se, että jokainen sivuaineen suorittanut opiskelija mainitsi haastattelussa soveltavan liikunnan, kun taas peruskurssin käyneistä opiskelijoista monet toivat esille soveltavan liikunnan piirteitä, mutta eivät osanneet kategorisoida niitä omaksi alakseen.
Esteettömyyden fyysinen näkökulma nousi selkeimmin esille haastatteluissa ja on selkeästi yksi esteettömyyden helpoimmin tunnistettavista näkökulmista. Myös fyysistä esteettömyyttä itsessään käsiteltiin haastatteluissa hyvin suppeasti ja konkreettiset esimerkit liittyivät poikkeuksetta raajojen toimintahäiriöihin tai puutoksiin. Pyörätuolissa istuva oppilas sai maininnan jokaisessa analysoidussa haastattelussa. Fyysisen esteettömyyden ohella opiskelijat mainitsivat myös psyykkisen, sosiaalisen ja pedagogisen näkökulman, mutta niitä esiintyi haastatteluissa hyvin harvoin. Pedagogisen esteettömyyden näkökulma kulki kuitenkin hieman selkeämmin läpi sivuaineen suorittaneiden opiskelijoiden haastatteluissa, jotka näkivät opetusjärjestelyt erityisen tärkeänä osana esteetöntä peruskoululiikuntaa.
Haastateltavat kokivat hyvin haastavana toteuttaa opetusta sellaisessa ryhmässä, jossa oppilasaines on heterogeeninen ja haasteita voi olla niin fyysisellä, psyykkisellä kuin sosiaalisellakin puolella. Lähes kaikki haastateltavat kuitenkin pohtivat esteettömyyttä yhteiskunnallisesta näkökulmasta, ja heidän mukaansa yhteiskunnan rakenteita tulisikin muokata esteettömyyttä tukeviksi, ja opetusjärjestelyin mahdollistaa kaikenlaisten oppijoiden oppiminen ja toimiminen liikuntatunneilla.
Esteetöntä liikunnanopetusta kuvailtiin useassa haastattelussa siten, että oppilas saa tehdä omalla tasollaan tai omien taitojensa mukaan. Opetuksen näkökulmasta esteettömyyttä kuvailtiin siis taitojen mukaan. Tämä taitotasojen mukainen kuvailu korostui erityisesti liikunnan sivuaineen suorittaneiden opiskelijoiden haastatteluissa. He myös kehittelivät ideoita omista sovelluksista ja esimerkiksi avustetuista harjoituksista, enemmän kuin pelkästään monialaiset liikunnan opinnot suorittaneet opiskelijat.
Moni haastateltavista kuvaili lisäksi esteetöntä liikunnanopetusta voimistelun lajiharjoitteiden kautta, koska monialaisissa liikunnan opinnoissa jokainen pääsi kokeilemaan käytännössä harjoitteiden eriyttämistä erilaisin ottein ja apuvälinein. Tämä osoittautui monelle opiskelijalle ensimmäiseksi ja ainoaksi kerraksi ja tästä johtuen monelle opiskelijalle jäi esteettömän liikunnanopetuksesta hyvinkin teoreettinen ja suppea kuva siitä, mitä esteetön liikunnanopetus on ja miten se toteutetaan.
Noora Nevala ja Erica Riihelä
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu kasvatustieteiden pro gradu –tutkielmaan “Siinä otetaan huomioon kaikennäköset ja kaikentasoset oppilaat ja oppijat.” Luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä esteettömästä peruskoululiikunnasta.
Kaiken kaikkiaan haastattelimme 35 Lapin yliopiston luokanopettajaopiskelijaa, joista viidellätoista oli taustallaan vain viiden opintopisteen laajuinen liikunnan peruskurssi, kun taas 20 haastateltavista oli suorittanut liikunnan sivuaineopinnot, monialaisen liikunnan peruskurssin lisäksi. Suurin ero näiden ryhmien välillä oli se, että jokainen sivuaineen suorittanut opiskelija mainitsi haastattelussa soveltavan liikunnan, kun taas peruskurssin käyneistä opiskelijoista monet toivat esille soveltavan liikunnan piirteitä, mutta eivät osanneet kategorisoida niitä omaksi alakseen.
Esteettömyyden fyysinen näkökulma nousi selkeimmin esille haastatteluissa ja on selkeästi yksi esteettömyyden helpoimmin tunnistettavista näkökulmista. Myös fyysistä esteettömyyttä itsessään käsiteltiin haastatteluissa hyvin suppeasti ja konkreettiset esimerkit liittyivät poikkeuksetta raajojen toimintahäiriöihin tai puutoksiin. Pyörätuolissa istuva oppilas sai maininnan jokaisessa analysoidussa haastattelussa. Fyysisen esteettömyyden ohella opiskelijat mainitsivat myös psyykkisen, sosiaalisen ja pedagogisen näkökulman, mutta niitä esiintyi haastatteluissa hyvin harvoin. Pedagogisen esteettömyyden näkökulma kulki kuitenkin hieman selkeämmin läpi sivuaineen suorittaneiden opiskelijoiden haastatteluissa, jotka näkivät opetusjärjestelyt erityisen tärkeänä osana esteetöntä peruskoululiikuntaa.
Haastateltavat kokivat hyvin haastavana toteuttaa opetusta sellaisessa ryhmässä, jossa oppilasaines on heterogeeninen ja haasteita voi olla niin fyysisellä, psyykkisellä kuin sosiaalisellakin puolella. Lähes kaikki haastateltavat kuitenkin pohtivat esteettömyyttä yhteiskunnallisesta näkökulmasta, ja heidän mukaansa yhteiskunnan rakenteita tulisikin muokata esteettömyyttä tukeviksi, ja opetusjärjestelyin mahdollistaa kaikenlaisten oppijoiden oppiminen ja toimiminen liikuntatunneilla.
Esteetöntä liikunnanopetusta kuvailtiin useassa haastattelussa siten, että oppilas saa tehdä omalla tasollaan tai omien taitojensa mukaan. Opetuksen näkökulmasta esteettömyyttä kuvailtiin siis taitojen mukaan. Tämä taitotasojen mukainen kuvailu korostui erityisesti liikunnan sivuaineen suorittaneiden opiskelijoiden haastatteluissa. He myös kehittelivät ideoita omista sovelluksista ja esimerkiksi avustetuista harjoituksista, enemmän kuin pelkästään monialaiset liikunnan opinnot suorittaneet opiskelijat.
Moni haastateltavista kuvaili lisäksi esteetöntä liikunnanopetusta voimistelun lajiharjoitteiden kautta, koska monialaisissa liikunnan opinnoissa jokainen pääsi kokeilemaan käytännössä harjoitteiden eriyttämistä erilaisin ottein ja apuvälinein. Tämä osoittautui monelle opiskelijalle ensimmäiseksi ja ainoaksi kerraksi ja tästä johtuen monelle opiskelijalle jäi esteettömän liikunnanopetuksesta hyvinkin teoreettinen ja suppea kuva siitä, mitä esteetön liikunnanopetus on ja miten se toteutetaan.
Noora Nevala ja Erica Riihelä
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu kasvatustieteiden pro gradu –tutkielmaan “Siinä otetaan huomioon kaikennäköset ja kaikentasoset oppilaat ja oppijat.” Luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä esteettömästä peruskoululiikunnasta.
Kommentit
Lähetä kommentti