Siirry pääsisältöön

TUVA -opettajien käsityksiä kielitietoisesta opetuksesta

Maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden määrä tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa (TUVA) kasvaa vuosi vuodelta. Koulutuksen yhtenä tavoitteena on tukea maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden kielellisten valmiuksien kehittymistä toisen asteen opintoja varten. Kielellisten valmiuksien tukeminen edellyttää TUVA-opettajilta kielitietoisuutta, mutta vaihtelevista koulutustaustoista johtuen heillä ei välttämättä aina ole riittävää osaamista kielitietoisen opetuksen toteuttamiseen. Kielitietoisella opetuksella tarkoitetaan opettajan tietoa ja ymmärrystä kielestä ja sen merkityksestä sekä pedagogista osaamista, jota tarvitaan kielen ja sisältöjen yhtäaikaisen oppimisen tukemiseen monikielisessä ja -kulttuurisessa oppimisympäristössä (Aalto & Tarnanen 2015, 75). Aiempien tutkimusten mukaan opettajien käsitykset kielitietoisesta opetuksesta vaihtelevat suuresti. Käsityksiä jakamalla voidaan edistää yhteistä ymmärrystä ja tehdä näkyväksi kielitietoiseen opetukseen liitettyjä haasteita eri koulutusasteilla. Tähän keskusteluun halusin pro gradu -tutkielmallani osallistua.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani TUVA -opettajien käsityksiä kielitietoisesta opetuksesta sekä selvitin, millaiset tekijät haastavat ja toisaalta tukevat kielitietoisen opetuksen toteuttamista TUVA -koulutuksessa. Tutkimuskohteenani olivat maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita opettavat TUVA -opettajat. Viimeaikainen työkokemukseni maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden opettajana on herättänyt mielenkiintoni kielitietoista opetusta kohtaan ja halusin tutkimukseni myötä syventää myös omaa ymmärrystäni aiheeseen liittyen. Tutkimukseni on luonteeltaan laadullinen ja toteutin sen fenomenografista lähestymistapaa soveltaen. Keräsin aineiston sähköisen kyselylomakkeen avulla tammi-helmikuussa 2025. Tutkimukseen osallistui 18 TUVA -opettajaa. Tutkimukseni teoriapohjan muodostaa Lucasin ja Villegasin (2011) kielellisesti vastuullisen opetuksen viitekehys.

TUVA -opettajien mukaan kielitietoinen opetus rakentuu opetusta ohjaavista arvoista ja tavoitteista, opettajan kielellistä vastuullisuutta ilmentävistä tiedoista ja taidoista sekä oppimista edistävistä opetuskäytänteistä ja tukimenetelmistä. Opettajien käsitykset olivat vaihtelevia, mutta kollektiivisessa näkökulmassa korostui opetuksen kielellinen saavutettavuus, jonka toteutumista opettajat tukivat ensisijaisesti opetuspuhetta ja -materiaaleja selkiyttämällä. Opettajat pitivät tärkeänä, että maahanmuuttajataustaisille

opiskelijoille tarjotaan yhdenvertaiset oppimismahdollisuudet opiskelijoiden yksilölliset tarpeet sekä kieli- ja kulttuuritaustat huomioiden. Opiskelijoiden kielellistä ja kulttuurista moninaisuutta arvostettiin, mutta esimerkiksi opiskelijoiden ensikielien hyödyntäminen herätti myös ristiriitaisia ajatuksia.

Kielitietoiseen opetukseen liitetyt haasteet liittyivät pääasiassa resurssien puutteeseen. Opettajien mukaan erityisesti ajan sekä TUVA -koulutukseen kohdennetun, kielitietoisen opetusmateriaalin puute vaikeuttivat kielitietoisen opetuksen toteuttamista. Myös kieliin ja kulttuurieroihin sekä opiskelijoiden elämäntilanteisiin liittyvät tekijät koettiin toisinaan haastavina. Kielitietoisen opetuksen toteuttamista tukivat muun muassa opettajan kieliin ja kulttuureihin liittyvä osaaminen, riittävät resurssit, täydennyskoulutus sekä opettajien välinen yhteistyö ja osaamisen jakaminen tiimeissä.

Tutkimukseni perusteella vaikuttaa siltä, että TUVA -opettajilla on monipuolisesti tietoa kielitietoisesta opetuksesta sekä halua tukea maahanmuuttajataustaisten opiskelijoidensa oppimista ja etenemistä koulutuspoluilla. Kielitietoiseen opetukseen liitetyt tavoitteet opetuksen kielellisestä saavutettavuudesta ja kieleen liittyvien taitojen kehittymisestä ovat perusteltuja, sillä paineet kielitaidon kehittymisestä toisen asteen opintojen vaatimusten mukaiseksi painavat erityisesti TUVA -opettajien harteilla. Kielitietoisuuden syvemmälle oivaltamiselle opetuksen kokonaisvaltaisena lähestymistapana on kuitenkin tarvetta opettajien vaihtelevista koulutustaustoista ja kielitietoisuuskoulutuksen puutteesta johtuen. Täydennyskoulutus konkreettisista kielitietoisista opetusmenetelmistä ja -materiaaleista voisi myös tukea käytännön opetustyön toteuttamista monikielisissä TUVA -ryhmissä.

Virpi Peltola

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan ”Kaikilla on mahdollisuus ymmärtää paremmin ja saa oppia asian” TUVA -opettajien käsityksiä maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden kielitietoisesta opetuksesta.


Lähteet: 

Aalto, E., & Tarnanen, M. 2015. Kielitietoinen aineenopetus opettajankoulutuksessa. AFinLA-e: soveltavan kielitieteen tutkimuksia 8, 72–90. http://ojs.tsv.fi/index.php/afinla/article/view/53773

Lucas, T. & Villegas, A. M. 2011. A framework for preparing linguistically responsive teachers. Teoksessa T. Lucas (toim.) Teacher preparation for linguistically diverse classrooms: A resource for teacher educators. New York, NY: Routledge, 55–72.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Ammattikoulusta yliopistoon: poikkeuksellista, ahkeruutta vaativaa mutta mahdollista

  Ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua, joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi, ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.   Jokai...

Luokanopettajien kokemuksia neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukemisesta

Perusopetuslain (2010/642 § 30) mukaan oppilaalla on oikeus saada riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan tukea annetaan oppilaalle ensisijaisesti omassa opetusryhmässä ja koulussa erilaisten järjestelyjen avulla (Opetushallitus 2014, 61). Neuropsykiatrisesti oireilevat oppilaat, joilla ilmenee yleensä neurokognitiivisia poikkeavuuksia sekä käyttäytymisen ja tunnesäätelyn ongelmia, muodostavat merkittävän ryhmän tuen saajista (Parikka, Halonen-Malliarakis & Puustjärvi 2020, 7, 10). Useimmiten he opiskelevat yleisopetuksen luokissa, minkä myötä luokanopettajilta vaaditaan osaamista heidän tukemiseensa.  Tutkin pro gradu -tutkielmassani luokanopettajien koettua osaamista neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukemiseen. Tutkimuksessani neuropsykiatrisesti oireilevalla oppilaalla tarkoitetaan oppilasta, jolla on diagnosoitu neuropsykiatrinen häiriö tai siihen liittyviä piirteitä. Lähdin tutki...