Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa.
Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, että nykyistä lapsikäsitystä. On myös mielenkiintoista huomata se, että monet 1950-luvulla kasvatusalan asiantuntijoiden piirissä vallinneet lapsikäsitykset ovat läsnä myös nykypäivänä.
Käsittelen pro gradu -tutkielmassani lapsikäsitystä 1950-luvun Suomessa kasvatusalan asiantuntijoiden näkökulmasta. Aineistoni koostuu vuoden 1952 Lapsi ja nuoriso - lehdistä. Tutkimuskysymyksiksi muotoilin: Millainen on ollut 1950-luvun kasvatusalan asiantuntijoiden lapsikäsitys Lapsi ja nuoriso -lehden näkökulmasta? Millaisia lapsuutta koskevia diskursseja lehdessä esiintyi?
Menetelmänä on käytetty diskurssianalyysiä. Aineistossa on neljä vallitsevaa diskurssia: syyllistämisen diskurssi, ihannoinnin diskurssi, kontrollin diskurssi ja suojelun diskurssi. Tutkimuksen perusteella 1950-luvun Suomessa vallitsi useita erilaisia lapsikäsityksiä kasvatusalan asiantuntijoiden piirissä. Pääasiallisesti lapsi nähtiin viattomana, suojelua tarvitsevana olentona. Muita keskeisiä lapsikäsityksiä ovat lapsi haavoittuvana olentona, lapsi erillisen ryhmän jäsenenä, lapsi mahdollisuutena (potentiaalisena), lapsi aikuisen esiasteena, eläimenä, yksilönä ja oppipoikana.
Maria Lamponen
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus pohjautuu pro gradu -tutkielmaan ” Lapsikäsitys kasvatusalan asiantuntijoiden näkökulmasta 1950-luvun Suomessa”.
Lähteet:
Darian-Smith, K. & Pascoe, C. (toim.) 2013. Children, Childhood and Cultural Heritage. Lontoo: Taylor & Francis Group.
Leino-Kaukiainen, P. & Heikkinen, A. 2011. Yhteiskunta ja koulutus. Teoksessa A. Heikkinen & P. Leino-Kaukiainen (toim.) Valistus ja koulunpenkki. Kasvatus ja koulutus Suomessa 1860-luvulta 1960-luvulle. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 16–33.
Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, että nykyistä lapsikäsitystä. On myös mielenkiintoista huomata se, että monet 1950-luvulla kasvatusalan asiantuntijoiden piirissä vallinneet lapsikäsitykset ovat läsnä myös nykypäivänä.
Käsittelen pro gradu -tutkielmassani lapsikäsitystä 1950-luvun Suomessa kasvatusalan asiantuntijoiden näkökulmasta. Aineistoni koostuu vuoden 1952 Lapsi ja nuoriso - lehdistä. Tutkimuskysymyksiksi muotoilin: Millainen on ollut 1950-luvun kasvatusalan asiantuntijoiden lapsikäsitys Lapsi ja nuoriso -lehden näkökulmasta? Millaisia lapsuutta koskevia diskursseja lehdessä esiintyi?
Menetelmänä on käytetty diskurssianalyysiä. Aineistossa on neljä vallitsevaa diskurssia: syyllistämisen diskurssi, ihannoinnin diskurssi, kontrollin diskurssi ja suojelun diskurssi. Tutkimuksen perusteella 1950-luvun Suomessa vallitsi useita erilaisia lapsikäsityksiä kasvatusalan asiantuntijoiden piirissä. Pääasiallisesti lapsi nähtiin viattomana, suojelua tarvitsevana olentona. Muita keskeisiä lapsikäsityksiä ovat lapsi haavoittuvana olentona, lapsi erillisen ryhmän jäsenenä, lapsi mahdollisuutena (potentiaalisena), lapsi aikuisen esiasteena, eläimenä, yksilönä ja oppipoikana.
Maria Lamponen
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus pohjautuu pro gradu -tutkielmaan ” Lapsikäsitys kasvatusalan asiantuntijoiden näkökulmasta 1950-luvun Suomessa”.
Lähteet:
Darian-Smith, K. & Pascoe, C. (toim.) 2013. Children, Childhood and Cultural Heritage. Lontoo: Taylor & Francis Group.
Leino-Kaukiainen, P. & Heikkinen, A. 2011. Yhteiskunta ja koulutus. Teoksessa A. Heikkinen & P. Leino-Kaukiainen (toim.) Valistus ja koulunpenkki. Kasvatus ja koulutus Suomessa 1860-luvulta 1960-luvulle. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 16–33.
Kommentit
Lähetä kommentti