Työelämä on murroksessa. Digitalisaatio, jatkuvat muutokset ja työn kiihtyvä tahti haastavat työelämää ja työhyvinvointia. Erityisesti kasvatusalalla muutokset kietoutuvat laajempiin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin, kuten oppimiseen ja koulutuksen tulevaisuuteen. Kasvatusalan asiantuntijoiden työhyvinvointi on monikerroksista ja ulottuu yksittäistä asiantuntijaa pidemmälle. Lisäksi kasvatusalan asiantuntijatyöhön kietoutuu vahvasti eettinen vastuu ja moraalinen pohdinta, jotka tekevät työstä vaativaa, haastaen työhyvinvointia edelleen (ks. Jakku-Sihvonen 2005). Asiantuntijatyön merkittävyydestä kertovat tulevaisuuden ennakointifoorumit, jotka osoittavat korkeakoulutettujen asiantuntijoiden työn määrän merkittävää kasvua (Opetushallitus 2020). Tulevaisuuden työelämän tarpeet osoittavat, että asiantuntijatyön luonnetta ja kehityssuuntia on ymmärrettävä. Tarpeen on huomioida itsenäisen asiantuntijan työhyvinvoinnin johtaminen muuttuvassa työelämässä, jolloin johto kohtaa tarpeen harkita vallitsevia johtamiskäytäntöjä uudelleen (Puusa, Reijonen, Juuti & Laukkanen 2014; Niemi & Kräkin 2019).
Pro Gradu -tutkimuksessani tarkasteltiin kasvatusalan asiantuntijoiden työhyvinvoinnin johtamisen kokemuksia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys yhdistää kasvatusalan asiantuntijatyön, työhyvinvoinnin ja johtamisen. Tutkimuksessa asiantuntijalla tarkoitetaan ylemmän kasvatustieteellisen korkeakoulututkinnon omaavaa työntekijää, joka suorittaa vaativaa tietotyötä, painopisteenä uuden tiedon tuottaminen ja välittäminen. Työhyvinvoinnin johtamista lähestyttiin työhyvinvoinnin käsitteen, johtamistutkimusten ja asiantuntijatyölle ominaisten piirteiden kautta. Työlle ominaiset piirteet kuvaavat työn johtamista asiantuntijatyössä vallitsevien autonomian, hallinnan, merkityksellisyyden ja kehityksen kautta.
Tutkimuksessa käytetty fenomenologinen tutkimusote mahdollisti kasvatusalan asiantuntijoiden kokemusten tarkastelemisen. Kokemukset kietoutuivat kertomuksiin työhyvinvoinnin johtamisen toteutumisesta ja työssä tapahtuvista epäkohdista. Tutkimuksen tulokset myötäilevät asiantuntijatyön moniulotteisuutta ja työhyvinvoinnin toteutumisen haasteellisuutta.
Tutkimus haastaa yksinkertaistettua kuvaa asiantuntijoista itsenäisinä, täysin itseohjautuvina toimijoina. Vaikka asiantuntijuus sisältää itsensä johtamisen elementtejä, asiantuntijat eivät rakenna työhyvinvointiaan yksin. Tulokset osoittavat, että työhyvinvoinnin johtaminen ei näyttäydy systemaattisena toimintana, vaan työhyvinvoinnin toteutuminen vaatii rakenteita ja vahvaa johtajan tukea. Tuen merkitys korostui kokemuksissa työn hallinnan haasteissa ja kaaosmaisuudessa, jotka ovat viime vuosina lisääntyneet. Asiantuntijat toivat esille kokemuksia kiireen ja työmäärän kuormittavuudesta, joihin esittivät tarvitsevansa johtajalta rajoja ja tukea esimerkiksi työtehtävien priorisoinnin kannalta.
Asiantuntijuus on kertynyttä tietotaitoa ja asiantuntijoiden tausta on korkeakoulututkinnossa (Ropponen ym. 2018). Kuitenkin asiantuntijatyön määritelmän epäselvyys esiintyy myös johtamisen käytännöissä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että asiantuntijat tarvitsevat johtajalta työnsä arvostusta ja ymmärrystä työnkuvastaan. Johtajan merkitystä oppimisessa ei tule sivuuttaa, sillä tarjotut kehitysmahdollisuudet nähdään arvokkaina tekoina työhyvinvoinnin johtamisessa. Lisäksi vuorovaikutteisuus nousi analyysissa olennaiseksi tekijäksi, sillä luottamus ja dialogisuus mahdollistavat useamman työhyvinvointia edistävän toiminnan toteutumisen. Tutkimuksen tulokset ohjaavat pohtimaan nykyisiä johtamisrakenteita ja rakenteiden sopeutumiskyvykkyyttä kohdatessa moniulotteisen asiantuntijatyön.
Kasvatus- ja koulutusalan organisaatioilla on vastuu pysyä muutoksissa mukana ja toimia tulevaisuustietoisesti. Täten työhyvinvoinnin johtaminen ei ole pelkästään työelämän kysymys, vaan toimii sijoituksena kasvatuksen ja koulutuksen kestävyyteen ja laatuun. Johtajuuden laatu näkyy siinä, siirtyykö asiantuntijoiden tietotaito organisaatioiden voimavaraksi ja rakentavaksi voimaksi tulevaisuuden kestävässä koulutuksessa.
Elisa Grönvall
Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta, kasvatusalan kandidaatti- ja maisteriohjelma
Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan "Asiantuntijoiden työhyvinvoinnin johtaminen Kasvatusalan asiantuntijoiden kokemuksia työhyvinvoinnin johtamisesta"
Lähteet
Jakku-Sihvonen, R. 2005. Kasvatustieteiden opetus ja asiantuntijan arkipätevyys. Teoksessa R. Jakku-Sihvonen (toim.) Uudenlaisia maistereita: Kasvatusalan koulutuksen kehittämislinjoja. PS-kustannus, 125–150.
Niemi, S. & Kräkin, M. 2019. Asiantuntijatyön paradoksivyyhti: Työn kaaosmaisuuden kokemus ja selviytymiskeinot asiantuntijatyössä. Työelämän tutkimus, 17(1), 24–38. https://journal.fi/tyoelamantutkimus/article/view/87106
Opetushallitus. 2020. Koulutus ja työvoiman kysyntä 2035: Osaamisen ennakointifoorumin ennakointituloksia tulevaisuuden koulutustarpeista. Opetushallitus
Puusa, A., Reijonen, H., Juuti, P. & Laukkanen, T. 2014. Akatemiasta markkinapaikalle: Johtaminen ja markkinointi aikansa kuvina (4. uudistettu painos). Talentum.
Ropponen, A., Bergbom, B., Härmä, M. & Sallinen, M. 2018. Asiantuntijatyön työajat: yhteydet työhön ja hyvinvointiin. Työterveyslaitos.
Pro Gradu -tutkimuksessani tarkasteltiin kasvatusalan asiantuntijoiden työhyvinvoinnin johtamisen kokemuksia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys yhdistää kasvatusalan asiantuntijatyön, työhyvinvoinnin ja johtamisen. Tutkimuksessa asiantuntijalla tarkoitetaan ylemmän kasvatustieteellisen korkeakoulututkinnon omaavaa työntekijää, joka suorittaa vaativaa tietotyötä, painopisteenä uuden tiedon tuottaminen ja välittäminen. Työhyvinvoinnin johtamista lähestyttiin työhyvinvoinnin käsitteen, johtamistutkimusten ja asiantuntijatyölle ominaisten piirteiden kautta. Työlle ominaiset piirteet kuvaavat työn johtamista asiantuntijatyössä vallitsevien autonomian, hallinnan, merkityksellisyyden ja kehityksen kautta.
Tutkimuksessa käytetty fenomenologinen tutkimusote mahdollisti kasvatusalan asiantuntijoiden kokemusten tarkastelemisen. Kokemukset kietoutuivat kertomuksiin työhyvinvoinnin johtamisen toteutumisesta ja työssä tapahtuvista epäkohdista. Tutkimuksen tulokset myötäilevät asiantuntijatyön moniulotteisuutta ja työhyvinvoinnin toteutumisen haasteellisuutta.
Tutkimus haastaa yksinkertaistettua kuvaa asiantuntijoista itsenäisinä, täysin itseohjautuvina toimijoina. Vaikka asiantuntijuus sisältää itsensä johtamisen elementtejä, asiantuntijat eivät rakenna työhyvinvointiaan yksin. Tulokset osoittavat, että työhyvinvoinnin johtaminen ei näyttäydy systemaattisena toimintana, vaan työhyvinvoinnin toteutuminen vaatii rakenteita ja vahvaa johtajan tukea. Tuen merkitys korostui kokemuksissa työn hallinnan haasteissa ja kaaosmaisuudessa, jotka ovat viime vuosina lisääntyneet. Asiantuntijat toivat esille kokemuksia kiireen ja työmäärän kuormittavuudesta, joihin esittivät tarvitsevansa johtajalta rajoja ja tukea esimerkiksi työtehtävien priorisoinnin kannalta.
Asiantuntijuus on kertynyttä tietotaitoa ja asiantuntijoiden tausta on korkeakoulututkinnossa (Ropponen ym. 2018). Kuitenkin asiantuntijatyön määritelmän epäselvyys esiintyy myös johtamisen käytännöissä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että asiantuntijat tarvitsevat johtajalta työnsä arvostusta ja ymmärrystä työnkuvastaan. Johtajan merkitystä oppimisessa ei tule sivuuttaa, sillä tarjotut kehitysmahdollisuudet nähdään arvokkaina tekoina työhyvinvoinnin johtamisessa. Lisäksi vuorovaikutteisuus nousi analyysissa olennaiseksi tekijäksi, sillä luottamus ja dialogisuus mahdollistavat useamman työhyvinvointia edistävän toiminnan toteutumisen. Tutkimuksen tulokset ohjaavat pohtimaan nykyisiä johtamisrakenteita ja rakenteiden sopeutumiskyvykkyyttä kohdatessa moniulotteisen asiantuntijatyön.
Kasvatus- ja koulutusalan organisaatioilla on vastuu pysyä muutoksissa mukana ja toimia tulevaisuustietoisesti. Täten työhyvinvoinnin johtaminen ei ole pelkästään työelämän kysymys, vaan toimii sijoituksena kasvatuksen ja koulutuksen kestävyyteen ja laatuun. Johtajuuden laatu näkyy siinä, siirtyykö asiantuntijoiden tietotaito organisaatioiden voimavaraksi ja rakentavaksi voimaksi tulevaisuuden kestävässä koulutuksessa.
Elisa Grönvall
Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta, kasvatusalan kandidaatti- ja maisteriohjelma
Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan "Asiantuntijoiden työhyvinvoinnin johtaminen Kasvatusalan asiantuntijoiden kokemuksia työhyvinvoinnin johtamisesta"
Lähteet
Jakku-Sihvonen, R. 2005. Kasvatustieteiden opetus ja asiantuntijan arkipätevyys. Teoksessa R. Jakku-Sihvonen (toim.) Uudenlaisia maistereita: Kasvatusalan koulutuksen kehittämislinjoja. PS-kustannus, 125–150.
Niemi, S. & Kräkin, M. 2019. Asiantuntijatyön paradoksivyyhti: Työn kaaosmaisuuden kokemus ja selviytymiskeinot asiantuntijatyössä. Työelämän tutkimus, 17(1), 24–38. https://journal.fi/tyoelamantutkimus/article/view/87106
Opetushallitus. 2020. Koulutus ja työvoiman kysyntä 2035: Osaamisen ennakointifoorumin ennakointituloksia tulevaisuuden koulutustarpeista. Opetushallitus
Puusa, A., Reijonen, H., Juuti, P. & Laukkanen, T. 2014. Akatemiasta markkinapaikalle: Johtaminen ja markkinointi aikansa kuvina (4. uudistettu painos). Talentum.
Ropponen, A., Bergbom, B., Härmä, M. & Sallinen, M. 2018. Asiantuntijatyön työajat: yhteydet työhön ja hyvinvointiin. Työterveyslaitos.
Kommentit
Lähetä kommentti