Siirry pääsisältöön

Yliopisto-opiskelijoiden kokemukset itsensä johtamisen taidoista etäopiskelussa

Etäopiskelu on viime vuosien aikana noussut keskeiseksi osaksi koulutusta. Teknologian kehitys ja Covid-19-pandemia ovat tehneet siitä opetusmuodon, jossa opinnot ovat joustavia ja ne on mahdollista sovittaa muuhun elämään. Etäopiskelun mahdollisuuksista huolimatta useat tutkimukset ovat osoittaneet etäopiskelussa ilmeneviä haasteita. Erityisesti poikkeusolojen aikana opiskelijoiden oli vaikeaa ohjata omaa toimintaa ja ylläpitää motivaatiotaan (Karvi 2021).  Toisaalta etäopiskelun haasteeksi on todettu jo pitemmän aikaa sosiaalisten kontaktien vähyys ja yhteisöllisyyden puute (Nivala & Ryynänen 2013; Rautiainen ym. 2021). Näihin haasteisiin ratkaisuna voisivat toimia opiskelijoiden hyvät itsensä johtamisen taidot, joissa korostuvat yksilön kyky toimia itseohjautuvasti tilanteissa, joissa ulkoisen kontrollin määrä on vähäinen. Itsensä johtamisen taidot määritellään usein Manzin (1986) itsensä johtamisen strategiana, joka sisältää muun muassa käyttäytymisen säätelyä, luonnollisia palkkioita, omien ajatusten johtamista ja tunteiden säätelyä.  

Pro gradu -tutkielmassani halusin selvittää, millä tavalla yliopisto-opiskelijat kokevat itsensä johtamisen taidot etäopiskelussa. Tutkimus toteutettiin avoimella kyselyllä, jokahetettiin Lapin yliopiston kasvatustieteen opiskelijoille. Kysymykset laadittiin itsensä johtamisen teoriasta ja ne liittyivät vastuunottamiseen, itsensä motivoimiseen, jaksamisesta huolehtimiseen, uskomuksiin itsestä sekä siihen, millä tavalla etäopiskelu on vaikuttanut tapaan johtaa itseä.

Tutkimusten tulosten perusteella opiskelijat kokevat vastuunoton etäopiskelussa pääosin luonnollisena ja jopa miellyttävänä osana opiskelua. Opiskelijat opiskelevat ensisijaisesti itseään varten, eivätkä ulkopuolisten odotusten sanelemana. Toisaalta vastuunotto koettiin haastavana silloin kun palautetta tai tukea ei ollut helposti saatavilla. Motivaation ylläpitämisessä opiskelijat puolestaan käyttivät sekä sisäisiä että ulkoisia -motivaation lähteitä. Sisäistä motivaatiota tukivat opintojen kiinnostavuus ja merkityksellisyys, kun taas ulkoisena motivaation lähteenä toimivat pakolliset deadlinet ja tavoite valmistua opinnoista. Opiskelijat kehittivät myös omia keinoja motivaationsa ylläpitämiseen, kuten pieniä palkintoja opintosuoritusten jälkeen ja muokkasivat opiskeluympäristöänsä oppimista tukevaksi.

Opinnoissa jaksamisessa korostuivat selkeä päivärytmi, tauot, liikunta, uni, sekä sosiaaliset suhteet. Tämä osoittaa sen, että itsensä johtaminen ei koske vain opiskeluhetkiä, vaan se on myös osa arjen säätelyä. Toisaalta opiskelijoiden uskomukset itsestään etäopiskelijoina vaihtelivat. Useimmat kuvailivat itseään tehokkaiksi ja oma-aloitteisiksi, kun taas osa koki epävarmuutta tai ristiriitaisia uskomuksia itsestään. Itsensä johtaminen rakentuu näin yksilön sisäisten uskomusten varassa. Tutkimus osoitti kuitenkin sen, että etäopiskelu voi kehittää itsensä johtamisen taitoja. Opiskelijat oppivat suunnittelemaan työtään, hallitsemaan ajankäyttöään ja tunnistamaan omia rajojaan. Etäopiskelu haastaa ottamaan vastuuta ja voi auttaa kehittämään uusiakin työskentelytapoja.

Tutkimuksen perusteella yliopistojen olisi hyvä tukea opiskelijoiden itsensä johtamisen taitoja opintojen alkuvaiheessa. Säännöllinen palaute, selkeät rakenteet ja ohjaus ovat avainasemassa, jotta opiskelijoiden ei tarvitse kantaa kaikkea vastuuta yksin. Itsensä johtamisen taitojen tukemista voidaan pitää olennaisena osana hyvinvointia ja oppimista, eikä sen merkitystä etäopiskelussa tule vähätellä.

 

Emma Sulonen

Kasvatustieteiden tiedekunta, Aikuiskasvatustieteen kandidaatti- ja maisteriohjelma

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan: Yliopisto-opiskelijoiden itsensä johtamisen taidot etäopiskelussa. "Olen ymmärtänyt, että itsensä johtamisella on melko suuri merkitys etäopiskeluun. Jos en ota itseäni niskasta kiinni, niin kukaan ei tee koulutöitä puolestani."

 

Lähteet:

Karvi. Kansallisen koulutuksen arviointikeskus. 2021. Poikkeuksellisten opetusjärjestelyjen vaikutukset tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen eri koulutusasteilla. Osa III: Kansallisen arvioinnin yhteenveto ja suositukset.

https://www.karvi.fi/sites/default/files/sites/default/files/documents/KARVI_0821.pdf  (Luettu 15.3.2025).

Manz, C.C. 1986. Self-leadership: Toward an expanded theory of self-influence. Academy of Management Review, 11 (3), 585-600.  https://doi.org/10.2307/258312 (Luettu 3.3.2025).

Nivala, E. & Ryynänen, S. 2013. Kohti sosiaalipedagogista osallisuuden ideaalia. Teoksessa Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, vuosikirja 2013, 14, 9–41. (pdf-versio). file:///C:/Users/omistaja/Downloads/122317-Artikkelin%20teksti-251182-1-10-20221016.pdf (Luettu 4.4.2025).

Rautiainen, A. M., Tapola-Tuohikumpu, S., Eskola, P., & Saurén, K. 2021. Opettaja verkko-opetuksen pedagogisena käsikirjoittajana: Ohjausta ja vuorovaikutusta avoimen yliopiston virtuaalisella kampuksella. Aikuiskasvatus, 41(4), 347–354. https://doi.org/10.33336/aik.112756  (Luettu 20.4.2025).

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Ammattikoulusta yliopistoon: poikkeuksellista, ahkeruutta vaativaa mutta mahdollista

  Ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua, joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi, ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.   Jokai...

Luokanopettajien kokemuksia neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukemisesta

Perusopetuslain (2010/642 § 30) mukaan oppilaalla on oikeus saada riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan tukea annetaan oppilaalle ensisijaisesti omassa opetusryhmässä ja koulussa erilaisten järjestelyjen avulla (Opetushallitus 2014, 61). Neuropsykiatrisesti oireilevat oppilaat, joilla ilmenee yleensä neurokognitiivisia poikkeavuuksia sekä käyttäytymisen ja tunnesäätelyn ongelmia, muodostavat merkittävän ryhmän tuen saajista (Parikka, Halonen-Malliarakis & Puustjärvi 2020, 7, 10). Useimmiten he opiskelevat yleisopetuksen luokissa, minkä myötä luokanopettajilta vaaditaan osaamista heidän tukemiseensa.  Tutkin pro gradu -tutkielmassani luokanopettajien koettua osaamista neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukemiseen. Tutkimuksessani neuropsykiatrisesti oireilevalla oppilaalla tarkoitetaan oppilasta, jolla on diagnosoitu neuropsykiatrinen häiriö tai siihen liittyviä piirteitä. Lähdin tutki...