Etäopiskelu on viime vuosien aikana
noussut keskeiseksi osaksi koulutusta. Teknologian kehitys ja Covid-19-pandemia
ovat tehneet siitä opetusmuodon, jossa opinnot ovat joustavia ja ne on
mahdollista sovittaa muuhun elämään. Etäopiskelun mahdollisuuksista huolimatta
useat tutkimukset ovat osoittaneet etäopiskelussa ilmeneviä haasteita. Erityisesti
poikkeusolojen aikana opiskelijoiden oli vaikeaa ohjata omaa toimintaa ja ylläpitää
motivaatiotaan (Karvi 2021). Toisaalta
etäopiskelun haasteeksi on todettu jo pitemmän aikaa sosiaalisten kontaktien
vähyys ja yhteisöllisyyden puute (Nivala & Ryynänen 2013; Rautiainen ym.
2021). Näihin haasteisiin ratkaisuna voisivat toimia opiskelijoiden hyvät itsensä
johtamisen taidot, joissa korostuvat yksilön kyky toimia itseohjautuvasti tilanteissa,
joissa ulkoisen kontrollin määrä on vähäinen. Itsensä johtamisen taidot määritellään
usein Manzin (1986) itsensä johtamisen strategiana, joka sisältää muun muassa käyttäytymisen
säätelyä, luonnollisia palkkioita, omien ajatusten johtamista ja tunteiden
säätelyä.
Pro gradu -tutkielmassani halusin
selvittää, millä tavalla yliopisto-opiskelijat kokevat itsensä johtamisen
taidot etäopiskelussa. Tutkimus toteutettiin avoimella kyselyllä, joka
lähetettiin Lapin yliopiston
kasvatustieteen opiskelijoille. Kysymykset laadittiin itsensä johtamisen teoriasta ja ne liittyivät
vastuunottamiseen, itsensä motivoimiseen, jaksamisesta huolehtimiseen,
uskomuksiin itsestä sekä siihen, millä tavalla etäopiskelu on vaikuttanut tapaan
johtaa itseä.
Tutkimusten tulosten perusteella
opiskelijat kokevat vastuunoton etäopiskelussa pääosin luonnollisena ja jopa
miellyttävänä osana opiskelua. Opiskelijat opiskelevat ensisijaisesti itseään
varten, eivätkä ulkopuolisten odotusten sanelemana. Toisaalta vastuunotto
koettiin haastavana silloin kun palautetta tai tukea ei ollut helposti
saatavilla. Motivaation ylläpitämisessä opiskelijat puolestaan käyttivät sekä
sisäisiä että ulkoisia -motivaation lähteitä. Sisäistä motivaatiota tukivat
opintojen kiinnostavuus ja merkityksellisyys, kun taas ulkoisena motivaation
lähteenä toimivat pakolliset deadlinet ja tavoite valmistua opinnoista. Opiskelijat
kehittivät myös omia keinoja motivaationsa ylläpitämiseen, kuten pieniä
palkintoja opintosuoritusten jälkeen ja muokkasivat opiskeluympäristöänsä oppimista
tukevaksi.
Opinnoissa jaksamisessa korostuivat
selkeä päivärytmi, tauot, liikunta, uni, sekä sosiaaliset suhteet. Tämä
osoittaa sen, että itsensä johtaminen ei koske vain opiskeluhetkiä, vaan se on
myös osa arjen säätelyä. Toisaalta opiskelijoiden uskomukset itsestään
etäopiskelijoina vaihtelivat. Useimmat kuvailivat itseään tehokkaiksi ja
oma-aloitteisiksi, kun taas osa koki epävarmuutta tai ristiriitaisia uskomuksia
itsestään. Itsensä johtaminen rakentuu näin yksilön sisäisten uskomusten varassa.
Tutkimus osoitti kuitenkin sen, että etäopiskelu voi kehittää itsensä
johtamisen taitoja. Opiskelijat oppivat suunnittelemaan työtään, hallitsemaan
ajankäyttöään ja tunnistamaan omia rajojaan. Etäopiskelu haastaa ottamaan
vastuuta ja voi auttaa kehittämään uusiakin työskentelytapoja.
Tutkimuksen perusteella
yliopistojen olisi hyvä tukea opiskelijoiden itsensä johtamisen taitoja
opintojen alkuvaiheessa. Säännöllinen palaute, selkeät rakenteet ja ohjaus ovat
avainasemassa, jotta opiskelijoiden ei tarvitse kantaa kaikkea vastuuta yksin.
Itsensä johtamisen taitojen tukemista voidaan pitää olennaisena osana
hyvinvointia ja oppimista, eikä sen merkitystä etäopiskelussa tule vähätellä.
Emma Sulonen
Kasvatustieteiden tiedekunta,
Aikuiskasvatustieteen kandidaatti- ja maisteriohjelma
Blogikirjoitus perustuu pro gradu
-tutkielmaan: Yliopisto-opiskelijoiden itsensä johtamisen taidot etäopiskelussa. "Olen ymmärtänyt, että itsensä johtamisella on
melko suuri merkitys etäopiskeluun. Jos en ota itseäni niskasta kiinni, niin
kukaan ei tee koulutöitä puolestani."
Lähteet:
Karvi.
Kansallisen koulutuksen arviointikeskus. 2021. Poikkeuksellisten
opetusjärjestelyjen vaikutukset tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen
eri koulutusasteilla. Osa III: Kansallisen arvioinnin yhteenveto ja
suositukset.
https://www.karvi.fi/sites/default/files/sites/default/files/documents/KARVI_0821.pdf
(Luettu 15.3.2025).
Manz, C.C. 1986. Self-leadership: Toward an expanded
theory of self-influence. Academy of Management Review, 11 (3), 585-600. https://doi.org/10.2307/258312
(Luettu 3.3.2025).
Nivala, E. & Ryynänen, S. 2013. Kohti
sosiaalipedagogista osallisuuden ideaalia. Teoksessa Sosiaalipedagoginen
aikakauskirja, vuosikirja 2013, 14, 9–41. (pdf-versio). file:///C:/Users/omistaja/Downloads/122317-Artikkelin%20teksti-251182-1-10-20221016.pdf (Luettu 4.4.2025).
Rautiainen,
A. M., Tapola-Tuohikumpu, S., Eskola, P., & Saurén, K. 2021. Opettaja
verkko-opetuksen pedagogisena käsikirjoittajana: Ohjausta ja vuorovaikutusta
avoimen yliopiston virtuaalisella kampuksella. Aikuiskasvatus, 41(4), 347–354. https://doi.org/10.33336/aik.112756 (Luettu 20.4.2025).
Kommentit
Lähetä kommentti