Siirry pääsisältöön

Varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävänkuvan muotoutuminen osaksi varhaiskasvatuksen moniammatillisia tiimejä

Varhaiskasvatuslain 540/2018 voimaantulon seurauksena varhaiskasvatukseen suuntautuneet sosionomit menettivät varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuuden. Uudessa laissa varhaiskasvatuksen moniammatillisiin tiimeihin lisättiin uusi tehtävänimike, varhaiskasvatuksen sosionomi, varhaiskasvatuksen opettajan ja varhaiskasvatuksen lastenhoitajan rinnalle (Varhaiskasvatuslaki 640/2018, 37§). Tehtävänimikkeen ollessa uusi on tarpeen tarkastella varhaiskasvatuksen sosionomin osaamista ja tehtävänkuvan muotoutumista.

 

Suomessa suurin osa lapsista osallistuu varhaiskasvatukseen (Tilastokeskus 2023). 2000-luvulla päivähoidon tilalle on pyritty tuomaan varhaiskasvatus -käsite, jota myös uudistunut varhaiskasvatuslaki tukee. Varhaiskasvatuksen tavoitteena on tukea lasten kasvua, kehitystä ja oppimista sekä kokonaisvaltaista hyvinvointia, jonka toteuttamisen keskiössä on ammattitaitoinen henkilökunta. Varhaiskasvatuksen tavoite on kaiken kaikkiaan muuttunut kohti lasten osallisuutta ja kokonaisvaltaista tukemista, joka asettaa varhaiskasvatuksen ammattilaisille entistä vaativampia tehtävänkuvia arjessa. Muun muassa ammattilaisten vastuuseen analysoida omaa toimintaansa ja tuottaa onnistuneita pedagogisia ratkaisuja tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota. Varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjatuista sisällöistä on tehty oikeudellisesti velvoittavia (Varhaiskasvatussuunnitelma 2022, 8, 14–17). Tunnistamalla eri koulutustaustaisten ammattilaisten eriytyvän ja yhtäläisen osaamisen sekä selkiyttämällä eri ammattiryhmien tehtävänkuvia, voidaan toteuttaa laadukasta varhaiskasvatusta varhaiskasvatuslain hengessä (Ranta, Sajaniemi, Eskelinen & Lämsä 2021, 65–67; Karila, Kosonen & Järvenkallas 2017, 85–89).

 

Pro gradu -tutkimuksessani olin kiinnostunut siitä, millaista osaamista varhaiskasvatuksen sosionomilla on suhteessa muihin ammattilaisiin sekä siitä, kuinka tehtävänkuva muotoutuu osaksi olemassa olevia varhaiskasvatuksen tiimejä. Toteutin tutkimukseni laadullisena tutkimuksena ja saadun aineiston analysoin fenomenografisella lähestymistavalla. Tutkimusaineistoni koostuu viidestä varhaiskasvatuksen sosionomin ja kolmesta varhaiskasvatuksen opettajan teemahaastattelusta. Haastateltavia oli yhteensä kuudesta eri varhaiskasvatusyksiköstä samalta keskisuurelta paikkakunnalta.

 

Tutkimustulosten perusteella haastateltavat tunnistavat varhaiskasvatuksen sosionomin osaamisen, joka vastaa varhaiskasvatuksen sosionomin koulutuksen tavoitteita (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2021, 111–115). Varhaiskasvatuksen sosionomin keskeisiksi osaamisalueiksi nostettiin perhetyön osaaminen, moniammatillinen työskentely ja sosiaalipedagoginen työote. Vaikka haastateltavat tunnistivat varhaiskasvatuksen sosionomin eriytyvän osaamisen, nähtiin varsinaisen tehtävänkuvan herkästi rinnastuvan varhaiskasvatuksen lastenhoitajan tehtävänkuvaan. On kuitenkin huomattava, että ammattikorkeakoulusta valmistuva varhaiskasvatuksen sosionomi on korkeakoulutettu varhaiskasvatuksen ammattilainen ja näin ollen hänen tehtävänkuvansa tulisi rinnastua varhaiskasvatuksen opettajan tehtävänkuvaan.

 

Tutkimustulosten perusteella varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävänkuva näyttäytyi jokaisessa haastatteluyksikössä erilaisena. Tehtävänkuvan koettiin olevan vielä väljä sekä paikallisesti että valtakunnallisesti. Haastateltavien mukaan tämä mahdollistaa tehtävänkuvan kirjavan toteuttamisen ja haastaa varhaiskasvatuksen sosionomin osaamisen täysipainoisen hyödyntämisen.

 

Konkreettisena haasteena tutkimusaineiston perusteella nousi esiin suunnitteluajan vähäisyys, sekä rajattu mahdollisuus tuoda esiin ammatillista asiantuntijuutta esimerkiksi yksiköiden pedagogisissa tiimeissä tai lasten varhaiskasvatussuunnitelmien kirjauksissa. Varhaiskasvatuksen sosionomien selkeät ammatilliset osaamisalueet, roolit ja työtehtävät osana moniammatillista työryhmää auttaisivat sosionomiopintoihin hakeutuvia opiskelijoita suuntaamaan opintonsa varhaiskasvatukseen ja sitoutumaan alalle. Lisäksi varhaiskasvatuksen eri ammattiryhmien tehtävänkuvien selkiyttämisellä ja varhaiskasvatuksessa tarvittavan erilaisen ammattiosaamisen huomioimisella voidaan parhaiten tukea lasten ja perheiden hyvinvointia (Karila ym. 2017, 85–89). Ilman selkeää tehtävänkuvaa on vaarana, että varhaiskasvatuksen sosionomin ammatillisen osaamisen hyödyntäminen jää vähäiseksi. Varhaiskasvatuksen ammattilaisista on huutava pula, joten meillä ei ole yhteiskunnallisella tasolla varaa hukata kenenkään osaamista.

 

Jenni Herajärvi

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta, kasvatustiede

Blogikirjoitus perustuu Pro gradu -tutkielmaani ”Kun siinä opettajan ja sosionomin ammatillisuus yhdistyy, taika tapahtuu.” Varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävänkuvan muotoutuminen varhaiskasvatuksen sosionomien ja opettajien kertomana

 

Lähteet:

Karila, K., Kosonen, T. & Järvenkallas, S. 2017. Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta vuosille 2017–2030. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80221/okm30.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2021. Varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisohjelma 2021–2030. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:3. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162662/OKM_2021_3.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

Ranta, S., Sajaniemi, N., Eskelinen, M. & Lämsä, T. 2021. Päivähoidosta varhaiskasvatukseen – Pedagogisen toiminnan edellytykset suomalaisessa päivähoidossa ja varhaiskasvatuksessa. Kasvatus & Aika 15(2), 60–72. https://doi.org/10.33350/ka.103194.

Tilastokeskus. 2023. Varhaiskasvatukseen osallistuneiden lasten osuus kasvoi vuonna 2022. https://stat.fi/julkaisu/cl8l48a1oj27m0dukvmlyq0wd.

Varhaiskasvatuslaki 540/2018. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2018/20180540.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2022_1.pdf.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Ammattikoulusta yliopistoon: poikkeuksellista, ahkeruutta vaativaa mutta mahdollista

  Ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua, joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi, ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.   Jokai...

Luokanopettajien kokemuksia neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukemisesta

Perusopetuslain (2010/642 § 30) mukaan oppilaalla on oikeus saada riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan tukea annetaan oppilaalle ensisijaisesti omassa opetusryhmässä ja koulussa erilaisten järjestelyjen avulla (Opetushallitus 2014, 61). Neuropsykiatrisesti oireilevat oppilaat, joilla ilmenee yleensä neurokognitiivisia poikkeavuuksia sekä käyttäytymisen ja tunnesäätelyn ongelmia, muodostavat merkittävän ryhmän tuen saajista (Parikka, Halonen-Malliarakis & Puustjärvi 2020, 7, 10). Useimmiten he opiskelevat yleisopetuksen luokissa, minkä myötä luokanopettajilta vaaditaan osaamista heidän tukemiseensa.  Tutkin pro gradu -tutkielmassani luokanopettajien koettua osaamista neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukemiseen. Tutkimuksessani neuropsykiatrisesti oireilevalla oppilaalla tarkoitetaan oppilasta, jolla on diagnosoitu neuropsykiatrinen häiriö tai siihen liittyviä piirteitä. Lähdin tutki...