Siirry pääsisältöön

Työnantajien näkemyksiä yleisen kasvatustieteen tutkinnon käytettävyydestä työelämässä

Opiskelijoita askarruttavat alanvalintaan liittyvät kysymykset sekä toiveet tulevaisuuden työelämästä. Opintojen eri vaiheissa pohditaan, mihin koulutus valmistaa ja miten koulutuksesta opittuja asioita voidaan hyödyntää työelämässä. (Penttinen, Skaniakos, Karhu, Liimatainen & Keskinarkaus 2014, 10.) Yleisen kasvatustieteen koulutus luetaan generalistialan koulutukseksi. Generalisteilla tarkoitetaan sellaisilta akateemisilta aloilta valmistuneita, joiden opinnot eivät valmista tiettyyn ammattiin, vaan tarjoavat enemmänkin yleisiä valmiuksia työelämään. (Rouhelo 2008, 3.) Generalistialojen työtehtäviin vaaditaan yleisesti soveltuva korkeakoulututkinto, kun taas professionaalisten alojen työtehtäviin vaaditaan tietyn akateemisen tutkinnon suorittamista (Rouhelo 2008, 83). Yleisen kasvatustieteen tutkinnon antamia työelämävalmiuksia, tulevaisuuden työllistymiseen liittyviä odotuksia ja työhön kiinnittymistä on tutkittu useissa eri Pro gradu -tutkielmissa opiskelijoiden näkökulmista. Tässä tutkimuksessa keskityttiin työnantajan näkökulmaan, joka antaa uutta tietoa työllistymisestä yleisen kasvatustieteen tutkinnolla.

 

Tutkielmassani tarkoituksenani oli selvittää, minkälaisena muun kuin kasvatuksen ja koulutuksen alojen työnantajat näkevät yleisen kasvatustieteen tutkinnon käytettävyyden työelämässä, millaisia näkemyksiä työnantajilla on opintojen sisällöstä ja opintojen antamista työelämävalmiuksista sekä mitkä tekijät vaikuttavat työllistymiseen. Tutkimus toteutettiin haastattelututkimuksena, jossa haastateltaviksi valitsin työnantajan edustajia eri aloilta. Pidin punaisena lankana soveltuvan korkeakoulututkinnon vaatimusta haettavassa työtehtävässä hankkiessani haastateltavia tutkimukseeni. Tämän tutkimuksen haastateltavat työskentelevät kaupanalalla, julkishallinnossa, työnvälitystoiminnan alalla, rikosoikeudellisissa tehtävissä ja julkisella sektorilla. Jokainen haastateltava toimii omalla alallaan johtotason tehtävissä, esihenkilötyössä tai muutoin tehtävissä, joissa on aktiivisesti osana rekrytointiprosessia. Aineisto on analysoitu fenomenografista tutkimusotetta hyödyntäen.

 

Yleisen kasvatustieteen tutkinnon käytettävyys näyttäytyi tutkimuksen perusteella laajana muualla kuin kasvatuksen ja koulutuksen aloilla. Tutkinto avaa ovia kasvatuksen ja koulutuksen alojen työtehtäviin, mutta se ei rajaa pois myöskään yhteiskunnallisen alan tehtäviä. Tutkimus osoittaa tutkinnon olevan monikäyttöinen ja sopivan usealle eri alalle, vaikka tämän tutkimuksen perusteella ei voidakaan täysin vastata siihen, mihin kaikkiin työtehtäviin tutkinnolla voi työllistyä. Tutkinnon vahvuudet kuitenkin tunnistetaan ja siitä saatuja osaamisia arvostetaan. Yleisen kasvatustieteen tutkinnolla on vahva asema, kun haettava työtehtävä vaatii soveltuvaa korkeakoulututkintoa.

 

Tutkimuksen perusteella tutkinnon merkitys nähdään työnantajien edustajien mukaan lähtökohtaisesti muodollisena pätevyytenä, jolloin tutkinnon sisältö tai pääaine eivät ole niin merkityksellisiä kuin se, että tutkinto on suoritettu. Tutkinto on siis tärkeä olla olemassa, jotta hakija voi tulla valituksi työtehtävään, mutta muut tekijät nähdään merkityksellisempinä rekrytointitilanteessa ja päätöksiä tehdessä. Tutkimuksen perusteella ei voida määritellä tärkeintä työllistymismahdollisuuksiin vaikuttavaa tekijää, mutta vaikuttaviksi tekijöiksi nostettiin esimerkiksi tutkinto, työkokemus, yksilön ominaisuudet ja oman osaamisen sanoittaminen.

 

Saana Ohtonen

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta, kasvatustiede

Blogikirjoitus perustuu Pro gradu -tutkielmaani ”Työnantajien näkemyksiä yleisen kasvatustieteen tutkinnon käytettävyydestä työelämässä”

 

Lähteet:

Penttinen, L., Skaniakos, T., Karhu, K., Liimatainen, J. O. & Keskinarkaus, P. 2014. Miten tukea opiskelijan työelämäorientaatiota opintojen aikana?: Pedagogisia malleja kehittämässä ja tutkimassa. Yliopistosta työelämään: opintopolun työelämäorientaatiota tukemassa. Jyväskylän yliopisto, 6–12.

Rouhelo, A. 2008. Akateemiset urapolut: Humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja kasvatustieteellisen alan generalistien urapolkujen alkuvaiheet 1980- ja 1990-luvulla. Turun yliopisto.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Ammattikoulusta yliopistoon: poikkeuksellista, ahkeruutta vaativaa mutta mahdollista

  Ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua, joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi, ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.   Jokai...

Luokanopettajien kokemuksia neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukemisesta

Perusopetuslain (2010/642 § 30) mukaan oppilaalla on oikeus saada riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan tukea annetaan oppilaalle ensisijaisesti omassa opetusryhmässä ja koulussa erilaisten järjestelyjen avulla (Opetushallitus 2014, 61). Neuropsykiatrisesti oireilevat oppilaat, joilla ilmenee yleensä neurokognitiivisia poikkeavuuksia sekä käyttäytymisen ja tunnesäätelyn ongelmia, muodostavat merkittävän ryhmän tuen saajista (Parikka, Halonen-Malliarakis & Puustjärvi 2020, 7, 10). Useimmiten he opiskelevat yleisopetuksen luokissa, minkä myötä luokanopettajilta vaaditaan osaamista heidän tukemiseensa.  Tutkin pro gradu -tutkielmassani luokanopettajien koettua osaamista neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukemiseen. Tutkimuksessani neuropsykiatrisesti oireilevalla oppilaalla tarkoitetaan oppilasta, jolla on diagnosoitu neuropsykiatrinen häiriö tai siihen liittyviä piirteitä. Lähdin tutki...